SAW VI

Ohjaus: Kevin Greutert
Käsikirjoitus: Marcus Dunstan, Patrick Melton
IMDB: SAW VI (2009)

Ei olisi uskonut ensi näkemältä. Nimittäin kuudes osa SAW-sarjasta muuttui hieman yllättäen sormea osoittavaksi syyttelyksi Amerikan terveydenhuoltoa kohtaan. Käsikirjoitusta on siis pyritty rukkaamaan haistelemaan USA:n nykyistä poliittista ilmapiiriä ja tässähän jo löytää miltei sanomaa jos todella haluaa suurennuslasin lävitse pälyillä elokuvaa. No mut kuitenkin… Vakuutusyhtiön tornin huipulla istuva lipeäkielinen pääpiru joutuu tällä kertaa pelaamaan Jigsawin kuolettavaa peliä ja jälleen kaikki Jigsawin ympärillä pyörineet ihmiset pyritään asettelemaan juuri osuviin paikkoihin ja tapahtumiin jolla saadaan juonta kuljetettua sutjakkaasti eteenpäin. Mutta onko mikään todellisuudessa muuttunut? Alku on taas sellaista päänkääntävää gore-pornoilua että itselläkin alkoi tekemään pahaa katsoessani tätä suoranaista ihmisteurastusta. Mutta onneksi silmämunalle tarkoitettua tökkimistä vaimennetaan heti alkukohtauksen jälkeen ja itse elokuva osaa muuntautua sen myötä seurattavaksi. Ja jos nyt oikein osaan kaivella tuolta muistini syvyydestä, edellinen SAW oli suorastaan paskan maun suuhun tuonut kokemus jota leimasi erityisesti sellainen uskottavuuden puute joka näkyi pahiten siinä että kohtauksia parsittiin kasaan edellisen osien tapahtumista ja taustalla pyöri peli jolle ei annettu juurikaan minkäänlaista merkitystä. Nyt tämä on päinvastainen ilmestys. SAW VI siis palasi siihen muottiin jossa kaikkia kortteja ei ladottu suoraan käteen eikä ennakkoarvailuun annettu suurta pelitilaa. Jigsawin luomalla pelillä on taas merkitys ja sen myötä katsojaa onnistutaan kuljettamaan taas pitkin narun vartta ja oletuksia syötetään nopeassa tahdissa kunnes lopussa kuin verhon takaa ilmestyen paljastuu Jigsawin todellinen päämäärä. SAW VI toimii siis jossain määrin hyvin mutta jälleen aiemmissa osissa Jigsawin apulaiseksi paljastunut Hoffman tekee tästäkin kokemuksestä pökkelömäisen. Mies synkistelee, murahtelee ja laukoo typeryyksiä siihen malliin että sokeakin näkisi kaukaa hänen syyllisyyden. Edellinen osa suorastaan varmisti sen etten odottanut tästä kuudennesta osasta juurikaan minkään tasoista mestariteosta mutta itsellekin myöntäen kohennusta on kuitenkin matkan varrella tapahtunut ja nyt sentään jaksoin katsoa elokuvan loppuun asti mieli virkeänä. Vaikka sitä taas osasi taas odottaa että elokuvan lopussa pyritään vetämään katsojalta matto alta, SAW VI kuitenkin onnistui siinä suhteellisen hyvin. Harmi vaan että elokuvan botchahtava loppu povaa taas uutta jatko-osaa. Jos tämäkin olisi tehty kunnolla loppuun asti, SAW-sarja olisi saanut edes siedettävän päätöksen.

