Prometheus

PrometheusOhjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: Jon Spaihts, Damon Lindelof
IMDB: Prometheus (2012)

Ridley Scottin Alien on yhä kolmenkymmenen vuoden jälkeen yksi kiistattomista mestariteosta sci-fi kauhun saralla. Kun mies ilmoitti tekevänsä paluun Alien-saagaan ja kaiken lisäksi vieläpä ohjaamalla esiosan Alien elokuvalle, syntyi kollektiivinen “ooohhh” reaktio jonka jälkeen alkoi semi-rauhallinen mutta jännittynyt odottelu. Elokuvasta pintaraapaisua esitellyt trailerit, Peter Weylandin TED-puhe ja kaikki muut elokuvaa syventävät oheismateriaalit loivat kieltämättä aikamoisen ennakko-odotuksen. Niinkin kovan että kun elokuva tuli ulos, sosiaalisessa mediassa alkoi pahimmillaan tulla esiin kommentteja tyyliin “Prometheus pudotti täysin pallonsa keskellä elokuvaa”. Joten ei ollut mitenkään paras mahdollinen fiilis lähteä elokuvateatteriin katsomaan miten numero kakkonen meikäläisen tämän vuoden odotuslistalla todellisuudessa pärjäisi.

Myönnän jo heti alkuun että kun kävelin elokuvateatterin pimeydestä ulos, olin pettyneessä mielentilassa. Päässä pyöri liian paljon kysymyksiä joihin käsikirjoitus ei tarjonnut vastauksia ja varsinkin yhden sun toisenkin hahmon käyttäytyminen oli niin epäuskottavaa ja kliseistä raapustusta että sitä suorastaan turhautui erään kohtauksen aikana kun tiesi mihin se lopulta johtaisi. Xenology 101 kurssi ei tainnut olla tärkeimmistä asioista ennen lähtöä ja miten geologi ei osaa käyttää omia työkalujaan kunnolla vaikka aiemmin hän esitteli ylpeänä niitä. Muuten Prometheus loisti monella alueella. Visuaalisesti Prometheus oli kieltämättä silmäherkkua tarjoava elokuva ja vaikkakin Ridley Scott otti hieman erivapauksia space jockeyn todellisen koon suhteen, se ei kuitenkaan häirinnyt kokonaisuutta. Alienin ympärille rakennetut peruselementit olivat edelleenkin vahvasti mukana, mm. David androidin uskollisuus Weyland korporaatioita kohtaan kuin myös ohjelmoitu sadistinen luonne toimeenpaniessaan ihmiskokeita ryhmänsä jäsenille. Siihen kun lisätään monia pieniä eleitä ja vihjailuja keskusteluissa jotka aukenivat elokuvan edetessä kuin myös synnyttivät teoriat siitä että oliko Charlize Theronin näyttelemä hahmo todellisuudessa android vai sukupuolensa vaihtanut ihminen joka yritti saada isänsä hyväksyntää hänen viimeisellä hengenvedoillaan.

Kotiin päästyä aloin käydä parilla foorumilla lukemassa keskusteluja minkä myötä elokuvakin alkoi nousta parempaan valoon pääni sisällä ja sen johdosta syntyi sellainen kutina että tämä täytyy katsoa toisen kerran jotta se aukeaisi paremmin. Mikä on minulle loppupeleissä hyvän elokuvan merkki.