UNKLE: Money And Run (feat. Nick Cave)

Jotenkin on vaan sellainen fiilis että minä en jaksa enää yhtään enempää panostaa UNKLE:n viimeisimmän levyn pakkokuunteluun. Tämäkin biisi joka on uudella Only The Lonely EP:llä jatkaa ikävä kyllä sillä samalla puuduttavalla linjalla kuin itse Where Did The Night Fall albumi jonka myötä sitä vaan nostaa kätensä pystyyn ja toteaa häviäjän asemassa: “minä yritin, minä todella yritin…”.

Only The Lonely EP and WDTNF Reissue

UNKLE have been busy finishing material which will be released on April 4th 2011, as a five track EP entitled ‘Only The Lonely’. All the songs are new and are headed up by a collaboration with Nick Cave as well as the amazing Liela Moss (The Duke Spirit), long time UNKLE vocalist Gavin Clark and Rachel Fannan (ex Sleepy Sun). The EP is rounded off with a classic UNKLE instrumental.

The ‘Only The Lonely’ track listing is:

Money and Run (feat. Nick Cave)
The Dog Is Black (feat. Liela Moss)
Only The Lonely (dub)
Wash The Love Away (feat. Gavin Clark)
Sunday Song (feat. Rachel Fannan)

The EP release is closely followed by a full release of an extended version of 2010’s ‘Where Did The Night Fall – Another Night Out’ on 11 April. The new version has a bonus disc that is comprised of selected tracks from the last two EPs, plus a number of exclusive and rare tracks.

There will be a limited edition box set of the extended version of ‘Where Did The Night Fall – Another Night Out’. Last year’s limited edition was in silver, however the new version is in gold and features a fully re-worked 32 page booklet with new exclusive shots from the original photo shoot with Warren Du Preez and Nick Thornton Jones.

Pre-order ‘Only The Lonely’ and the extended gold edition of ‘Where Did the Night Fall Another Night Out’ starting Wednesday 16, February right here at UNKLE.com.

Ilmaista materiaalia UNKLE:lta

The new feature-length documentary from Relentless Energy Drink, ‘Lives of the Artists: Follow Me Down’ explores a theme that anyone driven by some immeasurable passion will recognise – that there are no easy rides in life.

Featuring Jeremy Jones and Xavier De Le Rue, we travel to Antarctica in search of the more visceral rewards that come with scaling each near-vertical face on foot. And we join UNKLE on tour in Tokyo, St. Petersburg and London, immersing ourselves in the uncompromising sounds and beliefs of a pioneering musical outfit that has strived to push the boundaries of artistic expression while retaining total integrity for close to 20 years.

The soundtrack to the film was written exclusively by UNKLE and you can download selected tracks free.

http://relentlessenergy.bandcamp.com/

Addiktioni 37/10

UNKLE: The Answer EP (2010)

