Addiktioni 43/09

Velehentor: Dyatlov Pass (Reissue) (2009)

Velehentor: Dyatlov Pass (Reissue)Toinen päivä helmikuuta vuonna 1959 eli viisikymmentä vuotta sitten, Venäjän Uralin vuoristossa tapahtui tapaturmainen mysteeri jolle ei vieläkään ole osattu rakentaa uskottavaa selitystä. Nimittäin yhdeksän retkihiihtäjää kuolivat hämärissä olosuhteissa yön aikana – kuusi ihmistä menehtyi hypotermiaan ja kolmella oli kuolettavia jälkiä kehossa jotka muistuttivat auto-onnettomuudessa syntyneitä vammoja eikä tutkimuksissa löytynyt minkäänlaisia todisteita tappelusta. Tätä selittämätöntä mysteeriä värittävät myös sellaiset oudot asiat kuten se että paikalta ei löytynyt muiden kuin näiden yhdeksän ihmisen jalanjäljet, retkeilijöiden teltta oli revitty sisältä päin auki, todistajat olivat nähneet 31 kilometrin päästä että tapahtumapaikalla oli välähtänyt kirkkaita, oranssin värisiä sfäärejä sekä uhrien vaatteista löytyi radioaktiivista säteilyä ja yhdeltä oli jopa revitty kieli irti. Helvetin karmivaa luettavaa kun lähtee purkamaan tätä tapahtumaa esim. Wikipedian artikkelista ja muista lähteistä.

Juuri tästä erikoisesta tapauksesta venäläinen underground-artisti Velehentor lähtee vyöryttämään pitkin selkäpiitä vahvasti värisyttävää inspiraatiotaan josta on muodostunut vuosien varrella pienen mutta sitäkin äänekkäämmän dark ambient piirissä yksi halutuimmista julkaisusta. Osasyynä miksi Dyatlov Pass on kerännyt näinkin kovan maineen on siinä että alunperin tämä levy julkaistiin vuonna 2003 134 kappaleen painoksena ja vieläpä ajan hampaissa huonosti säilyvänä CD-R tallenteella joten ne harvalukuiset jotka omistavat ja ne hieman enemmän onnekkaammat henkilöt jotka ovat kuulleet tämän teoksen edes jossain muodossa ovat yhdessä rummuttaneet tämän maineen puolesta. Itsekin vuosi taaksepäin kuulin tämän julkaisun ensimmäisen kerran ja siitä lähtien olen yrittänyt löytää kopiota. Epätoivoisesti raapien ja kaivaen, kuten aina. Mutta joskus saadaan olla ikuisesti kiitollisia ansaituille ja enemmän ammattimaisemmin tuotetuin uusintajulkaisuille. Nimittäin kun sitä vähiten osasi odottaa, Venäjän puolella majaileva Infinite Fog Productions onnistui tekemään sen mistä ollaan haaveiltu ja julkaisi kuluneen kuukauden aikana tästä albumista kolmen CD:n kokonaisuuden. Kuten alkuperäisen levyn suhteen, Dyatlov Passin uusintajulkaisu tarjoillaan ainoastaan rajoitettuna 493 kappaleen painoksena ja näin ollen yhä jatkaen legendaarista mainetta verhoutuen itsensä jälleen pieniin määriin. Parempi sekin kuin ei mitään. Kuten mainitsin, 64 minuuttinen nimikkokappale eli uusintajulkaisun ensimmäinen CD on se mikä tekee tästä niin himotun. Pelin raa’asti tarjoiltu nimike on siis dark ambient drone ja jälleen sitä musiikin kautta luodataan pelottavan tarkasti mielen pimeisiin sopukoihin ja muutenkin intensiivisen historian omaava julkaisu osaa kieltämättä vangita kuuntelijan huomion täydellisesti kuuloaistien kautta. Bassovetoisesti murahteleva drone kiskoo vahvoin elein syvyyksiä kohti ja jauhaa tehokkaasti hiljakseen taustalla kun yhtälöön ynnäillään mm. jo heti ensimmäisen kolmen minuutin jälkeen vanhan miehen kansanlaulua ja minuutteja myöhemmin ihmisen kuiskivasti hengittävää läsnäoloa luoden tästä vähintäänkin yliluonnollisesti välittyvää henkistä linkkiä menneisyyksien tapahtumiin. Matkan varrella tunnelmaan ladataan myös syvältä kurkun perältä ammennettua korinaa ja erityisesti munniharpun väreilevästi etenevä liikehdintä osataan hyödyntää siten että loppupeleistä kokonaisuudesta muodostuu hyvin persoonallisesti koostetun ja ehkäpä hivenen eksoottisen kuuloinen.

