Nähty: The Hangover

The HangoverOhjaus: Todd Phillips
Käsikirjoitus: Jon Lucas, Scott Moore
IMDB: The Hangover (2009)

Neljä kaverusta päättää lähteä Las Vegasiin viettämään polttareita eli ihan periamerikkalainen ajanviettotapa ennenkuin joku menee naimisiin (ainakin miesten keskuudessa) jossa tyypätään muutamaan otteeseen baarin drinkkilistat lävitse, käydään tuijottamassa perseitä strippiluolassa ja pelataan viimeisetkin rahat kasinolla. Good times. Aamuun mennessä alkaa paljastumaan kuinka paljon hauskaa heillä todellisuudessa on ollut – hotellin sviitti on muuntautunut taistelutantereeksi jossa tyhjiä on pulloja kaikkialla, pumpattava barbara kelluu kylpyammeessa, TV on mäsänä, sohvakin käryää edelleen ja siinä on vasta ne ensimmäiset materiaaliset tuhot. Yksi kaveruksista herää ilman housuja ja päättää lähteä vessaan tyhjentämään puristavaa rakkoaansa. Posliinisäiliön täyttämisen aikana tulee viimeistään selville että nyt ei ole ihan normaalista, kaameasta kankkusesta kyse. Nimittäin vessassa lymyilee elävä tiikeri. Kenelläkään ei ole mitään aavistusta miten tiikeri on ilmestynyt sviittiin sillä kukaan ei muista mitään. Mutta tiikerin olemassaolon ihmetteleminen, vauvan löytyminen komerosta ja yhden kaverin puuttuva etuhammas irroittaa räkäiset naurut kolmikolle hetkeksi joka kuitenkin muuntautuu ajan myötä paniikiksi sillä itse juhlakalu on kadonnut jonnekin matkan varrella ja hänen pitäisi mennä naimisiin parin päivän päästä. Tästä siis alkaa absurdinen tutkimusmatka edellisen yön sekoilun ytimeen jossa yritetään selvittää kadonnen kaverin kohtaloa ja samalla selvitellään kivuliaasti mitä todellisuudessa tapahtui niiden tuntien aikana jolloin aivot pyörittää tyhjää filmikelaa. Niin siis kuinka absurdinen? Noh, yhdessä vaiheessa Mike Tyson nyrkkeineen ilmestyy hotellin sviittiin kyselemään varastetun tavaran perään ja se on heidän murheista pienin.

We all do stupid shit when we’re fucked up.

-Mike Tyson

Kuten amerikkalaisilla biletys-elokuvilla on joskus tapana toistaa samoja ideoita, sentään tämän elokuvan ympärille rakennetut kliseisyydet oli onnistuttu jättämään minimiin. Mitä nyt elokuvan alussa soundtrack tarjosi puhkikulutetut 2000-luvun bailubiisit The Donnasin “Take It Offista” räp-starbojen möykkäämiseen ja juoneen oli jo miltei pakon sanelemana kirjoitettu naimisiinmeno stripparin kanssa. Muuten elokuva rullasi kitkattomasti eteenpäin kaverusten etsien vastauksia poltteleviin kysymyksiin ja selvitellen seuraamuksia teoistaan. Pojilla oli selkeästi hauskaa edellisenä iltana, enemmän kuin laki sallii, mutta onneksi se näkyi myös siinä ettei katsojien kurkusta yritetty kaataa väkisin tapahtumien purkautumista flashbackien muodossa. Katsojat kokivat samat asiat yhtä aikaa elokuvan hahmojen kanssa ja näin ollen yllätys elementti pysyi taustalla loppuun asti.