Addiktioni 37/10

UNKLE: The Answer EP (2010)

UNKLE: The Answer EPViime toukokuussa UNKLE julkaisi neljännen studio-albumin Where Did The Night Fall ja soundillisesti James Lavellen ja Pablo Clementsin luotsaama monipäinen kokonaisuus jatkoi aika pitkälti siitä mihin heidän edellinen tuotos War Stories jäi ja näin ollen pidentäen elektronisuuden ja rockin virtaviivaista yhteenaittamista. Itselleni tämä tuore albumi lankesi pettymyksen koville poluille joka johtui enemmälti siitä että albumilla ratsastettiin samoilla ideoilla mutta lukuisien kuuntelukertojen jälkeen julkaisu kuitenkin tarttui sen verran kiinni meikäläiseen että se nousi siedettävän tason yläpuolelle. Ja mitä tulee muutenkin julkaisurintamalle, James Lavelle on aina osannut rahastuksen jalon taidon. Oli kyse sitten DJ miksauksista, välitöistä tai remix-julkaisuista, on miltei takuuvarmaa että jossain vaiheessa UNKLE:lta tulee jotain emo-albumiin rinnastettavaa materiaalia. Tällä kertaa hieman yllätyksenä ilmestyi kuuden raidan EP joka sisältää kaksi uutta biisiä, EP:n nimeä kantava teos albumilta sekä kolme enemmän ja vähemmän uutta verta saavaa remix työtä. “The Answer” oli yksi albumin selkeimmistä kohokohdista joka ottaa harppauksen vuosikymmenien taakse luotaavaan tunnelmointiin jossa erityisesti tömisevästi etenevät rummut sekä alttomaisesti ulvovat taustavokaalit tekevät tästä pakostakin mukaansa tempaavan kokemuksen. “Separate Half” on UNKLE:n mittapuussa enemmän tuonne kunniahimoisempaa sisältävää kirjoitustyyliä levitellen itseään jopa psykedelian rajoille. “Country Tune” on myöskin positiivisesti vetoava uusi teos joka alkaa helposti särkyvän akustisessa muodossa jossa Gavin Clarkin sotkuisen karhea vokaalityöskentely tuo raa’an tulkinnan kunnes kokonaisuus alkaa irtaantumaan elektronisesti levitetyn maton päälle sekä jousisoitinten luomaan harmoniaan ja viimeistelevän latauksen tuo tunnelmallisesti editoitu pirstoutunut taustavokaali. Siinä missä originaalit työt esittelevät jälleen UNKLE:n parhaimpia puolia, uudelleenmiksausten kanssa ei edetä ihan niin hyvin. Lupe Fiascon tekemä remix “The Runaway” kappaleesta on suorasti sanottuva ärsyttävä. Hiphop mentaliteetti ei vaan oikein istu UNKLE:n originaaliin näkemykseen. Alkuperäinen jäsen UNKLE:n alkuvuosista eli Tim Goldsworthyn soveltama remix “Follow Me Down” kappaleesta skarppaa edelliseen verrattuna lähtemällä koluamaan nykypäivän acid house rintamalle. EP viimeistellään samassa klubihengessä tarjotulla “Heavy Drug (Reprise)” joka jättää rock asenteen ja lähtee etenemään tasaisesti puksuttavaa tech housen suuntaan. EP:llä tarjotut originaalit työt onnistuvat paikkaamaan albumin pettymystä hieman mutta nämä ei mitenkään mullistavat uudelleenmiksaukset jättävät kuitenkin lopulta tästä minijulkaisusta sellaisen ikävänlaisen fifty-fifty maun suuhun.