Julkaisun toinen CD ja erityisesti tähän vuoden 2009 painokseen lisätty ennen julkaisematon, Ad Lux Tenebraen kanssa yhteistyössä tehty 46 minuuttinen “Man-Pupy-Njër” on jo huomattavasti kaaottisempi ja arvaamattomampi kokonaisuus vaikka edelleenkin ahkeroidaan kyynärpäitä myöten dark ambientin tumman paletin alaisuudessa. Vaikka Dyatlov Passin taustalla heijastuva historiallinen tapahtuma ei enää päde tällä toisella CD:llä, “Man-Pupy-Njër” kuitenkin osaa luoda uudenlaisia kiintopisteitä jotka pitävät kuuntelijan yhä edelleen tiukasti mukana. Siinä missä ensimmäisen CD:n pääpaino kallistui kohti perinteisemmän drone-koneiston luotettavaan ohjaamiseen johon mm. kurkun ääntelyn ynnäämisen myötä saatiin jopa eräänlainen shamaanimaisen rauhallinen olemus, “Man-Pupy-Njër” on jo huomattavasti painostavampi ja karkeampi peto joka kuitenkin alkaa kirkkaalla kilistelyllä jossa ei vielä pääse vaistomaan levotonta puolta. “Man-Pupy-Njër” alkaa siis suht-koht vakaasti – metallisia, kellopelimäisiä instrumentteja tahkotaan toisiinsa joiden kimeä kaikuminen luovat yhdessä taustalle pusketun liikehdinnän kanssa harmonisesti tasapainoissa elehtivän kellumisen jossa kuitenkin pakostakin aistii jonkinsortin terävästi pistelevää kihelmöintiä kehossa. Viidentoista minuutin aikana painetta lisätään dronen avulla pikkuhiljaa ympäristöön joka raskaasti painostaen alkaa muuttamaan “Man-Pupy-Njërin” luonnetta enemmän tuonne tuomiopäivän hitaasti säestämiin tunnelmiin ja CD:n jälkimmäisellä puolella ei enää voi olla huomaamatta piilossa pysyttelevän nälkäisen olion tulistunutta läsnäoloa ja miten se suorastaan häärii taustalla aiheuttaen uhkaavan ailahtelevia reaktioita. Dyatlov Passin viimeinen CD on nimeltään “Otorten” ja se sisältää yhdeksän lyhyttä sävellystä jonka koskettimiston avulla soitettu toistuva melodia muodostaa pakostakin vaimean ja haikeasti irtaantuvan lopetuksen itse julkaisulle.

Taas löydän itseni taas helpottuneesta olotilasta. Dyatlov Pass sai arvoisensa, mutta kuitenkin rajoitetun uusintajulkaisun ja kolmen CD:n pidennetyksi versioksi muuntautuneena tästä julkaisusta muodostui tunnelmaltaan vaihteleva ja haalien itseensä taitavasti houkuttelevan kokonaisuuden. Muutenkin kuluneen vuoden aikana on tullut todettua että Venäjän puolelta löytyy paljon erinomaista kokeeellista ambient musiikkia kun jaksaa vaan tonkia (jos nimiä pitää pudotella, Cisfinitum on toinen artisti johon olen viime aikoina ihastunut). Velehentorin Dyatlov Pass on siis yksi unohtumattomista julkaisuista modernin ambientin saralla ja on sanomattakin selvää että tämä on suositeltava hankinta dark ambientin ystäville, jo ensimmäinen CD tekee tästä kaiken sen arvoisen.

50 vuotta myöhemmin, Dyatlov’s Pass

Dyatlov's Pass

Kuuntelin tässä tänään venäläisen artistin Velehentorin “Dyatlov’s Pass” albumia joka sisältää yhden 64 minuuttisen dark ambient raidan. Jälleen sitä musiikin kautta kaiverrutaan pelottavan syvälle mielen sopukoihin ja muutenkin intensiivisen kokemuksen omaava julkaisu osaa kieltämättä vangita kuuntelijan huomion täydellisesti kuuloaistien kautta mutta tuossa kuuntelun aikana tämä levyn nimi jäi jotenkin vaivaamaan. Nimittäin olen kuullut tuon nimen jossakin muussa yhteydessä. Google esiin ja pienen etsinnän jälkeen muistia kuljettavat synapsit löysivät jälleen toisensa ja siinä ohella löytyi montakin artikkelia joka käsitteli toinen päivä helmikuuta vuonna 1959 eli viisikymmentä vuotta sitten tapahtunutta mysteeriä Venäjän Uralin vuoristossa jossa yhdeksän retkihiihtäjää kymmenestä kuolivat hämärissä olosuhteissa yön aikana. Kuusi ihmistä menehtyi hypotermiaan ja kolmella oli kuolettavia jälkiä kehossa jotka muistuttivat auto-onnettomuudessa syntyneitä vammoja. Eikä tutkimuksissa löytynyt minkäänlaisia todisteita tappelusta. Tätä selittämätöntä mysteeriä värittävät myös sellaiset oudot asiat kuten se että retkeilijöiden teltta oli revitty sisältä päin auki, todistajat olivat nähneet 31 kilometrin päästä että tapahtumapaikalla oli välähtänyt kirkkaita, oranssin värisiä sfäärejä sekä uhrien vaatteista löytyi radioaktiivista säteilyä ja yhdeltä oli jopa revitty kieli irti. Loppupeleissä helvetin karmivaa luettavaa varsinkin kun samaan aikaan kuulokkeista pläjähtää tälle tapahtuneelle omistettu teos.

» Wikipedia
» The St. Petersburg Timesin artikkeli
» Valokuvia retkestä ja etsintäpartion näkökulmasta
» Immortalcount.com, Dyatlov Pass