Addiktioni 28/10

Autechre: Move Of Ten (2010)

Autechre: Move Of TenVuonna 2008 julkaistu Quaristice asetteli Sean Boothin ja Rob Brownin luotsaaman Autechren pois 2000-luvulla voimakkaasti vallinneesta, vääristyneestä ja hellittämättömästi vastaanotetuista ADHD-biittien mallintamisesta takaisin melodisuuden virtaviivaisuuteen ja vieden Autechren jatkuvasti kehittyvää ja muuntautumiskykyistä soundipalettiaan takaisin huomattavasti helpommin omaksuttavaan formaattiin. Toinen ilmiö mikä Quaristicen myötä herätettiin uudestaan käytäntöön oli 90-luvulla vallinnut julkaisutyyli eli albumien rinnalle kohosi aina jossain vaiheessa verrattavissa oleva mini-julkaisu. Sama juttu näyttää toteutuneen alkuvuodesta julkaistun Overstepsin kanssa sillä nyt keskellä paahtavaa kesää ilmestyi sisarjulkaisu Move Of Ten. Warp levymerkin katalogi-järjestelmä kertoo varsin suorasanaisesti että kyseessä on siis EP vaikka sisältönä onkin kymmenen raitaa ja pituutta on sellaiset mukavat 48 minuuttia. Autechre on ennenkin pitänyt standardeja pilkkanaan, malliesimerkkinä on esim. EP7.

Vaikka Autechre on siis jättänyt 2000-luvun raaimmat what-makes-it-tick ruumiinavauksen kautta suoritetut kokeilut äänen saralla, silti Move Of Ten julkaisun aloittava “Etchogon-S” pitää varsin nopeasti huolta siitä että haastellisuutta kaadetaan myös kurkusta alas. Rönsyilevä ulosanti saa jo miltei heti ironisen sävyn ylleensä, kuin tässä demottaisiin ensimmäisen kerran tiettyä hardware/software kombinaatiota. Tämän johdosta pääosa perkussiosta kuulostavat kuin niitä ei olisi jalostettu täysin loppuun asti mikä tekeekin tästä julkaisusta omalla tavallaan rivakkaan ja hektisen oloisen mutta toisaalta, julkaisulla myöskin kuulee että toisessa ääripäässä lepää hyvin minimalistinen linjaus joiden kautta kuitenkin osataan viedä Overstepsilla kuultuja ideoita pidemmälle. Autechre on aina kuulostanut täysin itseltään, vaikka välillä allekirjoittaneella on ollutkin vaikeuksia ymmärtää julkaisun ympärille kiedottua punaista lankaa tai uuteen ulottuvuuteen vietyä soundia, ja nyt myös tuo tutunomainen 4/4 biitti saa myös Autechren käsittelyssä uutta perspektiiviä. Overstepsin aikana tuli jo todettua että Autechre otti varsin suoraliikkeisiä eleitä musiikkiaan kohtaan ja nyt tätä 4/4 temmolla etenevää technoa (“y7” ja “M62”) väritetään täysin Autechren omalla tyylillään – hihattien sijaan sekoitukseen propelloidaan erilaisia väreileviä signaaleja jonka myötä basson yksinäisydessään dominoiva liikehdintä rakentavat näistä kahdesta teoksesta huomattavasti tiiviimmän kokonaisuuden ja taustalla vaikuttavat synamelodiat tukeutuvat tähän minimaalisuuden rajoissa etenevään luotijunaan. Suorasti sanottuna varsin yllättävä veto Autechrelta karsia kaikki ylimääräiset keinotekoiset kuviot ympäriltään mutta se tekeekin tästä ehdottomasti julkaisun parasta antia. Autechre osoittaa että heillä ei edelleenkään ole rajoja mihin he eivät voisi kuljettaa heidän elektronista virtaustaan. “pce freeze 2.8i” jatkaa Autechren tavaramerkiksi muodostunutta kokeiluaan teknologiallaan ja pyrkii samalla vieraannuttamaan kuuntelijan koneiden avulla jossa varsinkin padien kolkko olemus tekee tästä teollisesti sävytteisen. Selkeimpänä linkkinä emojulkaisuun toimivat “iris was a pupil” sekä “ylm0” jotka jatkavat Overstepsilla suuremmalla volyymilla alkanutta ambient vaiheilua ja “no border” kaivertaa EP:llä vallitsevan minimaalisuuden tutkistelua vieden teosta epätasaisesti sykkivän iDM:n alaisuuteen jota maalailevat Overstepsin äänimaisemasta tutut metalliset sirpaleet sekä kaasunpurkautumiset.

