Addiktioni, 10/08 – Part 2

Xela: Tangled Wool (2004)

Xela: Tangled WoolXelan (a.k.a. John Twells) toinen täyspitkä ja City Centre Offices levymerkin kautta julkaistu Tangled Wool on kohti kuuntelijaan sisimpään kurkottava unohtumaton ensirakkaus. Albumin simppeli mutta erittäin kiehtovasti rakennettu ympäri pyöreä kokonaisuus varmistaa että sen sisältämän musiikin äärelle palaa jokaisella kerralla ihan vain vaaliakseen tätä syvällistä tunnetta. Niin siis kuinka kiehtova? Itselläni ainakin tulee herkeämättä hymy kasvoille kun kuuntelen tätä julkaisua. Albumilta löytyy tyynenrauhallisia kerroksia ambientista pehmeästi teksturoituun pianoon ja siihen kun ynnätään minimalistiseen lo-fi electroon käännytettyjä perkussioita kuin myös kipinöiviä, vilkkuvia ja päällisinpuolin rapeita pienimuotoisia glitch-elementtejä johon on selvästi nähty vaivannäköä saadakseen kokonaisuuteen lisättyä vieläkin aistillisesti herkempää tunnelmointia. Mutta se mikä tätä albumia dominoi on lämminhenkinen ja kiireettömään hengenvetoon tuotettuja akustisen kitaran soitantaa ja sille erilaisia muunneltuja käyttötapoja – yksinkertaisista loopeista päällekkäisesti kasattuihin yhtenäisyyksiin, rankemmalla otteella vääntyneisiin ja uudelleen editoituihin palasiin jotka avaavat uusia mahdollisuuksia kuuntelijalleen. Tangled Woolin orgaanisesta äänimaisemasta tulee eittämättä mieleen kesällä runsaasti elämää kuhiseva fiilis. Itselläni tämän albumin kuuntelun aikana muistin syövereistä heräilee parikin sellaista epämääräistä ajankohtaa jossa railakkaan juhlinnan jälkeen itse tuijotin kesäaurinkoa aamuyöstä ruohikolla istuen – kuin viimeinen roikkuva oljenkorsi, väsynyt mieli oli tarttunut tähän rauhalliseen, hiljaiseen ja valaisevaan hetkeen jonka keskellä koin olevani onnekas. Mutta tämä virtaviivaisesti etenevä levy saa myös vahvan yhteyden lapsuusajan muistoihin sekä aikoihin jolloin kaikki oli vieläkin yksinkertaisempaa. Leikkisyys on siis yksi albumia kannattava teema johon voi samaistua sekä oman lapsuuden kautta ja myös aikuisiän tuomien haasteiden kautta. “Drawing Pictures Of Girls’n” hennosti toistava ‘I see her…’ ja hunajaisesti soljuva melodia muistuttaa lyhyen elämän hyvistä puolista ja muutenkin albumille luotua tarinaa voi tulkita kappaleiden nimistä haluamallaan tavallaan – oli se sitten kyse menetetystä mahdollisuudesta tai yksi unohtumaton kokemus jota vaalii elämänsä loppuun asti, nämä kahdeksan hohtoista kappaletta varmistavat sen että neljänkymmeneen minuuttiin kääritty Tangled Wool on täydellinen ja tunteisiin vetoava. Vastaanota kutsu, kuuntele ja rakastu.