Musiikkia, viikko 49/2006

Bad Sector: Plasma (1998)

Bad Sector: PlasmaItalialainen Massimo Magrini joka tunnetaan paremmin nimellä Bad Sector osaa hämmästyttää melkein jokaisella julkaisullaan ja samalla jaksaa positiivisestä ylläpitää mielenkiintoa hänen projektiaansa kohtaan. Syyhän on aika selvä. Se miksi itse pidän hänen musiikista johtuu pääasiassa siitä että hän osaa repiä mitä eriskummallisia äänipulsseja esim. sotilasradioista ja muista epätavallisista laitteistoista tai äänilähteistä joita käytetään täysin päinvastaiseen asiaan kuin musiikki ja sen jälkeen muokkaa näistä sykähdyttävää ja jopa ennenkuulumatonta taidetta. Pitäisin häntä jopa pienimuotoisena nerona omalla alallaan. Miksipä ei. Myös musiikin alaisuudessa nerothan usein luovat asioita ennenkuulumattomilla tavoilla ja täysin erilaisesta asetelmista. Vuonna 1998 Old Europe Cafe-levymerkin kautta julkaistu Plasma on erinomainen esimerkki tästä epätavallisten laitteistojen hyödyntämisestä musiikin teossa. Plasman pääteemana on sähköisyys eri muodoissa. Äänilähteinä ovat toimineet mm. korkeajännitteisiä muuntajia, VLF-taajuudella toimivia sähkömagneettisia spektrejä ja albumin mittakaavaa nostattaa avaruudessa sähkömagneettista säteilyä lähettävä neutronitähti. Tätä kuunnellessa voi tuntea itsensä taas niin pieneksi universumin rinnalla. Mutta mutta… Pelkästään kansikuvien perusteella odotin suoraan sanottuna isojen sekä massiivisten tesla-muuntajien jyrinää ja pauketta mutta itse julkaisun sisällys tuli täytenä yllätyksenä sillä tämä Plasma on enemmänkin minimaalista ja paikoitellen monitonista ambientia joihin ynnätään mikroskooppisen pientä sähkömäistä naksahtelua ja huminaa. Totta puhuakseni, tässä taitaa piilläkin se Plasman heikkous. Nimittäin korvien kautta albumilla ei välity niin hyvin se haluttu sähköinen teema mitä hän on yrittänyt rakentaa tai sitten en vai osaa tulkita tätä julkaisua oikein. Pitääkö tässä olla vähintään sähköinsinöörin paperit takataskussa jotta saisin paremman käsityksen levyillä käytetyistä äänilähteistä? Erittäin hyvä kysymys. Minun täytyy vielä täsmentää se asia että en ole pettynyt tähän julkaisuun. Vaikka odotukseni kohosi paljon korkeammalla albumin ympäri kasatun sähköisen teeman vuoksi ja en päässyt oikein sinuiksi Plasmalla käytettyjen “instrumenttien” kanssa mutta muuten tämä on erinomainen täydennys hänen rikkaassa backcataloguessa. Minimalistisuuden tavoittelu on hyvä osoitus herra Magrinin kyvyistä tehdä ja muokata myös matalasta huminasta musiikkia ja näin ollen erottua “tyypillisestä” Bad Sector-kaavasta. Hmmm… Onko hänellä edes jonkinlainen tyypillinen kaava tehdä tätä uskomatonta musiikkia. Enpä usko.

Bad Sector + Contagious Orgasm: Vacuum Pulse (2000)

Bad Sector + Contagious Orgasm: Vacuum PulsePlasma muodostui itselleni enimmäkseen pienoisten väärinkäsityksien, päinvastaisten odotuksien sumana ja itseasiassa tämä Vacuum Pulse on jokseenkin sinne päin sitä mitä henkilökohtaisesti odotin Plasmalta. Tosin Vacuum Pulse itsessään ylittää kaikki odotukset ja tarjoaa vielä kaupan päälle enemmänkin. Suljetun varastokeskuksen syrjemmässä kolkassa sijaitsevassa rakennuksessa ja lukittujen ovien takaa on hohtaa tuhansia pieniä valoja tieokoneista yms. vanhoista tutkimuslaitteistoista. Kaksi ihmistä on työskentelevät keskellä yötä ja Vacuum Pulse on näiden kahden hullun tiedemiehen vuosia kestänyt elämäntyö. Valot kirkastuvat hiljakseen kyseisen varaston uumenista samalla kun äänekäs, mekaanisesti sykkivä ja tasaisesti toistuva sähköinen impulssi kaikuu ja vahvistuu epämiellyttävineen laboratorio sivuäänineen. Ihmiskokeiden väärinkäytössä syntyvien tuskien loputonta tietä ei voi olla myöskään noteeraamatta. Mitä helvettiä tämä oikein on? Yksinkertaisesti vastattuna tämä on italialaisen Bad Sectorin ja japanilaisen Contagious Orgasmin yhteistyössä syntynyttä eri tyylien yhteen naittamista tai törmäyksiä. Riippuu siitä millä tavalla haluaa ottaa tämän julkaisun vastaan. Anyway… Noise, meet experimental ambient. Experimental ambient, meet noise. Suoraan sanottuna Vacuum Pulse on aikalailla mielen pahoinvointia aiheuttavaa sekä materian korruptiota tuottavaa häiriösignaalia. Japanilaiset ovat kieltämättä ja tunnetusti tässä asiassa listan ykkösenä, kiitos hedelmällisesti tuottavan noise-genren jonka kiistaton kummisetä Merzbow jaksaa edelleenkiin tekohengittää kyseistä genreä ahkerasti. Nyt ei onneksi tarvitse huolestua siitä että Vacuum Pulse sisältäisi yhtä voimakasta hyökkäystä ihmisen aivokuoreen korvien kautta mutta suurin piirtein sinne päin ollaan kallellaan. Bad Sector ei ole ikinä kuulostanut samaan aikaan näin epämiellyttävän luotaantyöntävältä mutta silti jaksaa sairaanloisen mielenkiintoa herättävällä tavalla ylläpitää kuuntelijan tässä julkaisussa kiinni. Tämä suorastaan naulaa kuuntelijan mukaansa koska on pakonomainen halua tietää mihin suuntaan nämä signaalit ja impulssit etenevät. Mielenkiintoinen kokemus tämäkin.