I feel wasted

Otsikko kuvaa erinomaisesti viime aikoina vellonutta olotilaa. Tänäkin aamuna heräsin jossain vaiheessa siihen että oli pakko käydä tyhjentämässä itseäni mutta aivot olivat edelleenkin niin turruksissa edellisestä vuorokaudesta että vaikka kuulin kissan pistämässä show’ta pystyyn eli oksentamassa olohuoneessa, minua se ei heivauttanut pätkääkään. Ei vaikka se olisi jättänyt mahalaukkunsa sisällön sohvalle. Ainoa minua liikuttava ajatus pääkopassani oli että kun olen käynyt kusella, minä palaan vielä muutamaksi tunniksi sänkyyn ja pistän vaivoin avatut silmät takaisin kiinni. Olin yksinkertaisesti edelleenkin loppuun palanut ja jalat sentään jaksoivat kantaa minut takaisin peiton alle.

Tämä hartioilla vellova väsymys on tuonut luonnollisesti esiin sen että olen alkanut kuuntelemaan enemmän aggressiivista musiikkia jotta saan mieleni taas kohdistettua oikeaan suuntaan kun pitäisi palkan eteen tehdä jotain ja toisaalta kun kaikki annettavissa on annettu, pää kaipaa sellaista särmiä hiovaa rentoutusta. Aggressiivisuuden puolella Static-X:n debyytti-albumi, Wisconsin Death Trip, on parin vuoden hiljaisuuden jälkeen alkanut maistua meikäläiselle. Sitä taas lusikoi sellaisella uudella tarmolla albumin sisältöä ja kuuntelukertojen jälkeen voi taas todeta että kädessä on taas kiistaton todiste siitä miten kaikki palaset loksahtavat täydellisesti heti ensimmäisella yrittämällä. Toisin sanoen teknologisesti runttaava industriaali-metalli josta paistaa hivenen läpi alkukantainen raivo jota mätetään kohti lyriikoita jota saa käännellä ympäriinsä jotta saisi edes jonkinlaisen kuvan. Noh… Ei ainakaan albumilta löytyvä “Love Dump” jätä mitään epäselvyyksiä ilmaan.

Your shit’s like chocolate cake, and your ass smells like a rose

Ah, menetetty rakkaus tuo taas vitun tyhmiä metaforia esiin mutta sillä ei ole paskaakaan väliä kun halutaan että se antaa puhdasta luunappia otsalohkoon.

Tuleekohan tämä kaikki uudelleen löytymiset eräänlaisessa pidemmässä kehityskaaressa etenevänä syklissä vai alkaako aivot yksinkertaisesti kaipaamaan tietynlaista, aiemmin koettua tunnereaktioita ajan myötä? Pakko siinä on oltava kumpaakin vaihtoehtoa mukana sillä Orbitalin tulo tähän epämiellyttävästi puristavaan olotilan purkamiseen on ollut niin täydellinen veto alitajunnan puolelta. Mieli on saanut kokea kaipaamaansa vapautusta ja on saanut käydä Orbitalin discografiaa lävitse ihan omassa tahdiassa .

Orbitalia on siis viime päivinä luukutettu vanhasta tuotannosta uudempaan ja samalla todistaen miten Hartnollin veljesten musiikki kahdenkymmenen vuoden takaa on pysynyt edelleenkin ajattomana. Tässä on myös tajunnut miten erinomaisesti veljekset osaavat luoda uudestaan omia teoksiaan joista “Belfast/Wasted” on yksi hieno esimerkki. “Satan” on sitten toinen ja “Funny Break (Weekend Ravers Mix)” on numero kolme jos lähdetään tekemään jonkinlaista listaa.

Viikko 30:n musiikki hankinnat

Static-X: Start A War (2005) / Beneath… Between… Beyond… (2004)

Static-X: Start A WarEnnen Start A War albumia Wayne Staticin johtamalla bändillä oli hieman ongelmia. Edellinen studioalbumi Shadow Zone oli paha pettymys faneille, alkuperäinen rumpali lähti bändistä ja bändin toinen kitaristi Tripp Eisen mokasi elämänsä aika pahasti. Bändi kasasi rivinsä uusiksi hankkimalla uuden rumpalin ja ottamalla ensimmäisellä levyllä soittaneen kitaristin Koichi Fukadan takaisin. Parisen kuukautta sitten kuulemani kolmen biisin sämpleri tästä albumista sai minut vesikielelle ja syyhän on selvä. Bändi on selvästi pyrkinyt ensimmäisen levyn tunnelmiin mutta ei ihan ole onnistunut pääsemään siihen raaimpaan, itseään ruoskivaan brutaaliin ja hieman sadistiseen industrial mättöön. Ehkäpä pehmeämmän soundin syy löytyy siitä että bändin musiikki on myös mennyt enemmän elektronisempaan suuntaan ja I Want To Fucking Break It biisillä kaverit osoittaa että heillä on hieman huumorintajua kun he sämpläsivät tähän biisiin todella oudon basuuna loopin. Levyn viimeinen instrumentaali biisi Brainfog ottaa tästä sämpläyksestä kaiken irti. Noise signaaleja, techno biitti ja todella häiriintynyt rumpusämple Static-X tyyliin. Ok levy, mutta tämä ei ole sitä parasta Static-X:ää. Onneksi tämä albumi onnistuu häivyttämään mielestä edellisen hirveän levytyksen. Kannattaa muuten hankkia Start A War levystä se versio jossa tulee DVD mukana. DVD:llä on 5.1 miksaus albumista ja muuta häröä materiaalia.

Viime vuonna bändi julkaisi B-puolia, remixejä, covereita, demoja yms. harvinaisuuksia sisältävän Beneath… Between… Beyond… kokoelman. Sinkkujen B-puolilla saattaa olla joskus todella päräyttäviä kappaleita ja Anything But This on yksi näistä helmistä. Voisi jopa sanoa että tämä raivokas kappale on heidän paras tuotos. S.O.M., Down ja Head on selvästi ensimmäisen albumin ylijäämäbiisejä ja näiden kanssa olen kuin kotonani. So Real on oudon hypnoottinen trippi ja Crash on bändin outo kokeilu acid/big beat sämplemaailmassa. Kun remixataan, se tehdään kunnolla. Industrial musiikin legenda, ex-Ministryn Paul Barker antaa pojille isän kädestä ja näyttää miten tehdään palleja särkevä biisi. Cover biisit ei oikein saa vastakaikuja minulta ja demot ei mitenkään hirveästi eroa alkuperäisistä kappaleista. Tämä albumi on kaiken vaivan väärti noiden harvinaisten B-puolien takia.