Mezzanine arvostus

Vuonna 1998 julkaistiin trip-hop pioneeri Massive Attackin kolmas albumi, Mezzanine, joka keräsi hyviä arvosteluja ympäri maailmaa ja IMHO on yhä edelleenkin heidän paras työ. Jo ensimmäiset vajottavasti takertuvat nuotit kertovat että levyn pääasiallinen tunnelma tulee olemaan synkkä, melankolinen, syvästi riipaiseva ja parhaimmillaan kuitenkin räiskyvästi maalaileva jossa levittäydytään trippimäisesti monelle eri tasolle. Albumin aloittava “Angel” ottaa siis kuuntelijan tehokkaasti haltuunsa ja tätä biisiä voi tänäkin päivänä kutsua mullistavaksi. Hitaasti etenevä mutta erittäin raskaasti painotettu työ jossa sähkökitaran särisevästi elehtivä ominaisuus pistää aivot raksuttamaan sen merkiksi ettei tällaista mahdotonta kombinaatioita elektronisessa musiikissa pystytä luomaan. Mutta Massive Attack onnistui siinä sata prosenttisesti ja tuossa edessäni se nyt väreilee. “Risingson” luikertelee edelleenkin paranoidisen epämiellyttävillä alueilla ja videosta palkittu “Teardrop” toimii yhä vaikkakin se on vuosien varrella kulutettu tehokkaasti loppuun. “Inertia Creeps” asentelee jo hivenen psykedeelisesti verhoutuvan vivahteen ylleensä ja muutenkin albumi onnistuu tarjoilemaan erilaisia vivahteita tämän mustan paletin alaisuudessa.

Niin… Yritän siis sanoa että kuuntelin tällä viikolla taas pitkästä aikaa tätä albumia työmatkoillani ja yksinkertainen “whauh” reaktio on yhä edelleen se ensimmäinen toteamus tästä julkaisusta ja tässä on vasta nämä singlenä julkaistut kappaleet. Yksi 90-luvun hienoimmista albumeista. Ehdottomasti.

Angel

Risingson

Teardrop

Inertia Creeps