SAW IV

Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Käsikirjoitus: Patrick Melton, Marcus Dunstan
IMDB: SAW IV (2007)

Vuodesta 2004 lähtien on aika pitkälti varmaa että kauhutrilleri SAW on saanut tasaisen väliajoin uuden jatko-osan mutta miten tähän neljänteen osaan saadaan luotua uutta ryhdikästä ilmettä varsinkin kun itse mastermind näiden tappavien pelien takaa eli poliisien kiihkeästi jahtaama massamurhaaja Jigsaw ns. lähti edellisessä osassa autuaammille maille. Yksi tapa on jatkamalla siitä mihin kolmannen osan ripustukset jäivät. Vaikka Jigsaw makaa kylmänä ja alasti ruumishuoneen pöydälle, pelit joiden panoksena ovat pelaajien oma elämä jatkuvat edelleenkin taustalla ja ruumiita kasautuvat tasaisessa tahdissa lisää. Viimeisin uhriksi joutunut on SWAT tiimin komentaja Riggs joka on joutunut katselemaan liian kauan sivusta kun hänen kolleegansa kuolevat väkivaltaisesti. Tällä kertaa Jigsawin viimeisin mekaaninen taideteos alkaa varsinaisella yllätyksellä – nimittäin tyystin kadonnut ja jo miltei kuolleksi julistettu poliisietsivä Eric Matthews on yhä elossa ja Riggsin tehtävänä on pelastaa hänet ja eräs toinen poliisietsivä varmalta kuolemalta. Aikaa on vaivaiset 90 minuuttia jonka aikana hänen täytyy seurata Jigsawin jokaista vihjettä sekä kuunnella Jigsawin veret seinille heittävää opetusta siitä ettei hän ihmisenä voi pelastaa kaikkia.

Ykkönenhän on selkeästi paras tässä sarjassa koska se ns. avasi pään Jigsawin synkkään ja sairaaseen maailmaan. Siinä on myös samanlainen ilmiö kuin Matrix-elokuvassa aikanaan – se toimii yksinään aivan erinomaisesti. Ensimmäinen jatko-osa syvensi Jigsawin hahmoa ja varsinaisesti käynnisti pidemmän juonen kehityksen tähän elokuva-sarjaan jonka vaikutukset aaltoilevat vielä tässä neljännessä osassa. SAW III sen sijaan tuntui aikoinaan liian irralliselta sarjan muihin osiin verrattuna, mutta nähtyäni tämän neljännen instanssin ymmärsin heti että se oli selkeästi vain pieni palanen tässä Jigsaw’n isommassa suunnitelmassa jonka jälkiseuraamukset tullaan vielä näkemään tulevissa osissa. Toisin sanoen SAW IV vaatii että aikaisemmat elokuvat ovat tuttuja koska ilman aiempien elokuvien tietämystä tämä neljännes osa saattaa tuntua vain liian masokistiselta ja pelkästään hurmiotäytteiseltä verilöylyltä ilman sen kummempia motivaatioita. SAW-sarja on myös siinä mielessä erikoinen tapaus itselleni että sitä on tullut seurattua tarkkaan pelkän musiikin takia. Charlie Clouserin aikaisemmat scoret ovat rankasti taotun rujolla tavalla yksi kauneimmista luomuksista mitä tällä rintamalla on tullut vastaan mutta jotenkin tästä neljännestä teoksesta tuli aistittua ettei hän ole saanut juurikaan tuoreita ideoita tähän uusimpaan tuotokseen jonka myötä se kuulosti hieman littanalta aikaisempiin osiin verrattuna. Tai en tiedä. Toivottavasti score julkaistaan jossain vaiheessa CD-muodossa niin pääsisin tekemään tarkemman analyysin.

SAW IV:n tiiviisti rakennettu käsikirjoitus pitää siitä huolen että katsojaa pyöritellään ylösalaisin ja sen myötä pidetään hieman ymmällään esim. sen suhteen että mihin aikaväliin tämä neljännes osa ja sen tapahtumat todellisuudessa iskostuvat, mutta onneksi lopussa kaikki selkenee täydellisesti muiden mullistavien juonenkäännösten myötä. Tämä neljäs osa pitäisi kaiken järjen mukaan miellyttää SAW-faneja, onhan tässä sarjan kaikki tavaramerkit jälleen mukana luomassa sen verran vauhdikkaan kyydin jonka aikana ei tarvitse vaivata oman otsalohkon käyttämistä. Tosin itse onnistuin jo elokuvan alkupuolella arvaamaan yhden tärkeimmistä juonenkäännöksista. En nyt sanoisi että tämä elokuva olisi liian paljon ennalta-arvattava mutta jos aikaisempien elokuvien myötä ymmärtää Jigsawin logiikan ja kuuntelee tarkkaan hänen käyttämänsä sananpainotukset, pelit on jo suoritettu katsojan näkökulmasta.