UNKLE: The Answer EPViime toukokuussa UNKLE julkaisi neljännen studio-albumin Where Did The Night Fall ja soundillisesti James Lavellen ja Pablo Clementsin luotsaama monipäinen kokonaisuus jatkoi aika pitkälti siitä mihin heidän edellinen tuotos War Stories jäi ja näin ollen pidentäen elektronisuuden ja rockin virtaviivaista yhteenaittamista. Itselleni tämä tuore albumi lankesi pettymyksen koville poluille joka johtui enemmälti siitä että albumilla ratsastettiin samoilla ideoilla mutta lukuisien kuuntelukertojen jälkeen julkaisu kuitenkin tarttui sen verran kiinni meikäläiseen että se nousi siedettävän tason yläpuolelle. Ja mitä tulee muutenkin julkaisurintamalle, James Lavelle on aina osannut rahastuksen jalon taidon. Oli kyse sitten DJ miksauksista, välitöistä tai remix-julkaisuista, on miltei takuuvarmaa että jossain vaiheessa UNKLE:lta tulee jotain emo-albumiin rinnastettavaa materiaalia. Tällä kertaa hieman yllätyksenä ilmestyi kuuden raidan EP joka sisältää kaksi uutta biisiä, EP:n nimeä kantava teos albumilta sekä kolme enemmän ja vähemmän uutta verta saavaa remix työtä. “The Answer” oli yksi albumin selkeimmistä kohokohdista joka ottaa harppauksen vuosikymmenien taakse luotaavaan tunnelmointiin jossa erityisesti tömisevästi etenevät rummut sekä alttomaisesti ulvovat taustavokaalit tekevät tästä pakostakin mukaansa tempaavan kokemuksen. “Separate Half” on UNKLE:n mittapuussa enemmän tuonne kunniahimoisempaa sisältävää kirjoitustyyliä levitellen itseään jopa psykedelian rajoille. “Country Tune” on myöskin positiivisesti vetoava uusi teos joka alkaa helposti särkyvän akustisessa muodossa jossa Gavin Clarkin sotkuisen karhea vokaalityöskentely tuo raa’an tulkinnan kunnes kokonaisuus alkaa irtaantumaan elektronisesti levitetyn maton päälle sekä jousisoitinten luomaan harmoniaan ja viimeistelevän latauksen tuo tunnelmallisesti editoitu pirstoutunut taustavokaali. Siinä missä originaalit työt esittelevät jälleen UNKLE:n parhaimpia puolia, uudelleenmiksausten kanssa ei edetä ihan niin hyvin. Lupe Fiascon tekemä remix “The Runaway” kappaleesta on suorasti sanottuva ärsyttävä. Hiphop mentaliteetti ei vaan oikein istu UNKLE:n originaaliin näkemykseen. Alkuperäinen jäsen UNKLE:n alkuvuosista eli Tim Goldsworthyn soveltama remix “Follow Me Down” kappaleesta skarppaa edelliseen verrattuna lähtemällä koluamaan nykypäivän acid house rintamalle. EP viimeistellään samassa klubihengessä tarjotulla “Heavy Drug (Reprise)” joka jättää rock asenteen ja lähtee etenemään tasaisesti puksuttavaa tech housen suuntaan. EP:llä tarjotut originaalit työt onnistuvat paikkaamaan albumin pettymystä hieman mutta nämä ei mitenkään mullistavat uudelleenmiksaukset jättävät kuitenkin lopulta tästä minijulkaisusta sellaisen ikävänlaisen fifty-fifty maun suuhun.

UNKLE: The Answer

UNKLE: Follow Me Down (NSFW)

Directed by Warren du Preez and Nick Thornton Jones and featuring super model Liberty Ross, the video is an extension of the artwork from “Where Did The Night Fall”.

Addiktioni 19/10

UNKLE: Where Did The Night Fall (2010)

UNKLE: Where Did The Night FallTässä on tottunut jo kahden edellisen studio-albumin (Never, Never, Land (2003) ja War Stories (2007)) myötä sekä lukuisien välitöiden ja voimistavien DJ-miksausten lusikkasyötön jälkeen siihen takuuvarmasti tarjoiltuun faktaan että James Lavellen ja kumppaneiden luotsaama UNKLE muuttaa kurssiaan uuteen suuntaan ja vie soundiaan varsin rohkealla tyystiin eri musikaalliseen kolkkaan. Nyt täytyy myöntää että allekirjoittaneella taitaa ensimmäistä kertaa olla sellainen yllättävästi niskasta tarttuva hoopo olo kun tätä UNKLEn neljättä studio-albumia on pyöritellyt soittimessa monet kerrat lävitse enkä tunne lainkaan UNKLEn luomaa rakkautta. Nimittäin UNKLEn tuorein julkaisu Where Did The Night Fall jatkaa samoilla jalanjäljillä kuin edellinen työ War Stories suorittaen samoja rock/elektronisten virtausten sulavaliikkeista alirutiinien suorittamista ja muutenkin albumilla jatkuva formaatti on jo ensimmäisestä levystä lähtien tuttu – vierailevat vokalistit joita on raahattu levylle on taas miltei hengästymiseen asti uuvuttava määrä. Vierailevat artistit ovat ennenkin langettaneet hieman epätasaisesta etenemisestä albumin ylle, mutta ei siitä ole muodostonut muodostunut missään vaiheessa ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Vaikka Where Did The Night Fall ei saa siis meikäläistä juurikaan innostumaan toivotulla tavalla, albumilta löytyy kuitenkin yhdelle kädellä laskettu määrä biisejä jotka jaksavat edes jotenkin ylläpitää mielenkiintoa (esim. jämäkästi ja muutamaa vuosikymmentä taaksepäin svengaasti etenevä “The Answer” sekä vastapuolena toimiva levottoman hektinen “On A Wire”) mutta kokonaisuutena Where Did The Night Fall kuulostaa sotkuiselta työltä jota leimaa ennenkaikkea vahva kaikumainen jäänne War Stories albumilta ja sitä siivittävien pidennyksiltä (More Stories sekä End Stories). Ei siis voi olla kuulematta sitä selkeää linkkiä että tässä toistetaan kolmen vuoden takaisten ideoiden jalostamista. Edellisellä albumilla vierailevana tuottajana ollut Chris Goss oli eittämättä tärkeässä roolissa muuttaessaan UNKLEn soundia uuteen uskoon mutta nyt tämä tarkasti linjassaan pitävä ote on herppaantunut sen verran pahasti että UNKLE vajoaa ensimmäisen kerran keskinkertaisuuden mereen eli kokonaisuudesta puuttuu se viimeinen tärkeä kipinä joka sytyttäisi albumin täysinäiseen loistoonsa. Summa summarum… Jos War Stories alunperin upposi ja haluat samassa hengessä luotua materiaalia, tämä albumi on räätälöity sinulle. Jos odotat neljännen studio-albumin myötä sitä että Lavelle ja kumppanit ottaisivat taas uuden, uhkarohkean irtioton harppaamalla genrestä toiseen, tulet pettymään.