SAW V

Ohjaus: David Hackl
Käsikirjoitus: Patrick Melton, Marcus Dunstan
IMDB: SAW V (2008)

Tämän sarjan viidennes osa jatkuu suoraan siitä mihin SAW IV:n juonenkäänteet lopulta johdattelivat. FBI:n agentti Hoffman on ainoa eloonjäänyt, tai näin hän olettaa. Kuten muistamme, SAW IV onnistui lopulta paljastamaan että hän on myös Jigsawin kauan piilossa pysytellyt apulainen ja luotuaan ansat joista ei pitäisi olla juurikaan minkäänlaista mahdollisuutta päästä elossa pakoon mutta kuitenkin myös agentti Strahm onnistui selviytymään henkilökohtaisesti hänelle räätälöidystä ansasta. Näistä puitteista siis lähtee tämänkertainen ajojahti. Selviydyttyään kuolettavasta koettelemuksesta, agentti Strahmin mieltä alkaa vahvasti vaivaamaan se että miten ihmeessä Hoffman selviytyi Jigsawin pelistä ilman minkäänlaista naarmua. Kissa ja hiiri leikki käynnistyy kun Hoffman yrittää johdatella kaikki viitteet Strahmin syyllisyydestä Jigsaw murhiin ja samaan aikaan Strahm yrittää löytää tarvittavat kytkökset ja todisteet siihen että Hoffman on kuin onkin Jigsawin apulainen.

SAW IV onnistui lopulta pyrkimyksissään olla mukaansa tempaava ja katsojan aisteja harhauttava tapaus mutta tämä viides osa oli jo niin groteskia masturbaatiota ettei tästä saanut edes minkäänlaista tyydytystä. Kokonaisuudessaan elokuva on siis kahden eri osasen epämuodostunut yhteenteippaus – toisella puolella vaakaa heiluu vanhojen tapahtumien uudelleenkertaamista jossa Jigsawin läsnäolo on kuihtunut mitättömäksi ja toisessa päässä esiintyy taustalla pyörivä viiden hengen ryhmäpeli joka pahimmillaan tuntuu roikkuvan loppuun asti täysin irrallisena palasena. Toisin sanoen SAW V yrittää epätoivoisesti liittää Hoffmanin läsnäolon neljään edellisen leffaan jättäen kuitenkin taakseensa sekavan ja epäuskottavan tapahtumaketjun. Jopa elokuvan trademark eli mieltä sorkkiva loppukohtaus oli ennalta-arvattava jättäen vielä pahemman maun suuhun. Sarjan fanina tämä oli siis pahimman luokan pettymys jota kuitenkin osasi odottaa jossain vaiheessa tulevan. Ensimmäinen SAW on edelleenkin se mestariteos jota mitkään miljoonan budjetin omaavat jatko-osat eivät tule koskaan ohittamaan.

SAW IV

Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Käsikirjoitus: Patrick Melton, Marcus Dunstan
IMDB: SAW IV (2007)

Vuodesta 2004 lähtien on aika pitkälti varmaa että kauhutrilleri SAW on saanut tasaisen väliajoin uuden jatko-osan mutta miten tähän neljänteen osaan saadaan luotua uutta ryhdikästä ilmettä varsinkin kun itse mastermind näiden tappavien pelien takaa eli poliisien kiihkeästi jahtaama massamurhaaja Jigsaw ns. lähti edellisessä osassa autuaammille maille. Yksi tapa on jatkamalla siitä mihin kolmannen osan ripustukset jäivät. Vaikka Jigsaw makaa kylmänä ja alasti ruumishuoneen pöydälle, pelit joiden panoksena ovat pelaajien oma elämä jatkuvat edelleenkin taustalla ja ruumiita kasautuvat tasaisessa tahdissa lisää. Viimeisin uhriksi joutunut on SWAT tiimin komentaja Riggs joka on joutunut katselemaan liian kauan sivusta kun hänen kolleegansa kuolevat väkivaltaisesti. Tällä kertaa Jigsawin viimeisin mekaaninen taideteos alkaa varsinaisella yllätyksellä – nimittäin tyystin kadonnut ja jo miltei kuolleksi julistettu poliisietsivä Eric Matthews on yhä elossa ja Riggsin tehtävänä on pelastaa hänet ja eräs toinen poliisietsivä varmalta kuolemalta. Aikaa on vaivaiset 90 minuuttia jonka aikana hänen täytyy seurata Jigsawin jokaista vihjettä sekä kuunnella Jigsawin veret seinille heittävää opetusta siitä ettei hän ihmisenä voi pelastaa kaikkia.

