Addiktioni 35/12

Lustmord: Heresy (Sixtystone Edition) (2012)

Lustmord: Heresy (Sixtystone Edition)Alunperin vuonna 1990 julkaistu dark ambientin virallisesti synnyttänyt Heresy sai yllättäen tänä vuonna uudenlaisen kasvojenkohotuksen kun Soleilmoon Recordings päätti itse artistin kanssa julkaista kolmannen version tästä klassisesta albumista. Vaikka uudelleenmasteroitu albumi ilmestyi vuonna 2004, Heresy on nyt jälleen tekniikan kehityksen myötä läpikäynyt jo toisen uudelleenmasteroinnin, saanut arkistojen kätköistä rinnalleen varhaisemman version albumista nimeltään Heretic ja koko paketti on kääritty näyttävästi kiviseen astiaan joka painaa kuin pienimuotoinen synti. Unohtamatta tietenkään sitä että kaiken kaikkiaan tätä herkkua on tarjolla ainoastaan 333 kappaleen numeroituna ja artistin itsensä signeeramana painoksena. Nopeat syövät hitaat periaatteella ollaan siis jälleen liikkeellä vaikka kyljessä komeileekin näyttävän näköinen hintalappu ($153.99 sisältäen postikulut tänne rapakon toiselle puolelle). Sitä on tullut jo monet kerrat todettua että kerran se vaan kirpaisee. Kuten elektronisen musiikin suhteen on varsin yleistä, vanheneminen tuo joskus hyvinkin raa’alla tavalla esiin sen että monet julkaisut eivät kestä nykypäivänä samanlailla valoa ilman lisäämättä sanoja ‘nostalgia’ tai ‘juustomaisuus’. Heresy itsessään ei ole juurikaan muuttunut vaikka ikää julkaisun päälle on tällä hetkellä langennut kiitettävät 22 vuotta ja uudelleenmasterointien myötä albumi on saanut kaivattua pientä pintakiiltoa. Toisin sanoen, kuten dark ambient perusluonteeseen kuuluu, julkaisu edelleenkin omaa synkän peittelevästi maalailevan luonteen mutta yhä näiden vuosien jälkeen Heresy osaa myös edelleenkin puhutella albumissa vahvasti vellovan immersion ja mustaan syvyyteen tuijottavasti kurkottavan kadotuksen kautta. Raapustus viiden vuoden takaa kertonee ehkä lisää. Kuten sanoin jo aiemmin, klassikko joka antoi elintärkeän lähtölaukauksen tyystin uuteen genreeseen ja sen myötä on tähän päivään mennessä poikinut myös lukemattomia hiilipaperikopioita rinnalleen. Albumi osaa siis näiden vuosien jälkeenkin seisoa pelottavan vakuuttavasti ja tukevasti omilla jaloillaan vaikka totuus on kuitenkin se että loppupeleissä Heresy ei ole kuitenkaan Lustmordin paras työ. Hän on tehnyt huomattavasti mielenkiintoisempia matkoja pimeyden ytimeen mutta tämä kyseinen julkaisu on kuitenkin kiistatta se tärkein piste hänen urallaan ja mihin suuntaan hän alkoi menestyksekkäästi kuljettaa omaa soundiaan kuin myös tästä albumista virtaavasti leviävää genrettä.

Pimeyden ruhtinas kutsuu taas…