Uusi UNKLE albumi tulollaan

UNKLE: Where Did The Night FallUNKLE is proud to announce the release of new full-length album Where Did The Night Fall on 10th May in the UK and Europe, 11th May in North America. To celebrate the release of Where Did The Night Fall, UNKLE is exclusively streaming a new track, “Natural Selection” (featuring The Black Angels), today (11 Feb) at SPIN. The track will also be available for free download tomorrow (12 Feb) at UNKLE.com.

Pre-order details and Japan/Australia release dates coming soon…

Where Did The Night Fall Tracklisting:

01. Nowhere
02. Follow Me Down (feat. Sleepy Sun)
03. Natural Selection (feat. The Black Angels)
04. Joy Factory (feat. Autolux)
05. The Answer (feat. Big In Japan (Baltimore))
06. On A Wire (feat. Elle J)
07. Falling Stars (feat. Gavin Clark)
08. Heavy Drug
09. Caged Bird (feat. Katrina Ford)
10. Ablivion
11. The Runaway (feat. Elle J)
12. Ever Rest (feat. Joel Cadbury)
13. The Healing (feat. Gavin Clark)
14. Another Night Out (feat. Mark Lanegan)

» UNKLE Facebook

Addiktioni 52/08

UNKLE: End Titles… Redux (2008)

UNKLE: End Titles... ReduxUNKLE, UNKLE, UNKLE… ja miten se jää taas kaikumaan korvieni välissä. Jotenkin sitä jälleen ollaan palattu tämän orkesterin pariin ja vieläpä uuden julkaisun myötä vaikka vuosikin lähenee jo uhkaavasti loppumistaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana James Lavellen luotsaamalta porukalta on siis tullut hurjalla tahdilla neljä julkaisua, alkaen heidän rymisevästi elehtivällä paluu albumillaan War Stories joka onnistuneesti uudelleen laukaisi projektin uuteen suuntaan viime vuoden heinäkuussa. Kolme muuta teosta julkaistiin tämän vuoden aikana joista ensimmäisenä aloitti pienimuotoisempi sisarjulkaisu More Stories jota tähdensi kaksi erilaista myytävää painosta kahdella eri mantereella. Kuukausien jälkeen perässä asteli End Titles… Stories For Film jonka myötä UNKLE otti kokonaisvaltaisemman harppauksen musiikin ja kuvan kerronnallisuuden väliseen herkkään balanssiin ja nyt viimeisenä tarjoillaan huomattavasti tiivimmässä paketoinnissa esitelty Redux-versio tuosta jälkimmäisestä. Jos nyt oikein muistan hapuilevasti esitettyjä sanojani samaisesta julkaisusta, taisin yrittää ilmentää että End Titles… Stories For Film on yksi UNKLE:n hienoimmista saavutuksista heidän omassa discografissaan jopa jättäen taakseen legendaarisen debyytin. Siinä yhdistyivät War Storiesin hipovasti täydellisyyteen luotu hybridimäisyys koneiden ja oikeiden soitinten osalta, vokaalityöskentelyä pyrittiin myös viemään enemmän selkeämpään, yhtenäisempään muottiin ja lopuksi päälle vielä laminointiin yhteensopivasti UNKLE:n pidemmälle viety kokeilunhakuisuus klassisten jousisoitinten parissa. End Titles… Reduxia taasen voi pitää jonkin sortin remix-albumina jossa kaikki työt kuitenkin hoidetaan täysin talon sisäisesti eli samat henkilöt jotka olivat alunperin End Titles… Stories For Film kanssa tekemisissä tekevät myös tälläkin kertaa nämä tärkeät modifikaatiot. UNKLE on siis kovan haasteen edessä kun he yrittävät muunnella jo muuten erinomaisesti luokiteltua julkaisua.

