• Hmmm… joo. Miten nyt sen sanoisi… Tällä hetkellä Autechren Untitlted kuulostaa ensimmäisen kerran korvissani, sanoisinko jopa perkeleen loistavalta. Eikä siihen vaadittu kuin kolme vuotta. (25/05/08 - 0  # )

Addiktioni, 11/08

Autechre: Quaristice (Ltd.Ed.) (2008)

Autechre: Quaristice (Ltd.Ed.)Rob Brownin ja Sean Boothin luotsaama Autechre on synonyymi iDM-musiikille. He kehittivät ja muokkasivat tätä elektronista musiikintyyliä niin pitkälle että nykypäivänä iso osa muiden artistien tuottamista teoksista tässä genressä ovat haalistuneita hiilipaperikopioita Autechren originaaleista ideoista. Näin ollen 90-luvulla tehty vakuuttava pohjatyö varmistaa sen että mitä tahansa Autechre julkaiseekin näinä päivinä, se myy. Yksi todiste tästä on tämä heidän yhdeksäs albumi Quaristice ja siitä julkaistu limited edition painos. Huolimatta kylkeen lykätystä suolaisesta hinnasta, 12 tuntia ilmoittamisen jälkeen tämä 1000 kappaleen erikoispainos oli loppuunmyyty Warp Recordsin nettimyymälästä. Totta puhuen, vaikka Autechre on yksi kolmesta suuresta nimestä iDM:n saralla, heidän vuoden 2000 jälkeiset työt ovat olleet itselleni vaikea pala nieltäväksi. Jopa niinkin paljon Autechre oli muuttunut eräänlaiseksi instituutioita rikkovaksi yhtälöksi – kiekkoihin suljettu musiikki kuulosti omissa korvissani sellaiselta mistä ei saanut enää minkäänlaista otetta ja kokonaisuudet kasvoivat (tai kuten viime levyn myötä supistuivat) vain signaalia toisen perään puskevaksi jyräksi ilman selkeää, loogista päämäärää. Myönnän jo heti että Autechren edellinen työ, Untilted, oli ensimmäisestä kuuntelusta lähtien vaikea haaste minulle mutta onneksi tein sen palveluksen itselleni että pakkosyötin itseäni tuolla levyllä aina tietyn välein kunnes pääsin siihen pisteeseen että se lopulta edes aukeni jonkin verran. Se ei ollut paljon mutta riittävästi minulle. Tämän johdosta minulle ei ollut minkäänlaisia odotuksia Quaristicen suhteen ja tilasinkin tämän limited edition painoksen ensisijaisesti vain ja ainoastaan levyhyllyä koristamaan. Albumin musiikillinen puoli seurasi vasta jälkijunassa jos sellaista oli edes olemassa. Tosin nyt kun olen istunut alas ja kuunnellut tätä heidän uusinta tuotosta läpi monituista kertoja, minun on pakko alkaa kyseenalaistamaan itseäni ja mietinkin että olenko suorastaan herännyt hikeä pintaan lykkäävästä pahasta unesta. Oliko nämä viimeiset seitsemän-kahdeksan vuotta silkkaa vannoutuneen fanin tönimistä kohti hämärää nurkkaa? Kaksikon päämotiivi oli eräänlainen sisäinen ja kieroutunut vitsi jossa kuuuntelijaa kohdellaan puhtaasti veitsen alle joutuneena labrarottana jolle testataan eri äärilaidoilta tuotettua kuuntelematonta teollisesti muokattua nuottia ja saivat siitä vieläpä huikeat kehumiset mediassa. En ymmärrä. Haluanko edes…? Sikiöasentoon vetäytyminen ei ollut tällä kertaa tarpeen, sillä se pahimman luokan kokeilemisen hakuisuus on siis poissa tällä albumilla ja sen myötä Autechre ottaakin pari askelta taaksepäin kuin muutaman tuonne vasempaankin suuntaan antaen taas kuuntelijalle tilaa hengittää.

