The Offspring: Self Esteem

Nostalgian nälkää vuodelta 1994.

Gorgeous Frankenstein with Michale Graves: Shining (Live)

Facebookista Wikipediaan josta pienen ja, ah aina niin jumiuttavan lukuhetken jälkeen löytyi mielenkiintoinen maininta tästä Misfitsin toisen inkarnaation reunionista. Eikun Googleen metsästämään lisää faktaa ja Youtubista löytyi monenmoista videonpätkää tästä neljän biisin verran kestäneestä uudelleenherätyksestä. Fuck Jerry Only.

Refused: New Noise (Live)

Edelleenkin the ultimate punk biisi? Oli pakko pistää tämä video kun ympäri nettiä huhutaan että tämä orkesteri olisi tulossa takaisin.

“Point me to the sky above…”

Vittu, tämä toimii edelleen kuin 1.21 jigawattia. Näin suorasti sanottuna. Juuh, olen taas jossain ihme Misfits liidossa enkä valita.

Viikko 38:n musiikki hankinnat

Breakbeat Era: Ultra-Obscene (1999)

Breakbeat Era: Ultra-ObsceneRoni Size ja DJ Die on luun kova kaksikko. Heidän ja parin muun henkilön muodostama Reprazent-projekti osoitti kavereiden nerokkuuden joka löi itsensä läpi muutaman singlen avulla ja nappasi muistaakseni myös arvostetun Mercury Prize palkinnon kotimaassaan. Nyt on siirrytty täysin erilaiseen ja enemmän kaupallisempaan soundiin Breakbeat Era projektillaan. Tätä tyyliä on harvassa ja ensimmäisenä mieleen tulee Kosheen kun puhutaan vokaali drum and bassista mutta Breakbeat Era julkaisi tämän albumin pari vuotta aikaisemmin kuin Kosheen. Roni Size ja DJ Die tarjoavat kova-iskuista, syviä basslinella kuorrettuja, rytmikästä vokaali-breakbeat-drum and bassia jonka viimeisen touchin antaa bändin kolmas jäsen, laulaja Leonie Laws. Tämä albumi on edelleenkin yksi parhaimmista tai ehkäpä jopa paras vokaali-drum and bass albumi.

Filttiketju: Kakkaonkalo (2002)

Filttiketju: KakkaonkaloKolme vaasalaista setää kertovat hurjia ja pelottavia tarinoita (tai paremmin sanottuna huutavat yksinkertaisia sloganeita) saman sukupuolen kanssakäymisestä, paskantamisesta, esineiden työntämista erilaisiin reikiin ja Pauli Hanhiniemen eritteestä. Jep… Klamydian poijjaat ovat huumorimiehiä. Kun levyn kannessa lukee “mukana kakka”, se tarkoittaa kirjaimellisesti että mukana on kaksi paskakikareen näköistä palleroa CD-kotelossa. Todenäköisesti noi pallerot ovat kaksi kuivattua rusinaa (en maista!). Ja pakko kysyä, mikä kuva tuossa levyn kannessa oikein on? Se näyttää perseenreiältä mutta se kuva on muokattu todella hämäräksi taideteoksi. Lyhyestä virsi kaunis tai siis vitsi tällä kertaa. 20 minuuttia on juuri se sopiva pituus tällaiselle huumorille.

Ozric Tentacles: Floating Seeds Remixed (1999)

Ozric Tentacles: Floating Seeds RemixedHyllyjä selaessani näin tämän albumin ja pienen tarran kannessa jossa luki: “The Remix Album including mixes by Will White (Propellerheads)…”. Hetken mietittyäni, tajusin ettei Propellerheadsilta ole tullut mitään materiaalia debyyttialbumin jälkeen ja nyt olisi oiva mahdollisuus saada edes jonkinlainen remix halvalla. Kotona tarkemmin tutkittuani tätä bändiä, löysin infoa että tämä on jonkinlaista sekoitus häröä progea ja psykedeelisestä spacerockia. Voi perse. Ja nyt tarkemmin katsottuani tajusin ketkä tässä on ollut remiksaajina (Eat Static, Hallucinogen, System 7), eli että tämä levy on periaatteessa kitarakikkailua jonka päälle on rakennettu trancekuviot. Tylsää. Eikä toikaan Will Whiten tekemä remiksaus mikään järin loistavakaan ollut.