James Lavelle itse kuvailee Reduxin olevan suorempi lähestymistapa elokuvamaiseen kerronnallisuuteen ja tunnelmointiin mutta tällä kertaa itse en täysin pääse sinuiksi noiden termien kanssa. Nimittäin lupailevasti koostetun “When Once It Was” intron jälkeen meikäläiseltä katoaa varsin nopeasti tämä illuusiomainen yhteys vaikka parhaimmillaan jousisoitinten virittämät nyanssit osaavat kuljettaa kuuntelijan miltei tyynen rauhallisuudesta abstraktien sointujen luomaan värähdyksiin ja harmoniaan. Tämän johdosta minä siirryn enemmälti sille kannalle että End Titles… Redux on tuntumaltaan orgaaninen ambient-julkaisu johon kuitenkin liitetään onnistuneesti häilyvästi uppoava kerros elektronisuutta sekä War Storiesta kehiteltyä ajatusmaailmaa akustisuuden kautta. Body of the work kuitenkin tehtiin tuossa End Titles… Stories For Film julkaisulla ja nyt voi huomata miten paljon liikkuvia elementtejä on leikattu sekä siirrelty mikroskooppisen tarkasti paikasta toiseen ja näin ollen seitsemän alkuperäistä teosta ovat sulautuneet enemmissä määrin biitittömään olomuotoon kuitenkin säilyttäen tunnistettavan ytimen. Tärkeässä asemassa olleet vierasvokalistit ovat myös harventuneet ja vain ainoastaan yhdessä teoksessa on enää jäljellä kokonaisvaltaisessa asemassa oleva ihmisääni mukana. Tämä jopa radikaalisen tuntuinen muutos ei kuitenkaan vähennä yhtään albumin tehoa sillä End Titles… Redux on kuitenkin hyvin pitkälti UNKLE:lta laadun tae. Kuten mainitsin, seitsemän edellisen levytyksen kappaletta saavat siis uudet kasvot samalla kun kokonaisuuteen on ynnätty kaksi täysin uutta työtä ja viimeisenä tarjoillaan UNKLE:n oma näkemys Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta eli “Trouble In Paradise (Variation On A Theme)” on otettu edelliseltä levytykseltä sellaisenaan mukaan ilman minkäänlaisia muutoksia. Totta puhuen, Reduxin alku on hieman hapuileva ja jopa laahaava yrittäessään luoda isompaa eroa edelliseen työhön mutta kuitenkin pyrkiessään rakentamaan täydellistä yhtenäisyyden väylää kahden eri maailman välillä. Vasta “24 Frames (Redux)” käynnistää tämän kauniisti soljuvan reaktion jossa keinotekoisesti ääntä luovat syntikat ja oikeat soittimet etenevät rinta rinnan yhdessä ja ohitettuaan levyn puolen välin, UNKLE pääsee viimeinkin näyttämään mihin se parhaimmillaan osaa. End Titles… Reduxin huipentuminen alkaa hahmottumaan “Heaven (Redux)” kappaleen aikana joka on myöskin alkuperäisenä versiona yksi End Titles… Stories For Film’n unohtumattomista hetkistä. Kymmenen minuuttiseksi uudelleenmuokattuna kaistanvaihtajana ja edelleenkin Gavin Clarkin persoonallisen äänen kautta tulkittuna, teos kaartuu hitaasti hiljaisuuden aalloista pulssimaisesti myötäilevään liikuttavuuteen jossa alunperin mukana ollut hento elektro-biitti astuu kuuden minuutin rajalla jälleen esiin. Perässä seuraavat “Nocturnal (Redux)” ja “Clouds (Redux)” kuulostavat hyvin paljon riisutummalta Redux muodossaan koska kumpainenkin eivät sisällä tahdissa pitelevää biittiä eikä alkuperäistä päävokalistia ollenkaan, mutta silti syntikkavetoisenakin ja erityisesti basson tahdissa ailahteleva “Clouds (Redux)” sisältävät kuitenkin sellaista magneetin kaltaista vetoa jolle ei yksinkertaisesti pysty sanomaan kielteistä vastausta. End Titles… Redux saa arvoisensa viimeistelyn “Trouble In Paradise (Variation On A Theme)” myötä ja kuten mainitsin aikaisemmin, vaikka kyseinen teos on siirretty sellaisenaan edellisestä julkaisusta, teemassa on yhä edelleenkin ne kaikki tekstuuriset elementit mitkä kiteyttävät ja onnistuneesti esiintuovat Reduxin perimmäistä tarkoitusta.

