Addiktioni, 16/09

Charlie Clouser: Resident Evil: Extinction (Original Score) (2007)

Charlie Clouser: Resident: Evil Extinction (Original Score)Resident Evil-sarja on yksi näistä videopeli hiteistä joka on jostain kumman syystä lähdetty kääntämään elokuvamuotoon, kiitos rahaa epätoivoisesti takovan koneiston tuolla rapakon takana. Pelien suhteen minulla ei ole juurikaan mitään sanottavaa koska en ole yhtäkään osaa pelannut läpi. Ensimmäinen elokuva sen sijaan oli ihan mukiinmenevä katselukokemus jos ei ollut juuri minkäänlaisia odotuksia ennakkoon mutta jatko-osat ovat laskeneet huolestuttavalla tavalla rimaa alaspäin samalla kun elokuvaan tyrkätyt huuhaa elementit ovat lisänneet liikaakin epäuskottavuutta tarinan ylle. Sävelletyn scoren kannalta edellisessä osassa, Resident Evil: Apocalypse, tarjoiltiin kiveen hakattua perus-Hollywood huttua joka kliseiseen tapaan menettää ensimmäisen viiden minuutin jälkeen täysin tehonsa. Ison kaliiberin omaava orkesteripauhanta zombie/kauhu-leffassa ei oikein saanut sitä toivottavaa vastakaikua ja ennenkaikkea se mikä häiritsi Resident Evil: Apocalypsen scoressa on se että siitä yritettiin epätoivoisesti tehdä puhtaasti omanlainen score unohtaen täysin ensimmäisen elokuvan säveltäjän vaikutukset. Mm. Nine Inch Nailsin riveistä tunnnetun Charlie Clouserin pestaaminen tähän kolmanteen osaan onkin huomattavasti taktisempi valinta sillä ensimmäisen elokuvan musiikin taustalla häärinyt Marilyn Manson onnistui rakentamaan kiitettävän erilaisen kokemuksen luodessaan industrial-äänimaisemaan puetun scoren joka suorastaan pyrkii puremaan takaisin minkä ansiosta elokuvakin sai lopulta katselun aikana uudenlaista viehättävyyttä. Charlie Clouser vie siis eteenpäin niitä ideoita mitä oli ensimmäisen elokuvan scoressa ja heti julkaisun aloitusraidalla voi kuulla miten pääteemaa on uudelleenmuokattu vieläkin enemmän leikkisämpään muotoon ja ehkäpä siinä on myöskin aistittavissa pienimuotoista tribuuttia kasarikauhujen suuntaan. Ainakin John Carpenterin nimi juolahtaa helposti mieleen kun pistää aivojen rattaat naksumaan eteenpäin ja samanaikaisesti kuuntelee/analysoi tätä yksinkertaisella tavalla koostettua melodiaa. Mutta kaikesta muista lähteistä imettyjä vaikutteista huolimatta tämä on kuitenkin kiistattomasti Charlie Clouserin persoonallista tyylinäytettä josta ennenkaikkea kuulee miten SAW:n aikainen luurankomalli on sovellettu myös tämän scoren ytimeen – industrialin ympärille kyhätty äänisuunnittelu johon myös liitetään häivähtelevästi tarjoiltu kerros ambientia, toisessa ääripäässä taasen ympätään onnistuneesti rock-vetoisia runttauksia kun tarvitaan luomaan ylimääräistä potkua kohtaukseen sekä unohtamatta tietenkään se perinteinen jousisoitinten työstäminen minkä kautta onnistutaan luomaan tiivistunnelmainen kokonaisuus. Eli Resident Evil: Extinction on sinällään hyvin vakaalla pohjalla etenevä score joka ei hirveästi tarjoile yllätysmomentteja verrattuna miehen aikaisempiin sävellyksiin kauhuelokuva rintamalla mutta ehkäpä tämän scoren tärkein toteamus onkin tuoda taas sitä jonkinlaista uskottavuutta tähän elokuvasarjaan, edes musiikin muodossa.