Viikko 31:n musiikki hankinnat (part 2)

SlowHill: Finndisc (2002)

SlowHill: FinndiscRiski tuli otettua kun ostin tämän. Tiesin ainoastaan tästä projektista sen että tässä on kaksi alan veteraania yhteistyössä eli ex-Pepe Deluxén DJ Slow ja RinneRadion Tapani Rinne. DJ Slow oli aiemmin tehnyt RinneRadiolle hieman DJ Shadowmaisen mutta silti loistavan remixin ja ennen tämän levyn kuuntelua toivoin että tämä levy olisi hieman ensimmäisen Pepe Deluxén levyn ja Tapani Rinteen saksofoni työskentelyn yhdistelmä. Onneksi toiveeni meni kankkulan kaivoon, sillä Finndisc on toteutettu letkeämmillä hip-hop beateilla joiden päälle Rinne on levittänyt saksofoni taikaansa. Ja yksi iso kiitos kuuluu EMI:n jazz-arkistolle josta nämä kaverit saivat paljon sämpläys materiaalia. Näiden ansiosta levy pysyy omilla jaloillaan ja tämä projekti kuulostaa itseltään. Sämpläyksestä se verran että DJ Shadow sämpläsi Pekka Pohjolaa legendaarisessa Midnight In A Perfect World kappaleessa ja SlowHill kaksikko tekivät saman tällä levyllä ja onnistuivat tekemään oman erilaisen tulkinnan tätä samaista sämpleä käyttäen.

Lustmord: Metavoid (2001)

Lustmord: MetavoidTällä kertaa luolien ja bunkkereiden sijaan herra Brian Williams aka dark ambient genren legenda Lustmord on siirtynyt täysin studion syövereihin ja samalla tehnyt parhaimmansa työnsä. Se mikä tässä albumissa minuun vetoaa on se että tämä levy ei ole sellainen tyypillinen dark ambient albumi joka toistaa itseään vaan tällä Metavoid albumilla on hyvin yhdistelty scoremaista tunnelmaa synkkään ambientiin. Levyn ensimmäinen puolituntinen eli levyn kolme ensimmäistä biisiä ottaa tästä yhdistelmästä kaiken irti. Puolessa välissä tätä ensimmäistä puolituntista tämä levy nousee huippuunsa upealla Blood Deep In Dread biisillä jossa kuoro laulaa ja rummut iskevät tahtia. Ei tämä levyn toinen puoliskokaan huono ole. Päinvastoin. Levyn loput viisi biisiä tarjoavat samanlaista linjaa ja lisäksi tuovat myös aavemaisia tunnelmia Oblivion biisin myötä sekä The Outer Shadow:ssa kaikuaa salaista rituaalimaista äänimaailmaa. Levyn lopettaa viululla tuettu haikea ja synkkä Insignificance. Onneksi jotain hyötyä on ollut Hollywoodista kun näin loistavan levyn Brian Williams on saanut aikaiseksi seitsemän vuoden tauon jälkeen. Ja kun tätä kuuntelee pimeässä kuulokkeilla, niskaan nousee mukavasti karvat pystyyn. Vielä pitää mainita että jo heti ensimmäisen kuuntelun jälkeen tämä Metavoid albumi nousi minun lempi dark ambient levyksi ja yli vuosi kului että sain tämänkin albumin levyhyllyyni. I’m a very happy man now…

Viikko 19:n musiikki hankinnat

Käytiin keskiviikkona faijan kanssa ihan piruuttaan Tuurissa ja tietenkin pääkohteena oli Veljekset Keskisen kyläkauppa. Paljon halpoja levyjä. Uudetkin levyt oli ainakin kaksi euroa halvempia kuin Tampereen levykauppoissa. Seuraavat levyt tarttuivat mukaan tuolta reissulta.

Limp Bizkit: The Unquestionable Truth (Part 1) (2005)

Limp Bizkit: The Unquestionable Truth (Part 1)Edellisen levyn aikoihin Limp Bizkitin kitaravelho Wes Borland lähti bändistä ja yritti saada omaa bändiään pystyyn. Sillä välin Fred Durst kumppaneineen jatkoi ja teki neljännen levyn uuden kitaristin kanssa. Mutta yllättäen Wes Borland palasi Limp Bizkitin riveihin ja nyt on syntynyt… erittäinen outo levy. Siis Limp Bizkitin mittapuulla. Konseptilevy jossa on vain seitsemän biisiä ja pituutta hieman alle puoli tuntia. Musiikki on muuttunut rankemmaksi ja se muistuttaa hieman heidän debyyttilevyään sekä kaupallinen mielistely on tällä kertaa poissa. Onko tämä puhdas itsemurha kun he tekivät näin epäkaupallisen levyn vai onko bändi aidosti vihainen ja vittuuntunut kotimaansa tilanteeseen? Jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa enemmän oikealta sillä USA:n mediakoneisto, lapsia hyväksikäyttävät papit ja johtajat saavat kritiikkiä tällä albumilla. Edellisen epäonnistuneen levyn jälkeen tämä on se ainoa oikea suunta Limp Bizkitille. Odotellaan toista osaa mielenkiinnolla.

RinneRadio: B (1999)

RinneRadio: BKymmenen vuotiaan uran kunniaksi RinneRadio sai remix käsittelyn Suomen konemusiikin kermalta ja Tapani Rinteen saksofoni painoitteinen musiikki saa aikamoista kyytiä. Remixaajina on mm. JS16, DJ Slow, Brothomstates, Ø, Jori Hulkkonen sekä Op:l Bastards. Levyltä löytyy monia eri tyylejä, on drum and bassia, ambientia, housea, big beatia, elektroa ja pari muuta genreä lisää. Tämä remix albumi osoittaa taas kerran että Suomessa osataan tehdä loistavaa konemusiikkia.

Nine Inch Nails: With Teeth (EUR Digipak) (2005)

Nine Inch Nails: With TeethTrent Reznorin projekti Nine Inch Nails ei ole koskaan ennen kolahtanut minun korvissani. Pari kertaa olen yrittänyt kuunnella kyseisen herran levyjä mutta en ole oikein päässyt sisään levyn luomaan maailmaan. Pari tuttua kehuivat tätä uusinta levyä stereona ja he sanoivat että minun kannattaa vielä kerran kuunnella hänen tuotoksia. Otin härkää sarvista ja pistin tämän levyn soimaan. Tällä kertaa Reznorin luoma musiikki kuulosti hyvältä. Todella hyvältä. Aggressiivinen ja monipuolinen industrial meteli pitää kuulijaa hallussaan alusta loppuun saakka. Ja sen kyllä huomaa että tätä levyä on viilattu melkein kyllästymiseen asti. Kaikki koneet ja oikeat soittimet on mietitty tarkkaan ja saatu täydellisesti sovitettua yhteen. Albumi pitää olla kokonaisuus ja onneksi Trent Reznor ymmärtää sen täydellisesti.

Jori Hulkkonen: Different (2002)

Jori Hulkkonen: DifferentOtin aikamoisen riskin kun nappasin tämän levyn alelaarista. Jori Hulkkonen on tehnyt pari hyvää remixiä joten päätin viimeinkin tutustua kunnolla kaverin omaa tuotantoon. Levy alkoikin yllättäen letkeellä konemusiikilla, mutta kuten pelkäsin levyn myöhemmissä vaiheessa puhtaat house poljennot kuulostavat munattomalta.

Ensi viikolla ilmestyy uusi perkeleen kova System Of A Downin levy joka on tietenkin pakkohankinta sekä Imatran Voiman kokoelma.