End Titles… Redux tuo parhaimmillaan UNKLE parivaljakolta esiin raikasta näkemystä luotuaan musiikkiaan kohtaan ja erityisesti jatkuvasti kehittyvässä discografiassaan tämä albumi osoittautuu yhdeksi mielenkiintoisimmista suunnan muutoksista. En kuitenkaan lähtisi edestakaisin alleviivaamaan sitä kohtaa että End Titles… Redux pyrkisi olemaan musiikillisesti mullistavaa sillä tämähän on vain yhdellä toimintamallilla toteutettu jalostus edellisestä julkaisusta. Kuitenkin julkaisu on kaikin puolin onnistunut kokeilu jättäen UNKLE:n tulevaisuuden täysin avoimeksi.

UNKLE, here we go again and in redux style

End Titles... ReduxOn 15th December, UNKLE will release ‘End Titles… Redux’ as a limited collector’s edition of 3000 CDs that will only be available via UNKLE.com. This will also be available digitally from the 14th of December. The release will feature seven re-interpreted tracks from the album ‘End Titles… Stories For Film’, two new tracks and ‘Trouble in Paradise (Variation on a Theme)’. The exclusive package is a 6 panel soft-pack with a 12 page booklet with images by Robert Del Naja.

UNKLE has always worked with classical musicians. In the last four years this has happened more frequently. For ‘End Titles… Redux’ UNKLE felt there was an opportunity to further work with the orchestral parts of ‘End Titles… Stories For Film’ by adding new arrangements and remixing to allow a more ambient sound to come through. This has resulted in a predominantly classical body of work.

Tracklisting:

01. When Once It Was
02. Cut Me Loose (Redux)
03. Can’t Hurt (Redux)
04. Against The Grain (Redux)
05. 24 Frames (Redux)
06. A Perfect Storm
07. Heaven (Redux)
08. Nocturnal (Redux)
09. Clouds (Redux)
10. Trouble In Paradise (Variation on a Theme)

» UNKLE @ Myspace
» Ennakkotilaus @ UNKLE Shop

Niinpä tietysti… moneskohan kerta tämäkin on viimeisen vuoden aikana. Noh, kortti vinkumaan heti kun tuote on ennakkotilattavissa. Olihan kyseinen julkaisu mahtava paketti joten uskoisin että tämä uudelleen muokattu versiokin pitäisi olla vähintäänkin mielenkiintoinen.

Viikon anti

viikon anti

Jep. Moni tilatuista levyistä onnistui sitten tulemaan tällä viikolla. Keskellä oleva UNKLE:n “End Titles” on aussi painos. On kieltämättä taas sellainen fiilis että taasko minä maksoin itseni kipeäksi kahden bonus biisin takia. Fuck that. Olen keräilijä. “The Dark Knight” soundtrack tuli hieman viallisena joten sen suhteen minä pidän turpani kiinni tässä blogissa. Sitten kun hallussani on virheetön kopio, sen jälkeen minulta löytyy motivaatioita kirjoittaa pari sanaa tuosta levystä. Eli parisen viikkoa menee taas odottelussa. Perkele.

Lavelle kertoo End Storiesin syntymisestä