Ykkönenhän on selkeästi paras tässä sarjassa koska se ns. avasi pään Jigsawin synkkään ja sairaaseen maailmaan. Siinä on myös samanlainen ilmiö kuin Matrix-elokuvassa aikanaan – se toimii yksinään aivan erinomaisesti. Ensimmäinen jatko-osa syvensi Jigsawin hahmoa ja varsinaisesti käynnisti pidemmän juonen kehityksen tähän elokuva-sarjaan jonka vaikutukset aaltoilevat vielä tässä neljännessä osassa. SAW III sen sijaan tuntui aikoinaan liian irralliselta sarjan muihin osiin verrattuna, mutta nähtyäni tämän neljännen instanssin ymmärsin heti että se oli selkeästi vain pieni palanen tässä Jigsaw’n isommassa suunnitelmassa jonka jälkiseuraamukset tullaan vielä näkemään tulevissa osissa. Toisin sanoen SAW IV vaatii että aikaisemmat elokuvat ovat tuttuja koska ilman aiempien elokuvien tietämystä tämä neljännes osa saattaa tuntua vain liian masokistiselta ja pelkästään hurmiotäytteiseltä verilöylyltä ilman sen kummempia motivaatioita. SAW-sarja on myös siinä mielessä erikoinen tapaus itselleni että sitä on tullut seurattua tarkkaan pelkän musiikin takia. Charlie Clouserin aikaisemmat scoret ovat rankasti taotun rujolla tavalla yksi kauneimmista luomuksista mitä tällä rintamalla on tullut vastaan mutta jotenkin tästä neljännestä teoksesta tuli aistittua ettei hän ole saanut juurikaan tuoreita ideoita tähän uusimpaan tuotokseen jonka myötä se kuulosti hieman littanalta aikaisempiin osiin verrattuna. Tai en tiedä. Toivottavasti score julkaistaan jossain vaiheessa CD-muodossa niin pääsisin tekemään tarkemman analyysin.

SAW IV:n tiiviisti rakennettu käsikirjoitus pitää siitä huolen että katsojaa pyöritellään ylösalaisin ja sen myötä pidetään hieman ymmällään esim. sen suhteen että mihin aikaväliin tämä neljännes osa ja sen tapahtumat todellisuudessa iskostuvat, mutta onneksi lopussa kaikki selkenee täydellisesti muiden mullistavien juonenkäännösten myötä. Tämä neljäs osa pitäisi kaiken järjen mukaan miellyttää SAW-faneja, onhan tässä sarjan kaikki tavaramerkit jälleen mukana luomassa sen verran vauhdikkaan kyydin jonka aikana ei tarvitse vaivata oman otsalohkon käyttämistä. Tosin itse onnistuin jo elokuvan alkupuolella arvaamaan yhden tärkeimmistä juonenkäännöksista. En nyt sanoisi että tämä elokuva olisi liian paljon ennalta-arvattava mutta jos aikaisempien elokuvien myötä ymmärtää Jigsawin logiikan ja kuuntelee tarkkaan hänen käyttämänsä sananpainotukset, pelit on jo suoritettu katsojan näkökulmasta.

Addiktioni, 11/2007 (Pt.3)

Charlie Clouser: Saw III (Original Soundtrack) (2007)

