Addiktioni 16/14

Mr Velcro Fastener: Telemacho (10th Anniversary Edition) (2007)

Mr Velcro Fastener: Telemacho (10th Anniversary Edition)Vuonna 2006 julkaistu Mr Velcro Fastenerin (Tatu Metsätähti ja Tatu Peltonen) neljäs täyspitkä Telemacho taidetaan päällimmäisenä muistaa harvinaisen rumasta kansitaiteesta jossa oli valkoiseen taustaan lätkäisty logo, tussilla töhertelyä sekä leikkaa ja liimaa kuvia. Albumi kuitenkin sai puolitoista vuotta myöhemmin kansitaidetta myöten uudelleenpaketoinnin jota myös täydensi alunperin vinyylinä julkaistua harvinaisempaa materiaalia toiselle CD:lle kasattuna. Hiljattain sain tämän uudelleenjulkaisun käsiini joten on kaivatun revanssin paikka. Täytyy myöntää että jos tämän suomalaisen electro-duon materiaalia lähden kuuntelemaan, yleensä hakeudun heidän toisen albuminsa (Otherside) äärelle ja jollain tavalla Telemacho on miltei puolivahingossa ja ajan saatossa kadonnut musiikkikirjastoni kansioiden syövereihin ja levyhyllyjeni arkistoon keräämään pölyä. Ehkä vuodet ovat tehneet tehtävänsä mutta Telemacho ei ole ihan niin särmikäs kokemus kuin alunperin muistinkaan eli on kokonaisuutena hieman epätasaisempi verrattuna heidän edellisiin töihinsä, johtuen myöskin siitä että kovimmat paukut isketään jo heti alkumetreillä. Kutkuttavasti houkuttelevan melodisen intron myötä albumin kakkosraita “The Flock” lähtee käyntiin jytisevästi sarjatulta laukovan bassorummun saattelemana jota täydentävät pahansuopaisen ärhäkkäästi sylkevät lyriikat. Tällaista se TR-808 rumpukoneen siivittämä ja syntikoiden kautta pulssahtelevasti sykkivä electro on parhaimmillaan. Take-no-prisoners tyylistä asennetta jossa annetaan koneiden heijastaa hohtavasti valaisevan sielukkuutensa. Telemacho soljuu kuitenkin lennokkaasti eteenpäin tarjoillen silloin tällöin korvia höröttäviä ja niskakarvoja nostattavia hetkiä, kuten esim. albumin nimeä kantavassa kappaleessa jossa jälleen nousee esiin sellainen rynkyttävästi etenevä lataus ja toisessa ääripäässä mutkat suoriksi vetävä tuotanto-politiikka aiheuttaa kihelmöintiä turtumisesta. Mutta mutta… Telemachosta kuitenkin loppujen lopuksi löytyy kaikki ne analogisesti hohkaavat elementit mitä vaaditaan vanhan kunnon electron purkittamiseen sekä paukuttamiseen ja onhan albumi muutenkin jälleen hyvä muistutus miten täältä kotosuomestakin löytyy lahjakkaita tuottajia tämän genren sisältä. Telemachon kuuntelusta tuli myös sellainen palava kaipaus seuraavaa täyspitkää kohtaan, onhan siitä taas pitkä tovi vierähtänyt heidän edellisestä julkaisusta.