Addiktioni, 23/2007 (Pt.2)

Reilukerho: Kyseenalaisia Totuuksia (2007)

Reilukerho: Kyseenalaisia TotuuksiaSetä Koposta, Tuomiota ja Konetta voi ainakin kiittää siitä että he ovat alusta asti selkeästi tehneet omanlaista juttua eivätkä ole lähteneet apinoimaan tusinaläppiä ja kopioimaan jopa naurettavuuksiin menevää tuotantoa sekä muotia tuolta amerikan suunnalta. Kolmikon yhteiseltä meriittilistalta löytyvät mm. legendaarinen Kehäketun ja Koposen EP, niinkin hämäriä projekteja kuin Melaveikot sekä Tuomion ja Koneen omakustanne EP joka on tänäpäivänä sen verran haluttu out-of-print julkaisu jonka arvo kuulemma pyörii siinä 30 euron toisella puolella. Unohtamatta tietenkään muinaista super-ryhmää nimeltään MC Taakibörsta joka ehkäpä hivenen ironisesti hajosi jonkinmoisen paineen alaisuudessa mutta kuitenkin lyhyen elinaikansa ehti jättää likaiset jälkensä suomalaiseen musiikkihistoriaan. MC Taakibörstan jälkeistä elämää tässähän edelleenkin eletään jolloin sooloprojektit ovat olleet enemmissä määrin pettymyksia jonka takia sitä on alkanut toivomaan että itse emoprojekti aktivoituisi uudestaan. Se ei ainakaan vielä toteutunut mutta jonkinlaista elämää pelastavaa tekohengitystä saadaan uuden ryhmän myötä joka sai nimekseen Reilukerho.

En tiedä teistä muista mutta nykyään nämä suomiräppijulkaisut enää harvemmin jaksavat innostaa allekirjoittanutta. Sama ilmiö tuli ikävä kyllä myös koettua uunituoreen Reilukerhon kanssa vaikka odotinkin tätä julkaisua jonkinlaisella sisuksista kumpuavalla innolla. Kolmikon läpät ovat paikoitellen edelleenkin “mehukkaita ja kingejä” mutta pelkästä äänenpainosta saa sellaisen käsityksen että dokausläppiä ei jaksa enää jauhaa samalla palavalla tunteella koska ne kaikki on jo käsitelty aiemmilla levyillä. Ainakin lyriikoista voi selkeästi kuulla että ennen kaikki oli selkeätä, helppoa ja jopa värikästä mutta nyt aikuistumisen myötä elämä tarjoilee tasapaksua puurtamista jossa viikonlopun kohottaa kalliimpi import-kalja. Alkaakohan kavereiden elämä saada jonkinlaista pysyvyyttä jonka tähden heidän tuoma sanoma ei saa toivottua tuulta taakseen. Ehkäpä se vika löytyy myös itse julkaisun nimestä. Jos levyn kannessa komeilee Kyseenalaisia Totuuksia, luulisi että sieltä löytyisi myös niitä päivänvalolta karkaavia totuuksia mutta albumi itseasiassa toistaa sen mitä nykypäivän Suomessa ihmiset tekevät vapaa-ajallaan tai miten elämä saattaa olla yhtä helvetin kyykyttämistä vuodesta toiseen. Mjeh, ei siis mitään uutta tällä rintamalla. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut täysin haudata tätä julkaisua sillä onhan tällä albumilla myös kappaleita jotka tuotannon ansiosta saavat pään nyökkäämään positiivisesti (kuten esim. “Melkein mukava” ja “Oy Reilukerho Ab”) mutta loppupeleissä albumi alkaa saada puuduttavia vaiheita. Ja jos levyn biisimäärä nousee tuon maagisen viidentoistan rajan ylitse, se on yleensä sen merkki että levylle on myös tungettu sitä turhaa täytettä. Tai sitten se väsyttävä turtuminen saattaa johtua siitä että näiden kavereiden läpät eivät yksinkertaisesti jaksa kannatella tunnin pituista kokopitkää. Aiemmat EP:t ovat keskittyneet olennaiseen ilman mitään turhia osuuksia mutta heille on unohdettu kertoa että kokopitkä albumi on tyystin erilainen peli jota pelataan kovemmilla säännöillä.