Addiktioni, 21/2007 (Pt.1)

Harry Gregson-Williams: Spy Game (Original Soundtrack) (2001)

Harry Gregson-Williams: Spy Game OSTKuten yhden ystäväni kanssa tuli todettua tuossa muutama viikko sitten, herra Gregson-Williamsilla on selkeästi oma tyyli taplata ja säveltää musiikkia. Erityisesti se miten hän yhdistelee sämplejä, syntikoita ja muita elektronisia osuuksia perinteisempään score-työskentelyyn ja näin ollen onnistuu joka kerta herättämään ainakin minun huomioni varsin tehokkaasti. Metal Gear Solidin toinen ja kolmas instanssi on yksi oiva esimerkki miehen kyvyistä laajentaa perspektiiviä teknologialla ja leikata suoraan siihen ytimeen jolla pysytään muiden alan tekijöiden kanssa ylemmässä kastissa. Kuunneltuani Spy Game soundtrackia ensimmäisen kerran, tuli herkeämättä sellainen ajatus päähän että vuosien varrella mies ei ole karvoistaan päässyt eroon. Tässä soundtrackissa aistii selvästi että musiikki on aika pitkälti samasta puusta veistetty kuin nämä aiemmin mainitut työt ja Harry Gregson-Williamsin ns. tyypilliset toimintatavat suorastaan tulee selkeästi julkaisun lävitse esiin mutta täytyy muistaa että ensimmäinen Metal Gear Solid jolla hän oli mukana julkaistiin vuonna 2002 (MGS2: Sons Of Liberty) ja tämä soundtrack tuli vuotta aiemmin. Joten tässä on ehkäpä hivenen ensimmäisen toimivan prototyypin makua siitä miten ja millä tavalla ideat ovat nivoituneet ja kehittyneet ajan saatossa toimivaksi paketiksi. Lähdettyäni tähän nimi-ja-vertailu leikkiin minun täytyy erityisesti täsmentää että Spy Game on myös konkreettisesti omilla jaloilla seisova score jossa on ennenkaikkea omanlaista energisyyttä, särmää ja tästä löytyy myös sellaisia toteutumistapoja sekä kykyä uudistautua joita en ole kuullut aiemmin miehen töissä.

Itse elokuvahan oli varsin mainio trilleri sisältäen nopealla temmolla etenevän tarinan kylmän sodan loppuhetkillä eläkkeelle siirtyvästä CIA agentista nimeltään Tom Muir (Robert Redford) joka ajautuu vielä viimeisenä työpäivänä hankalaan tilanteeseen kun paljastuu että hänen suojattinsa (Brad Pitt) on joutunut henk.kohtaisen keikan aikana kiinalaisten vangiksi ja hänestä aiotaan tehdä raa’asti esimerkki muille viraston agenteille. Robert Redfordin esittämä hahmo ei tietenkään aio hyväksyä tätä tapaa lakaista ongelma maton alle ja alkaa pyörittämään CIA:n toimistossa eri päätöksen tekijöitä kuin pässejä narussaan sekä samalla joutuu rikkomaan yhtä itselleen luomaansa tärkeää sääntöä saadakseen suojattinsa pelastettua tästä tukalasta tilanteesta. Musiikki tukee ja kuljettaa luontevasti tätä kokonaisuutta ja erityisesti erottuu edukseen elokuvan eri paikoissa. Soundtrackin tiimellyksessä ja erityisesti Su-Choun vankilassa tulee varsin nopeasti déjà vu tunne vastaan eli miehen aiempi action score The Rock, tosin tällä kertaa vankilan muurien sisällä pääosassa soivat tunnelman mukaisesti varovaisia mutta kiihkeitä kiinalaisia jousisoittimia kun taas CIA:n toimistossa ja Tom Muirin pyörityksen alaisuudessa välittyy nopeatempoisempi, eritoten vahvasti elektronisin sävyin sekä kitaran avustuksella luotu latauma ja näin ollen edesauttaa luomaan sellaisen mielikuvan armottomasta kissa ja hiiri ajojahdista byrokratian käytävillä. Erinäisten flashbackien ja muistelujen kautta tarina syvenee ja herra Gregson-Williamsin musiikki jälleen kerran tuo uusia ulottovuuksia scoreen. Erityisesti lähi-idässä Beirutin sota-alueella soivat cuet jossa itämaisia vokaaleja, puhallinsoittimia sekä perkussioita erinomaisesti hyödyntäen, suorastaan heittävät kuuntelijan tuonne vaaralliseen sisällisotaan jossa hengenlähtö on lähellä. Vaikkakin pieniä yhtenäisyyksiä löytyy miehen muihin töihin, Spy Game on eittämättä yksi Harry Gregson-Williamsin tähtihetkistä. Score on intensiivinen, vauhdikkaasti mukaansa tempaava ja erityisesti pidän siitä miten henkilökohtainen se todellisuudessa on. Tämä nousee erityisesti esiin siinä miten Tomia kuvataan musiikissa – poika sopraanon soidessa taustalla, Tom Muir tietää mikä on se perimmäinen syy miksi hänen suojattinsa on Kiinassa ja hän saa viimeinkin mahdollisuuden korjata aiheuttamansa vääryyden.