Nähty: Transformers

TransformersOhjaus: Michael Bay
Käsikirjoitus: Robert Orci, Alex Kurtzman, John Rogers
IMDB: Transformers (2007)

Kovemman luokan nostalgia tripin aika. Muistan että lueskelin tai siis paremminkin katselin sarjakuvia 80-luvun puolessa välissä ennenkuin edes osasin lukea ja Marvelin julkaisema Transformers oli yksi näistä. I feel such a nerd kun tätä tarkemmin alkaa tonkimaan muistien syvyyksistä. Primus, Unicron, Transformersien syntyminen, Autobot-Decepticon jaottelu sekä koko Cybertronin sisäinen konflikti ja miten nämä kaikki toisiinsa liiittyvät osaset lopulta yhdistettiin. Myös miten visiitti maassa vaikuttivat Autobotien ja Decepticonien väliseen taisteluun, Megatronin ja Optimus Primen lukemattomat yhteenotot, omat suosikkini Blaster ja Shockwave, monen ihmisten kuten Witwickyn suvun väistämätön yhteen nivoutuminen tämän koneellisen rodun historiassa. Ja kaikkihan lähti aikoinaan leluista leviten sarjakuvista piirrossarjoihin ja nyt viimeinkin pitkän odottelun jälkeen vuorossa oli itse oikea elokuva. Joten ymmärrättettävistä syistä minulla oli aikamoiset odotukset tämän leffan suhteen.

Heti ensimmäisenä asiana mihin elokuvassa kiinnitti huomionsa oli tietenkin hahmojen uudet muodot. Osa oli kääntynyt onnistuneesti elokuvan realistisempaan muottiin mutta jotkut ei taaskaan niin hyvin. Decepticonin Scorponok, Bonecrusher, Brawl sekä Autobotien Jazz, Ironhide, Ratchet ja Optimus Prime olivat selkeitä ja erinomaisia muunnoksia sarjakuvista mutta samaa en voi sanoa itse pääpirusta Megatronista. Hahmolta oli viimeinkin kadonnut se natsipotta päästään mikä oli jo yksinään hyvä muutos mutta muuten ulkoasu oli harmaa ja neutraali eli hahmo ei tuntunut yhtään Megatronilta vaikka läpiinsä turmeltunut luonne ja suuvärkki niin monesti ilmoitti. Frenzy ja Bumblebee oli sitten täysin oma lukunsa. Sarjakuvissa Bumblebee oli yksi heikommista Autoboteista ja näin ollen se ei soveltunut itse taistelutilanteisiin ollenkaan vaan hahmoa käytettiin enemmänkin tiedustelutehtävissä. Elokuvassa kulpavolkkari oli vaihtunut Camaroksi mikä veti vielä enemmän tuota naamavärkkiä hämilleen. Frenzyn olemassaolosta sain selville vasta elokuvan jälkeen kun varmistin että mitä hahmoja tuossa leffassa oikein oli.

Löytyihän tästä monia muitakin kirjoittajan omia näkemyksiä ja mutkien suoristuksia. Esim. Witwickyn perheen isän eli “Sytytystulppa” Witwickyn hahmo oli pudotettu kokonaan pois. Tämän tilalle oli pistetty aika pitkälti täysin Witwickyn perheen ulkopuolinen ihminen ja hyvänkin näköinen naisihminen joka osasi autoista jotakin ja siinä samalla luotiin pakollinen romanssin alku nuoren Sam Witwickyn välille. Tahmeaa Hollywood siirappitavaraa jälleen kerran mutta onneksi kuppi ei sentään vuotanut yli äyräiden kuten esim. Armageddonissa. Jotain herra Bay oli sentään oppinut edellisistä elokuvistaan.

Pientä ristiristaisuuden tunnetta takaraivossa oli siis elokuvan katsomisen jälkeen. Pienet yksityiskohdat ja suuremmatkin muutokset hahmoihin nakersivat tätä kaikkea sen verran sisäinen nörtti sisälläni huusi täyttä kurkkua vääryyden puolesta. Mutta jos jaksaa päästä yli noiden lisäksi monista asioista kuten esim. tuotteiden piilomainonnat, amerikkalaisten mielentilaan sopivasti murjautetut mitäänsanottoman huonot vitsit, parin-kolmen tunnin armeijan rekrytointina toimiva kokonaisuus sekä jälleen kerran liiankin kliseisesti yksi ja ainoa maailmassa osaava hakkeri (joka asuu äitinsä luona) – minunkin täytyy lopulta myöntää itselleni että tämä oli mitä mainioin kesäleffa jossa oli paljon upeita efektejä, räimettä sekä metallin vääntymistä ja ryminää jota tarjoiltiin melkein kolmen tunnin ajan eli ihan riittämiin. Tämä lihallinen viihtyi ja tykkäsi vaikkakin sisäinen nörtti kiemurteli vähän väliä katselun aikana.