Addiktioni 17/10

Tarmvred: Tintorama EP (2005)

Tarmvred: Tintorama EPVaikka sainkin ensimmäiset kosketukset hardcore technosta vuonna 1994, silti se tutunomainen ja raskaasti iskostuva basso osaa luoda itselläni sellaisen lämpimän, hyvän olon tunteen yhä näiden kuluneiden vuosienkin jälkeen. Tarmvredin vuonna 2005 julkaistun kaksitoista tuumaisen Tintorama EP:n aloittava “Oskulden” on juuri tuota hyvän oloa nostattava, miltei nostalgiamaista tunnetta kaivertava aloitus joskin nyt nämä ensimmäiset pölyjä tömistelevät iskut ovat muuntautunut tällä kertaa salakavalaksi juoneksi. Ruotsalaisen Jonas Johanssonin a.k.a. Tarmvredin tuotantoon syvemmin tutustuneena ja erinomaisen Subfucs albumin suurena ystävänä jonka kautta mieleni oli jo valmiiksi totuttautunut siihen että aika ja progressiivisesti etenevä kulma olisi ollut jälleen minun puolellani. En kuitenkaan osannut odottaa sitä että jo 50 sekunnin jälkeen kun olin ensimmäisen kerran pudottanut neulan tämän kiekon aloittavan uraan A-puolella, sieltä nousisi basson sekä korvia miellyttävien synamelodien jälkeen suorastaan myrskymäisesti ylöspäin räjähtävä breakcore seinämä. Seinämä joka tuntuu olevan koostettu erityisesti silmällä pitäen terävästi teroitetusta teräksisestä perkussioista sekä staattisesti väreilevästä kohinasta joiden tarkoituksena luoda edes jonkinlaista kuulovaurioita ja näin ollen lähteä etenemään shokeraa-ja-pelota linjalle joka on selkeästi se motivoivasti etenevä taktiikka tällä EP:llä. Tämän ensimmäisen raidan jälkeen olikin vaivattomampi asennoitua ja ottaa pienen takapakin myötä parempaa asentoa alleen sillä “Arsenik” ei tule päästämään kuuntelijaa edelleenkään yhtään sen helpommin. Ehei. Jälleen minuutin korvakäytäviä voitelevien melodioiden jälkeen teos tarttuu tiukasti pään takaosasta kiinni ja paiskoo repeatilla kohti ääniseinämää. Tässä vaiheessa täytyy mainita että jos kuuntelijasta löytyy edes pieni masokistinen puoli, onkin parempi että antaa tämän julkaisun tehdä tehtävänsä ilman minkäänlaista vastarintaa. Se on näin huomattavasti kivuttomampi. Snap, crackle ja pop sanovat siis niskojen nikamat kun Tarmvred pistää paiskoen industrialimaisen konehelvetin vyyhtia jälleen rosoisen breakcoren sekaan ja muutenkin on suorastaan hienoa tutkailla miten kaiken tuon raskaasti vellovan metelin keskuudesta onnistuu paikantamaan techsteppimäistä drum and bassia, trancemaisia vivahteita ja jopa syntikkapopin tarttuvia melodioita.

Siinä missä A-puoli pistää alusta lähtien kaiken peliin aggressiviisessa hyökkäävyydessään, julkaisun B-puoli lähestynee enemmän Subfucsin mentaaliteetin kaltaista taktikointia jossa määritellään erilaisia tasoja ja kohotaan astettain lopulliseen määränpäähän. “Jungfrun” siis ottaa siis rauhallisesti oman aikansa ladaten kovimpia panoksia vakaasti piippuun kun samanaikaisesti läpikäydään rytmisemmän noiseen kääritystä drum and bassista iDM:n kiemurtelevaan antiin mutta kaikesta kuulee miten Tarmvred on riisunut ja yhteen nivonnut nämä elementit täysin omaan artistiseen näkemykseensä. Neljän minuutin jälkeen tulkitaan varsin selkeäsanaisesti että kappale on saavuttanut sen tärkeän lakipisteen jossa edetään jälleen täysin EP:n luomilla säännöillä ja päästetään irti tämä murskaavaasti vyöryttävä industrial/breakcore-symbioosi. EP:n viimeistelevä “Döden” on sitä Tarmvredia mihin itse tykästyin alunperin hänen Subfucs albumillaan. Kappale rakentaa ja kaivertaa lopullista muotoaan hiljalleen läpitunkevan jyrinän ja kasarikauhuelokuvasta vaikutteita saavan pianon kautta kunnes kolmen minuutin kohdalla päästetään taas helvetillinen disco-koneisto taas rullamaan täydellä volyymilla ympäristöönsä.

Johtopäätöksenä voin todeta että mitä enemmän kuuntelen Tarmvredia, sitä suuremmalla syyllä vakuutun siitä että tämä artisti on parasta mitä koko rytmiselle noise/industrial genrelle on tapahtunut olemassaolonsa aikana. Kuka tahansa voi liimata sitä peruspaukkeessa etenevää industrial biittiä ja takakenossa nojautuvaa noisea yhteen mutta todellinen artisti vie nämäkin pienet tunnusomaiset palaset täysin uudenlaiseen formaattiin sekoittaen siihen paljon muutakin mitä ei yleensä kuulla tässä genressä. Vaikka tämä Tintorama EP onkin pääasiallisesti yhtä suurta ja mahtavaa breakcore noise-seinämää, julkaisu kuitenkin osoittaa esimerkillisesti sen että rytmisessä noisessa voi myös vallita täydellinen harmonia melodisuuden ja kaaottisuuden keskellä.