Addiktioni, 25/2007 (Pt.2)

Ionosphere: Sliced Matter (Expanded Version) (2006)

Ionosphere: Sliced Matter (Expanded Version)Ionosphere teki taannoin Angular Momentumin sisältämän kevyemmällä avaruusajan dark ambient seoksella sen verran mieltä kohottavan vaikutuksen allekirjoittaneeseen että jossakin vaiheessa oli pakko alkaa tutustumaan tämän projektin muihinkin tuotantoihin joiden lukumäärä onneksi on yhden käden sormella laskettavissa ja näin ollen niiden haalimisessa ei pitäisi mennä niin kauan. Tosin painosmäärät ovat taas niin pieniä. Noh… Alunperin Sliced Matter julkaistiin neljä biisin 10″ vinyylimuodossa vuonna 2003 ja pari-kolme vuotta myöhemmin se siirrettiin CDR formaattiin Expanded Version myötä joka sisältää on noiden neljän lisäksi toinen samainen määrä ennenjulkaisemattomia kappaleita. Ensimmäisenä asiana täytyy myöntää se että minulla oli aluksi jopa hieman vaikeuksia tämän julkaisun kanssa. Tästä kuitenkin löytyvät ne samaiset elementit mihin minä rakastuin Angular Momentumilla – kuin suoraan avaruuden tuntemattomista kolkista napattuja tähtien pulsseja, säteilyä, signaaleja ja jopa maanläheisiä, elämää ylläpitävää vesi-efektien käyttämistä eri muodoissa sekä unohtamatta kommunikaattorin kautta välitetty miehen sameinen ääni mikä ikäänkuin se olisi vain pieni katkonainen palanen suuremmasta asia yhteydestä. Perusidea on kuitenkin edelleen se sama eli loppupeleissä avaruuden suurtaa skaalaa tässä pyritään jälleen s(t)imuloimaan musiikin avulla. Intensiivisemmän tuotannon alaisuuteen taivuteltu debyyttialbumin jälkeen Sliced Matter kuulostaa selvästi enemmän riisutummalta mutta ehkäpä sen myötä voidaankin lähteä ajattelemaan että Sliced Matter onkin harkitumpi kokonaisuus jonka aistii siinä miten eri osasia on ripoteltu tarkasti matkan varrella ja miten ne vaikuttavat lopulliseen kuuntelukokemukseen. Esim. nimikkokappale tuo jossain määrin mieleen Lustmordin Zoetrope soundtrackin mutta ei suinkaan niin synkissä merkeissä kuin herra Williams sukeltaa jokaisessa julkaisussaan. Enemmänkin se vertaus tapahtuu siinä miten erilaiset koneet pitävät sitä tasaista jyskettä näin ollen luo sellaisen ympäristön joka perustuu täysin aluksen sisälle. Mutta se mikä tässä julkaisussa kulmakarvoja kohotuttaa on se että hetkittäin tulee sellainen vaihe päälle että on pakko vähäsen höristää korviaan ja varmistaa että kuulinko nyt oikein mitä tuon äänimaailman keskeltä tuli juuri esiin. “Plasma Turbulence” on yksi sellainen johon Fast Show’n musamies tokaisisi heti saatuaan mahdollisuuden ja päätä nyökyttäen: ‘Jazz…’ Jazzia? Eipäs nyt heti hypätä suinpäin tuohon aiheeseen. “Plasma Turbules” osaa ujuttaa melkein salakavalasti kesken kaiken normaalien ambient layereiden sekaan sellaisen suoran ja selkeän “viivan” joka on kuin epämääräinen töräys saksofonista. Sen johdosta sitä yrittää kieli poskella saada edes jonkinlaista selvyyttää että mikä se saattaisi olla tai kuvastaa. “Frequency Radiation” on toinen ajatusta enemmän herättävä, jonka voisi ehkäpä parhaiten kuvata sillä että jos The Orb alkaisi tekemään minimalista ambientia ja vieden jopa heidän soundissa vaikuttaneen dubin samaan vähäeleiseen ja hidastettuun elementtiin. En tiedä tuliko nyt oikein hyvin ilmaistua sitä kuulemaani mutta se vaan täytyy kokea tämä kappale henk.kohtaisesti jos minun sanoistani haluaa saada jotain irti. Mutta mutta… tämä oli tosiaankin yllättävä julkaisu. Taisin odottaa vähän liikaakin samankaltaista materiaalia kuin edellisellä kerralla mutta onneksi itse julkaisuun keskittyminen paljasti uusia puolia tästä projektista ja näin ollen pääsin taas selvästi voiton puolelle.