En siis uskonut näkeväni tällaista päivää, en ainakaan vähään aikaan. Autechre tekee siis paluun jokseenkin kuuntelijaystävällisempään suuntaan mutta kuitenkin tarpeen vaatiessaan ohjaten Quaristicen vieraasti kaikuvaa äänimaailmaa kohti kivikkoista ja sirpaleiksi vääristynyttä signaalia joka muistuttaa siitä että albumin äärelle hakeutuva ei kuitenkaan päästetä täysin helpolla. Perusversio Quaristicesta eli tässä tapauksessa ensimmäinen CD sisältää kaksikymmentä kappaletta jotka ovat hyvin pitkälti lyhyitä kahden-neljän minuutin purkauksia vaihdellen tunnelmaa kuin pyörivän kuution kääntöpuoli ja muuntautuakseen eri muotoihin yksinkertainen sormien napsautusten myötä. Huulipyöreänä kyselinkin itseltäni ensimmäisten kuuntelujen jälkeen että tässäkö se sitten oli. Vaikka aistinkin Autechren tarjoilevan tällä kertaa laajan tarjonnan erilaisia ilmentymistapoja tästä miesten itsensä luomasta historiasta, silti Quaristice tuntuikin aluksi liian irralliselta kokonaisuudelta. Ehkäpä se johtui siitä että kappaleiden lyhyet pituudet tuntuivat vain vahvistavan tätä kuvitelmaa jossa tarjoillaan keskeneräiseksi jäänyttä luonnosta Autechren perimmäisestä tarkoituksesta. Löytyy kaavamaisesti luotua mutta kuitenkin rauhallisesti soljuvaa perus-ambientia jota ei ole vähään aikaan kuultu Autechren omissa töissään, mekaanisesti tiheään paukuttelevaa etenemistä kaaokseen joka itseasiassa jossain määrin muistuttaa heidän edellisen levyn tuotoksia mutta paljon syvemmällä kurkottavalla tunnelmallaan ja Quaristice hakeutuu jopa ensimmäisten töiden pariin yksinkertaisten elektro-biittien avustuksella mutta kuitenkin kuulostaen muutamaa numeroa ylospäin päivitetyltä versiolta. Tai kuten Autechren perusluonteeseen kuuluu, kaikki vanhat ideat heitetään ikkunasta kun kaksikko alkaa purkamaan ennenkuulumattomia tapoja työstää tulevaisuuden bittivirtaa jota yritetään tulkita ja koodata nykypäivän vehkeillä. Irralllisuus on vain kuuntelijan itseänsä luomaa silmänlumetta, sillä Quaristicen rikkaasti punottu ja jatkuvasti morfautuva taustamaisema on loppupeleissä kuitenkin se tahmea liitos joka monen kuuntelun jälkeen alkaa nivoitumaan saumattomaksi kokonaisuudeksi. Varsinkin tämä limited editionin toinen CD joka tarjoilee kahdenkymmenen sijaan vain yksitoista kappaletta, tosin pidempinä versiona, on suorastaan hypnoottisesti lamauttavaa kuunneltavaa. Mikään muu ei kuulosta Quaristicelta mutta sille kuitenkin ammennetaan 17 vuoden aikana syntyneita aihiota. Kyllä, Autechre osoittaa vuonna 2008 että he osaavat edelleenkin pelata tätä peliä täydellisesti. He eivät pussaa eikä kumarra, vaan tuottavat parhaimpina päivinä edelleenkin kohti seuraavaa tasoa puskevaa musiikkia.

Viikko 18:n musiikki hankinnat

Autechre: Untilted (2005)

Autechre: Untilted2000-luvulla iDM-genren pioneeri Autechre (Sean Booth ja Rob Brown) on muuttunut vaikeaksi tapaukseksi. Biisit ovat muuttuneet enemmän ja enemmän kylmien biittien taistelukentäksi ja melodisuus on jo pääasiassa tippunut kokonaan pois. Ja sitten kun luulit että tämä ei voisi mennä huonompaan suuntaan, kaverit iskivät pöytään Gantz Graf EP:n jossa ladattiin täyslaidallinen korviin ja silmiin. Kaunis video mutta biisinä tuollainen meteli oli liikaa minulle. Tänä vuonna ilmestyi Autechren kahdeksas levy ja sama linja jatkuu ikävä kyllä. Vaikka levyn ensimmäisessä biisissä LCC kaikuu vanhan Autechren melodisuus (tosin vasta neljän minuutin ohjelmoidun rumpuloopin jälkeen), loput albumin biiseistä tarjoaa pelkästään biittien kolisteluja.

Assemblage 23: Failure (2001)

Assemblage 23: FailureKuten viime viikolla mainitsin, tätä levyä vaivaa hieman aneeminen ja demomainen soundimaailma. Assemblage 23:n yksi vahvemmista puolista on aina ollut lyriikat ja tälläkin kertaa lyriikat parantavat tätä levyä. Levyn puhuttavin biisi sanoituksen puolesta on Disappoint. Tämä biisi aiheuttaa heti alussa selkään kylmät väreet kun jostain elokuvasta sämplätty pätkä kyselee: “Do you believe in the nobility of suicide?” ja Tom Shear alkaa kyselemään ja miettiimään että miksi hänen isänsä riisti itseltään hengen. Whauh. Tämä on hänen vahvimpia biisejä hänen koko urallaan. Mutta mutta… hieman lisää hiomalla näitä biisejä tästäkin albumista olisi saatu paljon parempi.