Decomposure: Hour 10

Niin tosiaan… Olinkin parisen viikkoa hyvin vähän netin äärellä joten kaikenlaiset fun-osuudet tyyliin youtubessa vyötäröään myöten kahlaamiset oli meikälaiseltä tyystin poissa laskuista enkä sen johdosta päässyt selailemaan mitä lisämateriaalia tähän Decomposuren konseptiin oli tehty. Kuten esim. tämä musiikkivideo kappaleelle “Hour 10”.

Addiktioni 17/08

Decomposure: Vertical Lines A (2007)

Decomposure: Vertical Lines AEi ole vähään aikaan tullut sellaista julkaisua vastaan jonka täydellinen olemassaoleva olomuoto saa puhtaan “oh shit, this is so fucking cool” reaktion aikaiseksi itsessäni. Puhun siis sekä musiikillisesti että muovisen CD:n ympärille kyhätyn fyysisen astian kautta. Mistä aloitetaan tämän viikon julkaisun analysoiminen? Vaikka itse paketista. Kun avasin tätä tuoreeltaan postilaatikkoon tiputettua lähetystä, en juurikaan ollut valmistautunut siihen miten henkilökohtainen ja persoonallisella tavalla suunniteltu Vertical Lines A todellisuudessa on. Ensinnäkin julkaisu on kääritty ja nidottu repalaisesti koostettuun pahviseen CD-koteloon jonka johdosta tätä albumia käsiteltiin jo ensiminuuteilta hyvin varovaisesti – kuin tämä juuri kohdattu teos olisi haurain asia maailmassa joka altistuessaan liian paljon kosketukselle ja valolle hajoaisi tomuksi. Herkästi sormenpäillä avasin rönsyilevää narua joka julkaisun ympäri pujotettuna toimii lukitusmekanismina ja päästyäni niinkin pitkälle että sain avattua kotelon ja huomasin välittömästi kuinka tämä luovasti kaaottinen ja kuitenkin erittäin yksityiskohtainen kädenjälki jatkui jokaisella repäistyllä kansipaperin sivulla jossa kappaleiden lyriikat jatkavat vaiheilevaa etenemistä miltei loputtomiin asti ettei melkein tiennyt miten päin tätä pitäisi todellisuudessa pidellä. Oli suorastaan mieltäkohottavaa nähdä omilla silmilläni ja tuntea kätösissäni kuinka Caleb Muellerin luotsaama Decomposure suorastaan heräisi henkiin pelkästään selaamalla tätä taideteosta enkä ollut vielä edes ottanut CD-levyä ulos kotelosta. Kyllä, tämä on taideteos täysinäiseen henkeen ja vereen joka lainailee toimivia työstötapoja materiaaleille menneisyydestä ja varsinaisena outolintuna sisältää myös nykypäivän digitaalisesti hienovaraisesti käsitellyn viimeistelyn ja näin ollen muodostaen häilyvästi kahdella eri rajalla heiluvan fraktaalin kokonaisuuden. Vertical Lines A heijastuu siis erinomaisesti fyysisestä käärestä kuulon kautta koettuun aistimukseen.

