Addiktioni, 10/08

Enduser: Left (2008)

Enduser: LeftEnköhän minä ole jo monta monituista kertaa vuodattanut sitä samaa asiaa että Lynn Standafer (a.k.a. Enduser) edustaa minulle monipuolisuutta tässä sisäänpäin lämmitetyssä genressä nimeltään drum and bass. Sanon sen vielä kerran. Joko hän heittää korvien eteen vauhdinhurmoisella breakcorella maustettua drum and bassia tai breakbeat maailmasta lainaavaa trip-hoppia, mies tekee parhaimpina päivinä vakuuttaavaa työtä. Julkaisut kuten Reduced Phat 2% -split Edgeyn ja Subsektorin kanssa, Calling The Vultures, The End ja Pushing Back ovat täydelliset esimerkit miehen eri lähteistä vaikutteita saatua panostusta tässä modernin elektronisen musiikin otannassa. Muutenkin Enduserin jatkuva kokeilunhakuisuus erinäisten soittimien avulla on paikoitellen ihailtavaa kuunneltavaa – edellisellä Pushing Back julkaisulla oli sähkökitara valjastettu onnistuneesti yhden kappaleen päättymättömäksi draiviksi, Calling The Vultures sisälsi paljon tunnelmaa virittävää ja värittävää pianoa, ja nyt tällä uusimmalla Left albumilla tuodaan esiin keuhkojen kautta ammennettua huilua. Tosin nyt jonkinlaisen kieron logiikan puristamana tuntuu että ollaan jouduttu Steve Roachin kaltaiseen itseään pettävään ja hitaasti uppottavaan pyörteeseen jossa kaiken lisäksi tehtäisiin remiksiä kyseiselle artistille. Jokin tässä pienessä mutta selkeällä tavalla albumissa erottuvassa ambient-trip-hop-tribal massassa siis ei vaan leikkaa puhtaasti vaan jumittaa pyörivää ratasta vaikeasti ja sen varsinaisesti huomaa “Black Lightin” aikana joka kuulostaa liian heppoisesti kyhätyltä kokonaisuudelta jonka palaset eivät millään meinaa loksahtaa paikoilleen vaikka elementit tuntuisi olevan mitoitettu oikein. Sen sijaan Mick Harris’n matalalta luontaava pseudonyymi eli Scornin tekemä remiksaus samaisesta kappaleesta puskee kaiuttimista lävitse kuin nosturin päässä heiluva rautapallo. Muhkea, muriseva basso siis tekee näyttävästi tuhoaan ja remiksin järkkymättömän luonteen takia luulisi irroittavan paikatkin hampaista kunnon vehkeiden kautta kuunneltuna. Left on siis kokonaisuudeltaan jatkuvaa virtaavaa aallokkoa johon ei mielellään lähtisi kahlaamaan kylmällä ilmalla – sen sijaan albumilla suorempaa linjaa edustavat ja eteenpäin puskevat drum and bass tuotokset ovat taas laadun tae tämän albumin tuotannossa mutta kuitenkin vain siihen pisteeseen että Enduser onnistuneesti rynkyttää taas omintakeisilla biiteillään eikä pyri innovatiivisesti luotuun materiaaliin. Tällä kertaa tämä suorempi linja on kuitenkin kuin majakka kaaoksen keskellä joka valaisee tasaisella pyyhkinnällä. Välillä valo paljastaa parhaimmat hetkensä albumilla kuten esim. “Perfection / Stillness” joka tuo esiin miehen erinomaista kykyä tuottaa melodiallisesti huumaavia cocktaileja joista mieli humaltuu juuri sopivasti.

Addiktioni, 14/2007 (Pt.2)

Enduser / Subsektor / Edgey: Reduced Phat 2% (2004)

