Addiktioni 46/12

DJ Shadow: Reconstructed | The Definitive DJ Shadow (2012)

DJ Shadow: Reconstructed | The Definitive DJ ShadowReconstructed | The Definitive DJ Shadow box-setti kerää sisuksiinsa neljä albumia, pari kokoelmaa, kaksi eri livesettiä CD- ja DVD-formaatissa sekä yhden 12″ remix-vinyylin. Maailmanlaajuisesti viidensadan kappaleen numeroitu ja artistin signeeraama painos on kerran elämässä oleva tarjoiltu mahdollisuus eikä tästä tulla tekemään uutta painosta. Ollaan siis siinä tutussa nopeat syövät hitaat mentaaliteetissa ja kylkeen laputettu 270 dollarin hinta pitää huolen siitä että kun tämä painos on löytänyt omistajansa, hinta alkaa luonnollisesti kohoamaan isompaan lukemaan. Reconstructed box-setin selkein kohokohta ja ensimmäisenä tietään raivaava päänavaus nimeltään Endtroducing….. (1996) on edelleenkin kuudentoista vuoden jälkeen klassikon maineeseen voideltu ja otteessaan yhä tehokkaasti puristava debyytti joka on mm. ollut ties kuinka monen 90-lukuun keskittyvän Top 100 listalla ja onhan se kieltämättä yksi tärkeimmistä levyistä elektronisen musiikin saralla joka pitäisi löytyä jokaisen itseään kunnioittavan keräilijän hyllystä. Albumi joka on kokonaisuudessaan tehty muista levyistä koostetuista sämpleistä luoden mieltä pyörittävän matkan trip-hopin ja hip-hopin kautta genrejä silppovaan, toisiinsa kerroksittain maalatun musikaalisuuden moniulotteiseen kerronnallisuuteen ja minkä johden albumista suorastaan huokuu syvä rakkaus ääntä kohtaan ja miten sitä hyödynnetään menneisyydestä kumpuvien luonnosten uudelleenjalostamiseen. Endtroducing….. on siis täydellinen täsmälaukaus mieheltä jota hän ei pysty missään vaiheessa uraansa ylittämään. Ja parasta tässä kai on se että artisti itsekin tietää sen eikä näin ollen yritä tehdä väkinäisesti tuotettua jatko-osaa. Ja sen kuulee heti seuraavalla julkaisulla.

Kuten Endtroducing….., onneksi myös The Private Press (2002) on musiikillisesti laaja kokonaisuus jossa hivuttaudutaan eri tyylisuunnissa ja tunteenkirjossa kiitettävästi ristiin rastiin. Tämä on myös selkeästi enemmän studio-albumimainen eli tässä tapauksessa DJ Shadow (a.k.a. Josh Davis) on huolellisesti rakentanut monet biiteistään itse eikä The Private Press näin ollen nojaudu niin paljon sämplepainoitteiseen työskentelyyn kuten hänen debyytti-albuminsa. Sinänsä hyvä veto koska se todistaa että hänellä on vinyylin pyörittämisen ohelle selkeästi ymmärrys musiikin säveltämisestä kuin myös omien ideoiden esiintuomisessa. The Outsider (2006) on jo sitten tyystin oma lukunsa miehen discografiassa. Se on jännä todistaa miten tämä albumi on kuudessa vuodessa muuntautunut vihatusta kuunneltavaan olomuotoon. Muistan edelleenkin sen hetken kun paljoa lupailevan intron jälkeen julkaisu paljastuikin miltei karikatyyriseksi versioksi miehen kymmenen vuotta aikaisemmasta kritiikistä nimeltään “Why Hip Hop Sucks In ’96” ja mitä pidemmälle albumi eteni, sitä vaan vajosi avuttomasti kauhun sävyttämään tunteeseen. Ehkä vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja perinteisemman tuottaja-levyksi vangitusta äänimaailmasta alkaa löytämään niitä vähäisemmissä määrin olevia positiivisia puolia ja pakostakin ymmärtämään että vierailevat mikkiin räkijät yrittävät täydentää DJ Shadow’n luomaa soundia. Ei ole ensimmäinen kerta kun kuuntelutottumus tekee miltei ylitsepääsemättömän levyn suhteen jaloilleen laskeutuvan kuperkeikan. Viime vuonna julkaistu The Less You Know, The Better tulikin sitten täysin puun takaa. Tarkoitan sitä että tässä vaiheessa itselläni odotukset eivät olleet kummoiset ja sitä ei millään tasolla osannut odottaa tällaista suunnanmuutosta mieheltä. Äärimmäisimmillään The Less You Know, The Better on aggressiivinen. Se huutaa. Se kirkuu keuhkojen pohjasta. Kirjaimellisesti. Kitarat tuovat albumille hiuksia heiluttavan vauhdin tunteen kuin myös tyystin uudenlaista asennetta miehen musiikkia kohtaan. Albumi on myös jälleen oiva esimerkki siitä miten vaihtelevasti miehen musikaalinen tyyli osaa vaihdella yhden levyn aikana, rokahtavasta asenteesta funkymaiseen leijuntaan josta pudottaudutaan vahvaan kasarivaihteeseen ja lopulta huipentuen kauniiseen piano balladiin.

