Musiikkia, viikko 13/2006. Part 2

Amon Tobin: Chaos Theory (The 5.1 Surround Mix – Tom Clancy’s Splinter Cell Chaos Theory Original Soundtrack) (2005)

Amon Tobin: Chaos Theory OSTHere we go again. Yhden bonus biisin takia pitää ostaa koko levy uudestaan. Ei helvetti. Pakko taas löysätä kravattia ja naurahtaa tälle asialle. Tätä on tapahtunut pari kertaa aikaisemminkin mutta kun albumi on sen verran loistava, uudelleen osto ei riipaise tällä kertaa sydämestä. Siihen löytyy toinenkin hyvä syy ja se syy on kokonaan 5.1 ääniraitaan miksattu versio. Kun asiaa katsoo korkeammalta horisontilta, koko Amon Tobinin tuotanto on kuin soundtrackeja tiettyihin tunnelmiin ja tämän jo huomasi hänen ensimmäisen projektinsa Cujon biiseistä. Ja se oli päivän selvä asia että tälle miehelle annetaan jossain vaiheessa sellainen työprojekti jossa hän saa ilmaista itseään täydellisesti ja samalla tehdä soundtrackin joka kuulostaa täysin erilaiselta mihin suurempi yleisö on tottunut. Ubisoft tarjosi miehelle Splinter Cell 3:n pestiä ja onneksi hän tarttui siihen hommaan. Tästä yhteistyöstä syntyi paras peli-soundtrack ikinä ja ehkäpä paras soundtrack kaikissa osa-alueilla. Tämä pieni ajatus on muhinoinut ja kypsynyt omassa aivokopassani jo pidempään aikaan. Ja lukemattomia kertoja albumia kuunnellassani, tämä pieni ajatus vaan vahvistuu ja vahvistuu. Chaos Theoryn orgaaninen tunnelma, jonka levylle kutsutut vieralijat tuovat mukanaan erilaisilla soittimillaan ja kun siihen lisätään Amon Tobinin yltiömäinen kyky muokata, pilkkoa ja rakennella näistä soundeista iso herhiläispesä joka kuhisee kymmeniä ellei jopa satoja soittimia eri tasoilla. Hän osaa houkutella kuuntelijan herkullisella alkuintrolla jossa melodiat soivat lempeästi ja naks – kuin kytkintä kääntäen, soundit tekevät 180 asteen voltin ja kaikki muuttuvat räiskyväksi ilotulitteeksi joka suorastaan hyökkää kimppuun. Perhana. Albumin uudelleen hankinta ja tämä lässytys tästä soundtrackista aiheuttaa sen että pitää kaivaa itse peli esiin ja pelata se uudestaan läpi.