Charlie Clouser: SAW III OSTItse elokuva oli pienoinen pettymys itselleni mutta en edes aavistanut että noutaessani tätä tilausta eräästä vakio levykaupasta, se samainen pettymyksen tunne pilkahtaisi niskaani kun näin tämän julkaisun ensimmäistä kertaa. Saw II original scoren hieno gatefold digipak-pakkaus on muuttunut Saw III:n myötä tylsäksi tupla-jewelcase koteloksi ja miten saan sellaisen vaikutelman pelkästään kansia katsomalla että saksalainen levy-yhtiö Trisol on hieman vastahakoisesti laittanut tämän scoren mukaan. “Noh, pistetään se tuohon jatkoksi bonus CD:n muodossa koska muuten saadaan kuunnella niitä hölmöjä jotka valittavat että miksi herra Clouserin scorea ei ole mukana”. Tässä on ainakin yksi näistä hölmöistä jonka mielestä koko ensimmäinen CD tältä julkaisulta joutaisi vetämään vessanpöntöstä alas. Miksikö? Koska se on täynnä räimettä ja paljon hit-and-miss lokaa amerikan sekä myös saksan maalta joilla ei taaskaan loppupeleissä ole mitään tekemistä elokuvan kanssa. Pakko tässä on nyt taas avautua. Helvetin urpot jotka kehtaavat tittelöidä itseään tuottajiksi ja näin ollen luulevat tietävänsä mitä elokuvan ystävät haluavat. Paljostako lyödään vetoa että neljännen Saw elokuvan soundtrack tulee sisällöltään olemaan täysin samanlaista tavaraa eli edelleenkin sitä räimettä ja vielä enemmän hit-and-miss lokaa. Argh… Siinä vaiheessa kun tämän Saw III:n ensimmäinen CD alkoi puskemaan kuulokkeista lohikäärmeitä paneskelevaa powermetallia, minä hakkasin CD-soittimen eject-nappia kuin paniikkihäiriötä poteva ihminen. Siis mitvittua näin suorasti sanottuna? Taso on tipahtanut rajusti alas sitten ensimmäisen soundtrack julkaisun jolta myös löytyi näitä mitenkään elokuvaan liittyviä biisejä joita kuitenkin vielä jaksoin kuunnella. Noh, ei varmaan tarvitse arvata että tästä lähin en aio edes koskea pitkällä tikullakaan tuohon ‘inspired by the motion picture’ plättyyn.

Mutta keskitytäänpäs nyt tähän olennaiseen asiaan eli alkuperäiseen scoreen. Lueskelin tuossa pari viikkoa taaksepäin sellaista faktatietoa että herra Clouserilla oli vain viisi viikkoa aikaa tämän scoren säveltämiseen ja se ehkäpä myös näkyy siinä ettei tämä kolmas osa tarjoa niin paljon uutta ja mullistavaa. Se ei sinänsä minua harmita koska tämä on kuitenkin selkeästi eri näkövinkkelistä keskittyvä teos ja tärkeimpänä aspektina edelleenkin pidän sitä että tämä on alusta loppuun asti laatutyötä Charlie Clouserilta. Saw III:lta löytyy tietenkin niitä samoja cueta remiksattuna mitä käytettiin kahdella edellisellä scorella, tärkeimpänä joukossa on tietenkin unohtumaton “Shithole” sekä mm. Amandaan ja Jigsawiin keskittyvät teemat ja muutenkin sama toimiva kaava on edelleenkin ahkerassa käytössä scoren ytimessä. Siinä missä Saw II:n score oli siniaaltomaisesti leijuva yhteen miksattu ja nivottu kokonaisuus jossa käytiin läpi kummatkin ääripäät eli perinteisestä scoresta industrialiin mutta kuitenkaan jäämättä herkästi kiinni kummankin genren kliseisiin, Saw III sen sijaan keskittyy tasapainottelemaan hitaan ambientmaisen tunnelman kehittämiseen josta ponnistetaan tehostamaan ja värittämään näitä kaksi ääripäätä tarpeiden mukaan. Ja kun ne rautaiset rattaat lähtevät vauhdilla pyörimään eteenpäin tällä scorella, se oikein äityy väkevästi tuolle tehdashallin kovemmalle puolelle (joita mm. “Surgery”, “The Rack”, “In Chains” ja “Pig Juicer” edustavat erinomaisesti) ja Saw III suorastaan muuttuu pippaloiden kohokohdiksi jossa basson kohoamisen avustuksella synkemmän klubireivaajan kevyttä tanssijalkaa aletaan nostelemaan tehokkaasti. Edelliseen osaan verrattuna, Saw III:lta löytyy myös enemmän selkeitä biisirakenteita ja sen johdosta tämä herra Clouserin kolmas työ muistuttaakin enemissä määrin albumimaista kokonaisuutta joka loppupeleissä vetoaa minunlaiseen kuuntelijaan paremmin.