Valitettavasti se pakonomainen nillittämisen maku tulee siinä vaiheessa suuhun kun miettii että tästä box-setistä puuttuu yksi sun toinenkin tärkeää teos miehen alkupään urasta. Mo Wax levymerkin alaisuudessa julkaistuja singlejä kokoava Preemptive Strike sekä UNKLEn ensimmäinen julkaisu Psyence Fiction (jonka hän kirjoitti alusta loppuun asti) olisivat antaneet täydellisyyten hipovan täydennyksen tälle box-setille. Neljä albumia ovat kuitenkin kukin omalla tavallaan tutustumisen arvoisia antaen hyvän kuvauksen miehen värikkäästä urasta. Onko box-set kuitenkin käytetyn rahan arvoinen? On ja ei. Itselleni tämä paketti oli todellisuudessa karkea tekosyy hankkia kaksi edellistä albumia levyhyllyyn ja siinä ohella sai pari CD-levyllistä bonus-materiaalia jota ei ole muun kautta saatavilla. Rahalla saa myös oikeuden paukutella henkseleitä sen suhteen että tuollainen rajoitettu painos löytyy hyllystä. Eipä sillä muuta virkaa ole kun neljä albumia sekä miehen erinomaista livekuntoa esittelevä In Tune And On Time Live! DVD ovat saatavilla erikseen.

The Avalanches: Frontier Psychiatrist

Loistava biisi joka pääsee oikeuksiinsa sekopäisen videon myötä.

Musiikkia, viikko 30/2006

DJ QBert: Wave Twisters – Episode 7 Million: Sonic Wars Within The Protons (1998)

DJ QBert: Wave Twisters - Episode 7 Million: Sonic Wars Within The Protons“Sound, the final frontier. These are the voyages of one crazy dj. His continuing mission: to explore strange ways to create sound with his hands, to seek out new beats and wider audience, to boldly go where no man has gone before.” Mitä tämä varastettu ja muokattu Star Trek sanonta oikein tarkoittaa? Turntable konseptialbumia joka on samalla ensimmäinen luokkaansa (näin ainakin parit nettisivustot mainostavat). Ja mikä voisi olla parempaa kuin levyllinen pölyisistä filmiarkistoista kaivettuja 50- ja 60-luvun elokuva/tv-sämplejä joita on kieliposkella yhdistelty ja räiskitty pitkin albumia. Vinyylin raaputtelun lomassa, se mikä tästä jää mieleen on se miten hänen sormensa pyörivät kun hän loihtii luomansa musiikin avulla eri sämplien ympärille toimivan tarinankuljetuksen. Tällainen irroittelu sopii mitä mainiommin juuri tähän tiettyyn hip-hop ala-genreeseen ja albumi on muutenkin rakennettu niin nerokkaasti yhteen että tämä on kuin seuraisi yhden tuotantokauden jotain vanhaa scifi-sarjaa jota nykypäivänä ei voi kuin vedet silmissä katsoa ja nauraa. Wave Twisters on pullollaan sci-fi maailman kliseita. Löytyy mitä eriskummallisempia ensimmäisiä yhteenottoja tuntemattomien rotujen kanssa, invaasiota ja nyrkit viuhuvia tilanteita. Juuri niinkuin esim. The Original Star Trek jaksoissa jossa Kapteeni Kirk seikkaili ison mojonsa kanssa. Ainoa mikä puuttuu tältä levyltä on hilpeä kuuskyt-luvun musiikki, psykedeeliset värit ja saman aikakauden jorausliikkeet. Tai noh, on vaan parempi että ne pysyvät poissa tältä levyltä. DJ QBert on mennyt niinkin pitkälle tässä täydellisyydessä hipovassa kokonaisuudessa että hän aloittaa albumin kaukosäätimen kautta, mainokset pyörivät ennen varsinaista ohjelmaa ja kun ohjelma on saanut päätöksensä, lopuksi mies harrastaa pientä kanavasurffailua XXX-kanavilla (remember kids, masturbation is a social problem). Tästä Wave Twisters-albumista on myös tehty lyhyt animaatio-filmi joka alkoi myös kiinnostamaan siinä määrin että kai sekin pitää jossain vaiheessa ostaa. Jos pelkästään musiikki on näin hyvää, visuaalinen ilmeen kanssa se täytyy olla jo mieltäräjäyttävää.