Do The Henkirikos

Äiti, tiedän ettet ole halunnut lähettää minulle rahaa sen jälkeen kun kusin huoneeseesi.

Se tapaus joka nosti kylämme uutisiin, no olin mie siellä. Olin justiinsa tulossa kirjastoautolta, vakuutan että tämä pikku paheeni ei ole hillinnyt kulttuurin nälkääni. Silloin Jorma ja ne tuli vastaan ja piikitteli siitä lastit lakanan alla jutusta.

“Vieläk sää näät niitä unia missä vettä kaaetaan astiasta toiseen?”

Helekatin roistot! Mie sisuunnuin niin että lähin niitten matkaan. Niillä oli uus satsi tiputettuna vaikka sen piti vasta seuraavalla viikolla olla.

“Nääh, mitä sitä turhaan, Jimillä on kato nimipäivä.”

Mentiin siitä saunamökkiin ja pantiin lyölykauha kiertämään. Sirkka sammu ensimmäisenä, joku veti siltä tuulipuvun housut poloviin, mutta kellää ei seissy. Jimi alako taas sitä iänikuista ruattia aikansa kertaamaan. Mie menin portaille kuselle niin siinä välissä Jorma koppas Jimiltä veret nokkaan ja raahas sen kartanolle.

“Siinon Jimi lapio, kaiva siihen kuoppa itelles.”

Siinä vaiheessa mie lähin meneen. Se oli elämäni omituisin joulu.

Niin, tämä veikeä tarina löytyy Tulenkantajien debyytiltä viimeisenä biisinä. Itse albumi on edelleenkin yksi parhaimmista suomiräp julkaisuista – kiitos funkin, räpin ja rollo-aksentin jotka luovat erikoisen yhdistelmän.