Addiktioni, 09/2007

Charlie Clouser: Saw II (Original Score) (2006)

Charlie Clouser: Saw II (Original Score)Suorastaan vituttaa sellaiset soundtrack-julkaisut joista pahimmassa tapauksessa painetaan kolme-neljä eri versiota. Löytyy se tavallinen versio, bonus DVD:n kanssa, vähän ajan päästä uudelleen paketoituna kahdella bonus biisillä jne. Eli loppupeleissä markkinoilla pyörii eri versioita enemmän kuin järki sallii ja kuitenkin kovemmasta räimestä ja paukkeesta huolimatta julkaisun sisällöstä 95 prosenttia ei liity mitenkään itse elokuvaan. Kuten amerikkalainen versio tästä Saw II:n soundtrackista. Ei näin, ei todellakaan näin mutta onneksi saksalaiset tunnetullaan tehokkuudellaan pelastivat tilanteen julkaisemalla kahden CD:n version tästä kyseistä soundtrackista jossa ennen kaikkea tärkeimpänä osana toimii elokuvan alkuperäinen ja kokonainen score. Vuonna 2004 ilmestyi ensimmäinen osa tästä leffa-sarjasta ja kukaan ei voi olla unohtamatta elokuvan loppukohtausta johon katsojaa oli aiemman puolentoista tunnin aikana kuljetettu kuin pässiä narussa ja lopulta elokuvan juonen sekä hivenen leikkisästi soivan tunnusmelodian kautta sinetöityi hahmojen lopullinen kohtalo. Saw II jatkoi elokuvallisesti sekä musiikillisesti siitä mihin se jäi edellisessä osassa. Hyvä näin koska Charlie Clouser löi ensimmäisellä osalla sellaisen kunnarin josta löytyi oma yksilöllinen, tunnistettava kaiverrustyyli ja mikä tärkeintä, itse musiikki kulki käsi kädessä elokuvan kanssa. Näinhän se pitää ollakin jos haluaa todella erottua Hollywood-massasta.

Tässä saksalaisen Trisolin julkaisemassa kahden CD:n versiossa ensimmäinen levy on tietenkin se kaikista tärkein koska se on pyhitetty vain ja ainoastaan Charlie Clouserin käsialasta kumpuavaan scoreen. Itse scoren osuus sisältää hulppeat 56 cueta joiden pituus vaihtelee kymmenestä sekunnista pariin minuuttiin, joten se pahin jäljelle jäävä huolen aihe oli että pysyykö kokonaisuus mitenkään kasassa mutta onneksi se huoli katosi välittömästi viiden ensimmäisen minuutin aikana. Nimittäin musiikki on miksattu yhteen saumattomasti samalla kun se etenee uskollisesti elokuvan leikatun juonen tahdissa. Clouserin kirjoittama score onneksi keskittyy edelleenkin brutaalimaisesti toteutettuun kaavaan joka ammentaa aineksia perinteisemmästä orkesteripauhannasta sekoittaen tehokkaasti yhteen industrialin peruskone-elementtejä sekä ambientia josta päästään liukuen takaisin kohti teräviä, pistelevineen jousisoitinten massahyökkäykseen. Näin ollen kokonaisuus muodostuu kovaksi, jäänkylmäksi iskujen jakajaksi mutta samalla heräilee eläväksi, painajaismaisesti repiväksi läpileikkuuksi rappiollisesti herkän ihmisyyden sisälle. Saw II on kerta kaikkiaan sykähdyttävä, omalla rujollaan tavallaan kauniisti rakennettu kokonaisuus josta myös muodostui varsin nopeasti yksi henk.koht. suosikki elokuvascoreista. Niin ja mukana tullut ylimääräinen “inspired by the motion picture” CD onkin enemmänkin sampler-tyyppinen kokoelma jolla promotaan häpeilemättä oman tallin industrial/darkwave/ebm-artisteja jotka kyllä potkivat helposti ja sumeilematta soundtrackin amerikkalais-versiota päähän mutta täytyy myös myöntää että osa näistä artisteista onnistuivat tallentamaan elokuvan synkän tunnelman omille töilleen.

