Addiktioni 13/11

Lustmord: Songs Of Gods And Demons (2011)

Lustmord: Songs Of Gods And DemonsDark ambient pioneeri Lustmordilla (a.k.a. Brian Williams) on tällä hetkellä tuotannon alla vokaaleihin perustuva seuraava täyspitkä The Word As Power jonka hän tulee julkaisemaan joskus hamassa tulevaisuudessa mutta sitä ennen hän kuitenkin pisti hieman yllättäen ulos uransa kolmannen kokoelman johon on kerätty ennenjulkaisematonta materiaalia neljäntoista vuoden ajalta. Se mikä tekee Songs Of Gods And Demons kokoelmasta mielenkiintoisen on se fakta että kappaleissa on jonkinlainen kytkös elokuva, TV- tai pelimusiikkiin. Harmi vaan että mies ei kertonut sen tarkemmin että mistä nämä tuotokset ovat tasan tarkkaan raapaistu kasaan, lukuunottamatta Toolin Vicarious DVD:n menu-musiikista ammentavaa “The Blasted Pain”. Kokoelman kolme ensimmäistä teosta (“Corvus Mysterium”, “The Blasted Plain” sekä “Neural Ether”) on aika pitkälti siitä samasta vankasta ja erittäin tutusta puusta veistettyä äänivyörytystä johon on miehen kolmenkymmenen vuoden uransa aikana tottunut. Ihoa myöten hengittävä äänisuunnittelu on edelleenkin täydellisesti kohdallaan, paksua ja matalalla liitävää dronea kauhotaan ja kammetaan tehokkaasti omassa upottavassa pyörteessään ja valoa kaappaava pimeys on vahvasti läsnä. Uusia ideoita on minimaalisesti mukana, esim. miehen musiikissa harvemmin kuultu huilusoitin osaa jälleen luoda käsinkosketeltavan kauniin hetken “Neural Etherin” aikana mutta muuten näissä kolmessa mainitussa työssä läpikäydään ne tutunomaiset maailmat satelliittipaikannuksen tarkkuudella. Ajan myötä unohtuneiden kaupunkien rappeutumiset, vuosituhansia vanhat katakombit sekä avaruuden tuntemattomat kolkat ovat siis tämänkin kertaisen kiertoajelun monista kohteista minkä myötä sitä pakostakin alkaa aistimaan että jokin tärkeä ja viimeistelevä elementti kuitenkin puuttuu julkaisun ytimestä. Onko se sitten kuuluisa punainen lanka joka tekisi selkeän läpileikkauksen vai johtuuko se yksinkertaisesti sitten siitä että tämä kaikki on kuitenkin jo kuultu jossain muodossa miehen albumeilla. Silti Lustmordin musiikki on parhaimmillaan suorastaan kuin Danten jumalaisesta näytelmän sivuilta repäisty. Kaikki toivo saa heittää menemään kun lähtee kulkemaan Lustmordin musiikillisesti siivittämää synkän kalskahtavaa, alaspäin suuntaavia kivisiä portaita kohti henkilökohtaista kadotusta mutta kokoelman neljännen teoksen “Haze” lähtiessään käyntiin, sitä yhtäkkiä huomaa astuneensa rohkeasti erilaiseen tulkintaan Lustmordin universumissa. Kevyehky valonpilkahdus pimeyden keskellä luo itseäänpettävän turvallisuuden tunteen ja herättää samalla pientä toivon pilkahdusta ylle mutta sekin himmenee hiljalleen ja tummanpuhuva drone-koneisto alkaa raahautumaan takaisin kohti valoa riisuvan varjojen ja kivun valtakuntaa. Julkaisun viimeistelevä “Vault” on helposti rinnastettavissa “Metavoidin” aliarvostettuun äänimaailmaan. Lustmordin musiikissa vähäiseen rooliin jääneet perkussiot ja synalla tuotetut orkesterimaiset etenemiset luovat miltei mahtipontisen tunnelman mutta lopulta siitäkin alkaa ikävällä tavalla näkymään ne asiat että tämä kaikki on kuultu aiemmin.

Songs Of Gods And Demons ei siis ole mitenkään mullistava julkaisu. Kokonaisuudesta löytää enemmälti referenssipisteitä hänen tärkeimpiin töihin ja muutenkin kappaleet muodostavat korkeintaan kosmeettisen päivityksen miehen nykysoundiin.