Addiktioni, 22/09

Jack Wall And Sam Hulick: Mass Effect (Original Soundtrack) (2007)

Jack Wall And Sam Hulick: Mass Effect OSTMistä tunnistaa loistavan sci-fi soundtrackin? Itse olen vahvasti sitä mieltä että kaikki parhaimmat työt lähtevät yhden asian tiimoilta, nimittäin yhteydestä elektronisuuteen. Mm. Blade Runner, uudempi versio Solariksesta ja vaikkapa älykkäämmän sci-fin osastolle itseään lokeroiva Donnie Darko sisältävät musiikkillisesti tämän unohtumattoman draivin elokuvakokemuksessa jotka jatkuvat saumattomana elämyksenä myös yksinään levyllään ja täytyyhän sitä myös todeta että jokin tässä sekvensserien nappien painamisessa ja muiden analogisten laitteiden nuppien vääntämämisessä tekee juuri sen oikeamielisen tavan luoda yhteys katsojan ja astetta mielenkiintoisemman tarinankerronnan välillä. Interakiivisten kuvien eli videopelien puolelta ponnistava sci-fi RPG-räiskintä Mass Effect voidaan myös heittää tämän listan jatkoksi sillä scoren sävellystyöhön osallistuneet (Jack Wall ja Sam Hulick sekä Richard Jacques ja David Kates avustavana miehityksenä) ovat työtavoiltaan tehneet juuri ne tärkeät ratkaisut jotka luovat tästä helposti sisäänsä tempaisevan ja erityisesti sisällöltään kiitettävästi vaihtelevan kokonaisuuden vaikka tässä pyöritään yhden ison päämäärän parissa. Nimittäin Mass Effectille sävelletty score on pääasiallisesti yksi järkälemäinen ambient vyörytys jonka pintaa syvemmältä voi löytää vanhaa koulukuntaa Berliinin suunnalta, syvälle avaruuteen tähtäävää aspektia siirtyen kohti nykypäivän modernia tarjontaa kuin myös pienimuotoista kurkotusta tuonne synkempään puoleen tämän genren tiimoilta. Sävellysten tempoa ja virtausta uskalletaan rohkeasti heilauttaa raidasta toiseen, mikä tekee tästä rikkaan eläväisen erilaisineen koukeroineen ja värähdyksineen, ja jatkuvasti edeten muutoksen kärjessä muotoaan vaihtaen, scoressa tuodaan myös erinomasesti esiin orkesteripalaset joita nivotaan kerroksittain elektronisesti tuotettuihin osuuksien päälle sekä rinnalla luoden yhteensopivan ja harvinaisen virtaviivaisen kokonaisuuden.

Soundtrackin ensimmäinen puoli keräilee siis suurinpiirtein ambientin kolmen-neljänkymmenen vuotisen historiasta monta erilaista kehitysvaihetta uudelleenkäyttäen parhaimmat ideat näistä tutunomaisista elementeistä ja sekoittaen niistä erittäin tarkasti mietityn yhtälön. Julkaisun jälkimmäinen puoli ottaa ylleensä huomattavasti uhkaavammassa kulmassa, syöksykierteisesti etenevän lähestymistavan samalla kääntäen suunnanvaiston tarkennusta kohti eeppisempää mittakaavaa mikä tietenkin tarkoittaa sitä että orkesteripalaset sekä taustalle hiljalleen hiipinyt kuoro ottavat näkyvämpää jalansijaa scoressa. Toki myös ensimmäisellä puolellakin oli näitä scoresta erottuvia suuria hetkiä kuten “Spectre Induction” josta vähintäänkin aistii juhlallisesti suoritettua menoa. Kuitenkin pääasiallisesti jälkimmäinen puoli tarjoilee näitä suurella tunteella välittyviä vierityksiä miltei hengästymiseen asti ja lopulta huipentumalla scoren toiseksi viimeisenä cuena soivaan “From The Wreckage” joka asettelee puolen tunnin aikana koettua kehitystä täydellisyyteen – neljän nuotin yksinkertainen melodia läpikäy erinomaisesti ne tunteenkirjot joita toivoi saavansa kun pelin on viimeinkin kymmenien tuntien tahkomisen jälkeen pelannut lävitse. Mutta kuten muistamme, paras hetki jätetään viimeiseksi. Mass Effectin lopputekstien rullatessa kuvaruudulle, Faunts iskee kovimman yllätyksen pelin aikana ja ehkäpä myös pelihistorian aikana kun “M4 Part II:n” myötä kitarariffi halkaisee paksun ilman lävitse samalla kun tutunoloiset leijuvat ambient dronesit, kumisevat kasarirummut ja hitunen space-rock asennetta sekoittivat pakkaa ennenkuulumattomalla ja unohtumattomalla tavalla. Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmista ja osuvimmista valinnoista end credits kappaleeksi joka onnistui liimaamaan vielä kahdeksaksi minuutiksi tuijottamaan tyhjyyteen – toisin sanoen juuri sellainen sopiva työntö omaan psyykkeeseen jonka aikana mielessä pyörii mm. ajatukset siitä että kuinka loistavaa peliä minä todellisuudessa pelasin ja mikä tämä juuri soiva kappale oikein on. Olihan Mass Effect tosiaan itse pelinäkin sellainen merkkitapaus joka nakitti tarinan kerronnallisesti sekä luotujen maailmojen myötä hyvät puolet sci-fistä ja roolipelinä tarjoili kiitettävästi vaihtoehtoja omille valinnoilleen. Pelille sävelletty score onnistuttiin myös pitkässä juoksussa asettelemaan sille luotuihin raameihin ja nyt kun on kuunnellut pelin soundtrackia kuluneen viikon aikana, täytyy vain todeta loppukanettina että tämä julkaisu kuuluu ehdottomasti peli-soundtrackien A-ryhmään.