Enduser / Subsektor / Edgey: Reduced Phat 2%Äärimmäistä luunmurskausta, täysinäisen tuhovietin toteuttamista sekä tulta ja tuppuraa syöksevien looppien väärinkäyttöä. Juuri mainitut asiat ovat tämän julkaisun ydinalueet jolla liikutaan tällä(kin) kertaa ja jos joku on vielä elossa tämän jälkeen… Noh, häntä voi pitää onnekkaana tai muuten kokeneena vaeltajana. Tässä tyylikkääseen ejector caseen ja muutenkin minimalistiseen ulkoasuun pakattuun Reduced Phat 2% splitillä, kolme miestä tarjoilevat omasta asevarastostaan kaksi herkästi räjähtävää breakcore säväyksin mausteltua nopeaa drum and bass teosta ja tekevät sen lisäksi kaksi omannäköisensä remiksin vierustovereilleen. Yksinkertaisen laskukaavan mukaan (eli kolme kertaa neljä) se tekee yhteensä kaksitoista kappaletta eli tässähän on albumillisen verran tavaraa mukana. Enduser (a.k.a. Lynn Standafer) aloittaa oman kahden biisin unmixed rundinsa ja jo heti ensimmäinen kappale, “Death Vest” vangitsee allekirjoittaneen huomion täysin. Puoliksi pureskeltu hip-hop biitti yhdistettynä outoihin mutta kiehtoviin kellopelien lyönteihin valmistavat kuuntelijan tulevaan niin hyvin kuin voi samalla kun tempoa aletaan hivuttamaan ylöspäin. Saavutettuaan kahden ja puolen minuutin rajan, klassinen Enduser työskentely pääsee kahleistaan irti ja tekemään tuhoamista ns. in full effect. Tämä on yksi Enduserin nopeimmista teoksista ja jo aiemmin tutuksi tullut samankaltaisen ohuen hennon taustavokaalin käytön myötä se kohoaa myös yhdeksi suosikikseni hänen discografiassa. “Broken Target” on seuraavana vuorossa ja tuhti basso alkaa vaatimaan tai paremminkin ottamaan oman ansaittunsa paikkansa tällä julkaisulla. Subsektor (a.k.a. Jason Chambers) on minulle täysin tuntematon henkilö näistä kolmesta joten tämä julkaisu toimii ensikosketuksena kaverin materiaaliin. Itse asiassa etsittyäni tietoa internetistä, huomasin että tämä on pretty much ainoa julkaisu joka mieheltä on tullut. Kaverin omat panoksensa tällä julkaisulla, “The Breed” ja “Cedex” ovat enemmän tuonne moderniin techstepiin kallellaan, kiitos mukana tuodun synkemmän ja futuristisen aspektin jotka tuovat omanlaisen lisävärin tähän ensimmäiseen puoliskoon.

Kolmantena artistina on Edgey (a.k.a. Stephen James Knight), johon tutustuin viime vuoden joulukuussa The Abuse Technique split-albumilla. Miehen ensimmäinen ääniase, “Brutalitys End” onkin selkeä jatkumo tai paremminkin sisältää suoran yhtenäisyyden tuohon viime vuoden julkaisuun. Siinä on samanlainen patoutunut ja kieroutunut sisäinen twist joka tällä kertaa lähenee pelottavasti muita äänilähteitä kidnappaavan noisen rajoille. Edgey ottaa myös toisella kappalellaan, “Indigna” heti luulot pois kuuntelijaltaan kun kauittumista pärähtää valehtelematta yksi nopeammista drum and bass pyörityksistä minkä olen vähään aikaan kuullut, mutta onneksi murskaavan minuutin jälkeen tahti rauhoittuu ja kitkan aiheuttaman sankan savuverhon jälkeen ilmapiiri selkeytyy kun biisi yllättäen alkaa puskemaan itseään miltei trip-hopmaiseen toteutumistapaan ja muuttuu samalla heitolla julkaisun hitaimmaksi biisiksi mutta kuitenkin pitäen kaikki yhteydet breakbeatiin. Julkaisun toinen puoli eli näiden herrojen remiksit näistä kappaleista jatkavat sitä armotonta kurittamista ja sekoittavat pakkaa muutenkin hyvin mutta itse pidän enemmän alkuperäisistä versioista ja yleensä palaankin albumin läpikuuntelun jälkeen noihin kuuteen ensimmäiseen kappaleeseen. Mutta mutta… Tilauksen yhteydessä kuuntelemani minuutin pituiset, kälysellä bitratella enkoodatut mp3-sämplet saivat loppupeleissä vakuuteltua minut hankkimaan tämän julkaisun, mutta en tosiaankaan odottanut että se olisi näin erinomaisesti onnistunut ja täydellisesti yhteennivottu kokonaisuus vaikka mukana on kolme tyystin omaa polkuaan kulkevaa artistia. Ehkäpä se onkin se salaisuus. Kolme henkilöä tuovat omat erikoisosaamisensa ja koko homma vedetään mikserin läpi niin että siinä syntyy sellainen vähemmän terveellinen milkshake josta löytyy makua ja väriä joka saattaa hyvässä tapauksessa vedota moneen erilaiseen kuuntelijaan.