Musiikillisesti teos ei kalpene yhtään ensiminuutin reaktiosta koska se jatkaa edelleenkin menneisyyden ja nykypäivän virtaviivaista naittamista yhteen varsin luovalla tavalla. Oletko valmis? Vertical Lines A on vuoden kestäneen nauhoitussession tulos. Aluksi Caleb Mueller nauhoitti yhden vuorokauden aikana kahdellekymmenelleneljälle 60 minuutin C-kasetille kaikenlaista omaan päivään liittyvää arkipuuhastelua ja harrasti jopa pienimuotoista kenttänauhoituksia jonka jälkeen hän siirsi nämä analogisesti nauhoitetut kasetit digitaaliseen muotoon kovalevylle. Jokaisesta tunnista kertyneestä materiaalista hän paloitteli sekä muokkasi äärimmäisyyksiin vietyjä pienimuotoisia, nopeita, klikahtavia, naksahtelevan jumiuttavia sämplejä joista hän alkoi rakentamaan aihioita täysimittaisia tuotoksia varten. Hän eteni nauhojen myötä kronologisessa järjestyksessä: ensimmäinen tunti C-kasetille nauhoitettua lähdemateriaalia muodostaa albumilla ensimmäisen biisin ja yhteensä albumille näitä on siunaantunut yksitoista kappaletta eli toisin sanoen yksitoista ensimmäistä tuntia. Vertical Lines A onkin perinteisen kasetin lailla a-puoli eli vasta ensimmäinen osa kahden levyn muodostamassa kokonaisuudessa. Toinen osa tulee joskus myöhemmin, näin ainakin artisti lupailee mukana tulleen DVD:n kommenttiraidalla. Tämä varsin erikoinen siirtotapa ja äänivirran tehokas manipulointi luo jossain määrin nostalgisen lämpimän tunteen suhisevalla ja naksahtavalla läsnäolollaan mutta perinteinen sävellystyö oikeiden instrumentien sijoittelun myötä sekä omien vokaalien lisäyksen kautta Vertical Lines A kuitenkin muodostaa hyvin modernin tavan käsitellä jopa popmaista indietulkintaa ja silti vahvasti pitäytyen tämän päivän abstraktin koostetun konemusiikin rajoissa. Voisin verrata tätä albumia jossain määrin Richard Devinen omiin töihin mutta sillä erotuksella tietenkin että Decomposuren käsittely on paljon enemmän humaanisempi jossa sähköinen yksinolla-myrsky ei ota albumia täysinäiseen hallintaansa tai ei edes etene tänne suuntaan. Vertical Lines A kuitenkin kuljettaa kuuntelijan pelottomasti ennenkuulumattomille territorioille ja albumilla voi siis heilahtaen kuulla häivähtyneesti esitettyjä vaikutteita esim. 80-luvun alun popista joka yhdistyy saumattomasti jatkuvasti ympäriinsä poikkoilevaan drill and bassiin. Decomposure kuitenkin pyrkii luomaan vakaan tarinan jokaiselle tunnille ja omintakeisesti tuotettujen biittien lisäksi se varsinainen syy miksi itse tykästyin tällä albumilla on herra Muellerin omien vokaalien käyttö. Esim. “Hour 3” on miltei semikuoromaisesti ja erittäin energisesti sykkivä pulssi joka samanaikaisesti kylmästi ja lämpimästi väreilevästi luo jokaisella kuuntelukerralla yhden parhaimmista hetkistä tällä albumilla ja vahvistaa erinomaisesti sitä tunnetta että kuuntelen tyystin omilla jaloilla kulkevaa julkaisua. Vaikka päällisin puolin vaikuttaisi että tämä on yhden mielipuolisen nörtin omalaatuinen tulkinta nykyhetkestä jossa pyritään kokeellisen iDM-maailmasta ponnistavalla tavalla päästä tyystin uudenlainen ennenkokemattoman tunteen ytimeen, albumille tuotetut kappaleet osaavat kuitenkin jossain määrin yllättää. Kuten esim. “Hour 8” kappaleen jälkimmäisellä osuudella kuultava kauniisti pianolla tulkittu balladi on jo ajatuksenakin hyvin outo tämän albumin rinnalla joka kuitenkin onnistuu hienosti lunastamaan paikkansa suorastaan hukkumalla kaikumaisesti imevään huoneeseen ja staattisesti päälle säkenöivään taustameluun. Tämä kai pyrkii olla se korvaava tapa lisätä rauhallista ambientia jatkuvasti haastavassa äänimaailmassa.

Kerrankin voin täsmentää että mitä tahansa sanonkin Vertical Lines A albumista, ne eivät millään riitä kertomaan tämän albumin rikkaasta tunnelmasta sillä tämä julkaisu täytyy kokea itse alusta loppuun – narun avustuksella sulkevasta kannesta levyn sisältämään eri kerroksiin äänenkäsittelyssä. Digitaaliset mp3-kopiot tästä albumista eivät myöskään tee täyttä oikeutta sillä musiikillinen puoli on vain toinen puolikas tästä kokonaisuudesta. Ja viimeinkin mukana tuleva bonus DVD täyttävät ne vaatimukset mitä moni artisti hukkaavat päivittäin julkaisemalla markkinamiesten sanelemaa paskaa. DVD:ltä löytyy runsaasti albumiin liittyvää materiaalia kuten esim. jo aiemmin mainittu ja erittäin valaiseva kommenttiraita albumin luonnista, voi selailla albumin nauhoituksen aikana pidettyä leikekirjaa ja kaiken huipuksi herra Mueller on liittänyt erilaisia mp3-tiedostoja – mm. instrumentaaliversiot albumin raidoista sekä on jopa sisällyttänyt alkuperäiset lähdemateriaalit näiltä yhdeltätoistalta C-kasetilta. Kerta kaikkiaan hieno, erittäin hieno ja omaperäinen julkaisu.