Addiktioni 43/08

Paul Haslinger: Sleeper Cell: American Terror (Original Soundtrack) (2007)

Paul Haslinger: Sleeper Cell: American Terror OSTTämä menee nyt hieman nurinkurisesti itselläni, toisin sanoen perse edellä puuhun edetään taas. Olen siis tässä pidemmän aikaa toivonut että jossain päin maailmaa pulpahtaisi esiin Sleeper Cellin ensimmäisen tuotantokauden originaali score – ihan vaan Paul Haslingerin tuotannosta pitävänä sekä siitä miten vakuuttavasti musiikki syvensi tarinaa tässä sarjassa ja unohtamatta tietenkään sarjan paniikinomaista kauhua maalaavaa pääteemaa joka suorastaan naulasi silmät televisioon kiinni heti ensimmäisella katselukerralla. Ikävä kyllä juuri minkäänlaista fysikaalista versiota ei ole näkynyt mutta tuossa taannoin huomasin että mm. Amazonissa olisi myytävänä Sleeper Cellin toisen tuotantokauden score digitaalisena kopiona. Pakkohan se oli lopulta hankittava (amerikkalaisen välikäden kautta) mutta se mikä tästä lopulta tekee aiemmin mainitsemani nurinkurisen kokemuksen on se etten ole nähnyt toista kautta tästä sarjasta. Noh, hypätään taas hetkeksi aikaa pelkästään soundin maailmaan ja yritetään pärjätä pelkän mielikuvituksen kanssa. Hankitaan DVD-boksi sitten paremmalla ajalla. Kuten Sleeper Cellin ensimmäisen tuotantokauden musiikki, myös Sleeper Cell: American Terror jatkaa onnistuneesti käyttäen samoja aihioita. Puhutaan siis musiikillisesti jossa perinteinen elokuvamainen modernin klassinen luo sen vankan pohjan jonka päälle aletaan kasaamaan erinäisiä kerroksia jotka alkavat nivoutumaan ja sekoittumaan toisiinsa esimerkillisellä tavalla – arabialaiset rumpu- sekä jousisoittimet joiden kumiseva kolina ja viiltävä värinä suorastaan antavat sellaisen temperamenttisen sysäyksen esimerkkinä siitä että ollaan tuntemattomien mutta vaarallisten voimien kanssa tekemisessä samalla kun scoren keskellä vankasti soljuva elektronisesti tuotettu äänimaailma jonka keinuva liikehdintä parhaimmillaan lisää adrenaliinipitoista hurmosta kokonaisuuteen (“Dot Murder”). Itämaisesti korostuvat tunnelmalliset vokaalit vahvistavat liitoksia entisestään ja viimeisen silauksen antavat kitaran kautta kammetut ratkaisut jotka parhaimmillaan onnistuvat muuntamaan tätä konseptia kahteenkiin eri suuntaan levittäytyen seesteisen hämärästä ympäristöstä (“The Long Goodbye”, “Dreams Of Better Days”) in-your-face tyyliseen yhteenottoon (“Harbor Delivery”). Julkaisun vallitsevasta monen elementin symbioosimaisesta käyttäytymisestä huolimatta score osaa myös irtautua hetkeksi itselleen luoduista raameistaan joista levyn aloittava “Supreme Love” on yksi erinomainen esimerkki yllättävästä hypystä. Kyseinen teos kuulostaa jo heti jokseenkin tutulta, en ole täysin varma että oliko tämä jo ensimmäisessä tuotantokaudessa mukana mutta ainakin 90-luvun kaltainen Bristol-henkiseen trip-hop formaattiin käärittynä tämä suorastaan huokuu Massive Attackin jalanjäljissä kulkevana työnä. Erityisesti miten kaikki soittimet ja vokaalit maalataan esiin tässä teoksessa tuovat väistämättäkin selkeän rinnastuksen ja referenssipisteen kohti Mezzanine albumia. Mutta mutta… Scoren erinomaisesti ylläpidetystä luonteesta sekä rikkaasti esiintuodusta toteutuksesta huolimatta, loppupeleissä minkä takia tämä score alkaa saada epätasaisesti huojuvaa liikehdintää alleensa on se puuttuva palanen joka myöskin osoittautuu tärkeimmäksi osaseksi. Pääteema loistaa siis poissaolollaan jonka johdosta score tuntuu pahimmillaan työltä jonka yksi neljästä kannattelevasta jalasta amputoitu irti ja näin ollen pysyy juuri ja juuri pystyssä.