Nähty: Saw II

Saw IIOhjaus: Darren Lynn Bousman
Käsikirjoitus: Darren Lynn Bousman, Leigh Whannell
IMDB: Saw II (2005)

Alkuperäinen Saw oli musta hevonen vuoden 2004:n elokuvarintamalla ja voin heti suoraan todeta että se oli yksi parhaimpia tuotoksia ellei jopa paras elokuva sinä vuonna. Monet kurvit elokuvan juonenkäänteissä pitivät perseen tiukasta penkissä kiinni ja silti loppukohtaus yllätti jokaisen katsojan vaikka leivänmuruset johdattelivat 99% varmuudella syylliseen. Ja nyt vuosi myöhemmin on jatko-osan vuoro. Jatko-osat ovat kaksipiippuinen juttu. Ne joko toistavat ponnettomasti alkuperäisen tekeleen tai kuten tässäkin leffassa, käytetään samaa perusideaa ja pistetään se isompiin mittakaavoihin.

Herra Jigsaw, kuten lehdistö ja poliisivoimat kutsuvat häntä, on taas täällä. Syövän viimeinen aste kolkuttelee jo hänen ovelle joten ennen sitä lopullista oven avaamista, hän aikoo lähteä tästä maailmasta with a big bang. “Oh, yes, there will be blood”, kuten hän itse toteaa. Poliisit ovat saartaneet hänet, mutta hänellä on vielä ainakin yksi ässä hihassaan. Hänen viimeinen mestariteoksensa, kuolettava projekti johon kuuluu kahdeksan ihmistä. He ovat lukittuna taloon jossa on yksi sun toinen vaarallinen ansa. Aikaa on vain kaksi tuntia ja heidän pitää löytää yksi yhteinen tekijä joka yhdistää heitä. Ja yksi heistä on Jigsaw’n pidätystä hoitavan poliisietsivän oma poika. Samainen poliisietsivä joutuu avuttomasti katselemaan monitoreista poikansa selviytymistä kun hän itse yrittää puristaa tältä sarjamurhaajalta tarvittavat tiedot poikansa pelastamiseksi. Palapelin jokainen palanen liukuu ja loksahtaa paikoilleen elokuvan rynniessään paniikinomaisesti eteenpäin.

Jatko-osassa kaikki oli käännetty päälaelleen. Nyt ei näytetty sitä äärimmäistä esimerkkiä minkä ihminen voi tehdä itselleen pelastaakseen perheenjäsenensä, mutta silti luotettiin voimaan joka syöttää epätietoisuutta aivoihin ja käynnistää reaktiot ihmisessä. Ensimmäisen elokuvan nähneenä, sitä viimeistä juonenkäänteen rutistusta osasi odottaa kuin kuuta nousevaa. Mutta pienoinen yllätyksen poikanen oli sentään saatu ujutettua kokeneellekin katsojalle. Hyvä jatko-osa mutta ei ihan yllä ensimmäisen elokuvan julmalle luonteelle.

Viikko 35:n musiikki hankinnat (part 2)

VA: Saw (Original Soundtrack) (EUR Edition) (2004)

VA: Saw OSTSaw oli viime vuoden kovimmistä yllättäjistä elokuvien saralla ja elokuvan musiikkia varten oli palkattu ex-Nine Inch Nailsin kosketinsoittaja Charlie Clouser. Charlie Clouser on vuosien varrella tehnyt aika päräyttäviä electronic/rock remixejä eri artisteille ja nyt on siirrytty isompiin kenkiin. Ei hullumpi päätös sillä herra Clouser on saanut aikaiseksi 9 biisin verran synkkää, ahdistavaa ja industrialmaisen hyytävää tunnelmaa. Loput biiseistä onkin eri bändien (Chimaira, Fear Factory, Enemy, Pitbull Daycare, hieman KMFDM:ltä kuulostava Psycho Pomps, Caliban, Illdisposed) tekemiä kappaleita jotka onneksi tuovat oman rankkuutensa tähän soundtrackiin eivätkä onnistu pilaamaan kokonaisuutta.