Toteamus

Kaikkea paskaa sitä tuleekin kirjoitettua tänne hourupäisenä.

…mutta asiasta neljänteen. Ei helvetti, pitääkö tässä nyt muuttaa myös mielipidettään? Year Zero paranee ja ei kun vain paranee jokaisen kuuntelun jälkeen. Aamun hiljaisina hetkinä ja myöhemmin kulkiessaan kotia päin väsyneenä, sitä vaan uppoaa helposti levyn tunnelmaan, kaiken tuon koneellisesti tuotetun metelin seasta löytää uusia elementtejä ja hampaiten puristaen yrittää järkeillä että tämä on sittenkin erittäin tiukka levy. Nyt meni se lopullinenkin luottamus meikäläiseltä.

Addiktioni, 31/2007 (Pt.1)

Nine Inch Nails: Year Zero (2007)

Nine Inch Nails: Year ZeroJos Nine Inch Nailsin nokkamieheltä Trent Reznorilta kysytään, tulevaisuus ei ole mikään mukava paikka elää. Jatkuvasti muiden maiden asioihin puuttumisen myötä USA:ssa on vuonna 2022 suoranainen maanpäällinen helvetti valloillaan bioterrorismin ansiosta ja hallituksen oma suunnitelma uhan torjumiseen tuottaa kyseenalaisia kysymyksiä moraalista. Kansalaisten oikeuksia on poljettu alas ja mm. hanaveteen on lisätty ainetta joka sumentaa pitkän ajan käytön jälkeen mielen ja näin ollen altistaa helpommin hallituksen saneleman politiikan ilman mitään vastakritiikkiä, mutta vastaliike elää valvonnasta huolimatta… Ja unohtamatta tietenkään selittämättömän The Presencen vahvaa läsnäoloa eli taivaasta kurkottava aavemainen käsi jotka monet ovat nähneet, huumeiden ja ilman huumeiden vaikutuksen alaisena. Year Zero albumilla Trent Reznor päätti siis painiskella Orwellin peruspainajaisen kanssa vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa. Noh, eipähän tässä tarvitse suurempia ennustajan lahjoja nähdäkseen miten nykyelämämmme täällä maapallolla etenee pikkuhiljaa tuohon synkempään suuntaan ja mahdolliseen päämäärään. Vaikkakin Year Zeron taustatarina on fiktiota, Trent Reznor ei tyytynyt jättämään sitä pelkästään konseptialbumin pohjaksi. Hän käynnisti samalla massiivisen mainoskampanjan albumin ylle tai paremminkin kissa ja hiirimäisen monimedia-pohjaisen reality pelin. T-paitoja joihin oli piilotettuja viestejä ja mm. musiikkia tulevalta albumilta sisältäviä USB-tikkuja jätettiin keikkapaikkojen vessoista löydettäväksi jotka sitten yhdessä johdattelivat eri webbisivustoihin joista taustatarinan valottamisen lisäksi löytyi lisää vihjeitä muihin sivustoihin sekä hämäriä puhelinnumeroita. Itse julkaisu osallistui tähän leikkiin CD:llä joka vaihtaa kamelionttimaisesti väriä kuuntelun jälkeen. En siis edelleenkään ole kyltymätön NIN-fani mutta täytyy myöntää että Year Zeron promootiota tuli aika tiiviisti seurattua sivusta ihan vaan ennenkokemattoman konseptin takia.

Itse innostuin Nine Inch Nailsin musiikista viime levyn aikoihin ja erityisesti With Teethin analogisesti pörisevä mutta kuitenkin edelleenkin industrialmainen vibe joka vallitsi albumin lävitse sai osaaksen myös minunkin huomioni. Niinkin tehokkaasti että nykyään jos minulla on pahempi krapula päällä ja pitäisi lähteä naapurikaupungissa käymään, yleensä With Teeth lähtee soimaan mp3-soittimessa jotta se hikoileminen ja maksan pumppaaminen olisi tehokkaampaa. Mutta siirrytäänpäs itse Year Zeron pariin. Selkeän sotamaiseen puetun intron myötä herra Reznor alkaa kaivertamaan ja kuljettamaan kuuntelijansa vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen jossa vainoharhaisuus, väkivalta, todellisen totuuden etsintä luovat sellaisen raakavedoksen kouraan jossa riittää tonkimista ainakin moneksi hetkeksi. Year Zeron myötä hän on myös päivittänyt musiikillista pakettiaansa modernimpaan soundiin mutta ratsastaen sopivasti futuristisuuden aallonharjalla. Itse asiassa nyt ei voi kun hymähtää kun epätasaisesti nytkähtelevät iDM-henkiset biittipatteristot alkavat kolisemaan albumin jälkimmäisellä puoliskolla ja tämän johdosta voi vaan todeta että hänkin on myös hypännyt tämän kelkan kyytiin. Noh onneksi se on vain pieni mauste kokonaisuudessa. Year Zero on myös selvästi edellistä äänekkäämpi teos jota kompressoivat terävät ja piikikkäät noisemaiset taustahälinät eri tietokone/tv lähteistä jotka luovat omintakaisen mutta toimivan häiriötekijän kappaleiden ympärille. Huolimatta äänekkäämmästä ulosannista, albumilta löytyvät myös raflaavampia kappaleita kuten esim. “Capital G” joka on aika selkeä sormella syyttävä teos nykyisin maata johtavan henkilön suuntaan tai myös tarinankerronnallisesti särmää tuova “In This Twilight” joka saattaa kuvastaa juuri tuon edellisen kappaleen napin painamista jossa musta taivaanranta muuttuu hetkessä valkoiseksi. Mutta mutta… Ikävä kyllä, mielenkiintoisen ja idea rikkaan muhinoinnin jälkeen pientä epätasaisuutta on aistittavissa Year Zerolla joka nakertaa tätä hienoa konseptia ja jos Trent Reznor olisi vaivautunut yhdistelemään pisteet vielä tiukemmin yhteen, tämä olisi ollut vähintään yhtä hyvä kuin hänen edellinen albuminsa With Teeth. Mutta kelpaahan se myös näinkin varsinkin jos hän todellakin aikoo tuoda toisen osan tähän saagaan.

Year Zero

(16:00:48) (c) http://en.wikipedia.org/wiki/Year_Zero_%28album%29
(16:00:51) (c) http://symphonyofnoise.com/nails/yearzero/
(16:10:08) (h) the promotion of this new album is kinda cool
(16:11:23) (c) very cool
(16:11:39) (c) the tracks are pretty good
(16:12:04) (c) With Teeth sucked balls, IMO
(16:12:13) (h) With Teeth was a good album
(16:12:24) (h) and only NIN album that i liked
(16:12:25) (c) you’re dead to me
(16:12:32) (h) hah
(16:13:29) (h) oh wait, i also liked that perfect drug single
(16:14:11) (c) i oughta smack you, boy

Herkkiä nämä todelliset NIN-fanit…