Addiktioni, 31/2007 (Pt.2)

Paul Haslinger: Underworld (Original Score) (2003)

Paul Haslinger: Underworld (Original Score)Underworld itse elokuvana omien hämärien, nousujohtoisen ja miltei järkkymättömän humalan synnyttämien muistikuvien mukaan oli ihan mukiin menevä viihdepläjäys joka kertoi vampyyrien ja ihmissusien välisestä sodasta joka on jatkunut ties kuinka monen vuosisatojen ajan. Alkuperäisen musiikin elokuvalle säveltänyt Paul Haslinger tunnetaan myös Tangerine Dreamin yhtenä ex-jäsenenä ja nykyään mieshän vaikuttaa aika pitkälti tuolla rapakon takana Hollywood piireissä sekä tehden musiikkia mm. TV-sarjoihin kuten Sleeper Cell (josta ei vieläkään ole julkaistu kunnollista soundtrackia, ‘tana). Mutta se ehkäpä tärkein syy miksi päätin hankkia juuri tämän kyseisen scoren, oli se että CD:n liner crediteistä voi bongata toisen tunnetun ambient artistin vahvan läsnäolon. Nimittäin the almighty, synkänpuhuva ja kunnioitusta herättävä Lustmord on toiminut toisena tuottajana tällä julkaisulla. Brian “Lustmord” Williams onkin selvästi vaikuttanut pariin kappaleeseen tuoden omia tutunoloisia virikkeitä dark ambietin saralta mutta tämän scoren ambient höystöt ovat suhteellisen iisiä kamaa verrattuna siihen mitä herra Williams tehtailee omille julkaisuilleen – tosin olin ainakin kuulevina parin otteeseen scorella sellaista pientä teemaa mitä hän käytti viime vuoden live-albumillaan, Lustmord Rising. Kun kuuntelin tämän julkaisun ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan läpi, ensireaktion aikana kyselin itseltäni että miten helvetissä minä olen voinut alunperin missata näin erinomaisen scoren. Se mikä tässä jyrää vahvasti ja positiivisesti esiin, on se miten moniulotteinen tämä score todellisuudessa on liikkuessaan eri genrien välillä. Kuin kaleidoskoopin kautta kurkistettuna miltei majesteettisesti kumpuavat perinteiset orkesteripauhannat sekoittuvat jälleen ambientin syviin olemuksiin ja industrialin raaka, mekaaninen työstötapa antaa viimeisen silauksen tälle kokonaisuudelle jossa tunteenkirjokin vaihtelee liukumaisesti tiukan intensiivisyyden, kaihosasti etenevien sekä synteettisesti tuotetun ja kohoavan rentouttavan henkisen mielihyvän välillä. Kuulostaako tämä minun kuvaukseni muuten jossain määrin tutulta? Eipä ihme. Charlie Clouserin säveltämien SAW soundtrackien jälkeen Underworldin originaali scoren aikana minä olin selvästi kuin kotonani. Viimeisen silauksen soundtrackille antaa kappaleiden saumattomasti yhteenmiksattu soljuvuus jossa jopa, ah niin monen trailerin ja muidenkin elokuvien kestosuosikkina yhä elävä Agent Provocateurin rock/big beat sekoitus “Red Tape” on saatu iskettyä scoren virtaukseen niin täydellisesti että kuuntelun aikana sitä jopa odottaa kärsimättömästi kyseisen kappaleen esiin astumista. Eli siis… Jos SAW kahden tai kolmannen scoret iskivät, suosittelen että harkitset vakavasti myös tämän julkaisun hankkimista (tai vice versa). Tässä on paikoitellen samanlaista mustanpuhuvaa tunnelmaa johon kaavitaan aineksia industrialin puolelta luomaan sellainen erityinen, synkästi kolkahtava soundi jota ei tuolla elokuvamusiikin puolella kuule niin useasti.