Ensimmäisten kuuntelujen jälkeen, Move Of Ten vaikutti aavistuksen epävireiseltä kuin kokonaisuutta ei olisi täysin synkronoitu yhteen. Oversteps muutti Autechren paletin täysin uuteen muotoon tarjoten aavamaisen, hitaasti liikehtivän ja hyvin emotionaalisen kokonaisuuden kun taasen Move Of Ten on päinvastainen ilmestys. EP on jatkuvasti liikkeessään hypähdellen tyylistä toiseen ja näin ollen tarjoten paljon erilaisia kulmia Autechren tämän hetkiseen olomuotoon. Ajan myöten ja jokaisen kuuntelukerran jälkeen sitä pakostakin syventyi EP:n luomaan maailmaan ja alkoi lopulta tajuamaan että tässähän on taas se kuuluisa kolikon toinen puoli joka laajentaa Overstepsin kahteen osaan. Muutenkin Oversteps loi erittäin kovat puitteet sille että Autechren luovuus ei missään nimessä ole kuivumassa ja nyt Move Of Ten on teesimäinen vakuuttelu tästä luovuudesta. Pelkästään vuosi 2010 on jo osoittanut että Autechre on onnistunut parantanut heidän peliään yhä vaan paremmaksi, joten tuskin maltan odottaa mitä heidän seuraavaa julkaisu tarjoaa.

Addiktioni 12/10

Autechre: Oversteps (2010)

Autechre: OverstepsKaksikymmentä vuotta kestänyt ura hypermodernin elektronisen musiikin piireissä on kiistämättä kova saavutus. Rob Brownin ja Sean Boothin luotsaama Autechre loi ensimmäiset prototyypit 90-luvun alussa jotka edelleenkin jättävät selkeästi kaikumaisia piirteitä ja alkulähteisiin palautuvia jälkiä tämän päivän samoilla linjoilla etenevien iDM-artistien tuotoksissa. Autechre on siis kiistaton edelläkävijä kokeellisen elektronisen virtauksen luomisessa ja mutta ennenkaikkia tätä kaksikkoa saa myös kiittää siitä etteivät he ole antautuen päästänyt itseään toistuvalle linjalle. Itsekin alan vähitellen löytämään näitä tärkeitä, piilotettuja punaisia lankoja heidän toisen vuosikymmenen aikana luotujen tajunnanlävistämistä yhtälöistä, tarkoittaen sitä että heidän 2000-luvulla julkaistut vaikeahkot teokset ovat alkaneet vihdoinkin aukenemaan itselläni (esim. Draft 7.30:n ymmärtämiseen meni sellaiset hitaasti etenevät seitsemän vuotta). Kaksi vuotta sitten julkaistu Quaristice antoi ensimmäiset vahvat viittaukset siihen suuntaan että Autechre alkaisi siirtymään takaisin kuuntelijaystävällisempään seuraan ja nyt vuosi 2010 käynnistyy siten että Oversteps tekee vieläkin isomman ponnistuksen tähän suuntaan. Vuosikymmenen kestänneen armottomasti tarjoiltujen rytmisten beat-fuckery kuvioiden luomisen jälkeen Autechre tekee siis vahvan paluun melodisuuden pariin demonstroiden vakuuttavasti miten he pystyvät luomaan loogisesti seuraavaa askelta ottavaa harppausta heidän legendaarisista 90-luvun tuotoksista. Se mikä Overstepsissa yllättää eniten on sen suoravetoisuus ja hillitysti muotoiltu sulavaliikkeisyys joiden takaa näkyy miltei kyltymätön halu näyttää kaikille että Autechrella on edelleenkin kykyä näyttää uusiutuvia puolia heidän jo muutenkin monipuolisesti tarjoiltussa musiikissaan. Tämä eteenpäin suuntautuva liike näkyy enemmälti siinä että biittien rakenteissa lähestytään jo suoranaisesti technon kaltaista toistoa (“r ess”, “Treale” ja “d-sho qub”) ja albumilta löytyy myös monia erilaisia uudestaan palautuvia teemoja jota läpikäydään ja parsitaan uudelleen kasaan tehokkaasti tämän 71 hektisesti kuluvan minuutin aikana. “os veix3” ja “qplay” seilaavat avaruuden painottomassa tilassa jossa pienet kipinämäisesti esiintyvät purkaukset ja hapen kaltaisesti pakenevat suhinat ohjaavat tätä morfautuvaa koostumusta kieppuilevasti juuri siihen oikeaan suuntaan. “known(1)” on sähköisesti yliladattu ja tähän vuosikymmennen transportattu barokkimainen tulkinta jonka uudelleen organisoidut ideat jatkuvat yhtenäisemmin “O=0”, “pt2ph8”, “see on see”, “redfall” ja “krYlon” teoksissa jossa tarkasti aseteltut leikkaukset ja akustisesti soivat metalliset sirpaleet luovat harmonisen tasapainon. Vaikka Oversteps kuulostaa pääasiallisesti tarkkaan harkitulta kokonaisuudelta, silti tästä albumista löytyy hetkiä jotka luovat irtaantumiseen tunteen. “ilanders” edestakaisin vaappuva liikehdintä tuo jossain mieleen kaikuvan jäänteen Quaristicen tilaisuuteen tarttuvasta jammailusta ja julkaisun lopettava “Yuop” velloaa pyörivästi epämääräisyyden kuormituksessa kunnes vetäytyy takaisin hiljaisuuteen kuten tämä albumi oli alkanutkin.

Minä pidin heidän kaksi vuotta sitten julkaistua Quaristicea erinomaisena, mutta Oversteps pyyhkii kaiken pöydältä sen merkiksi että nyt selkeästi luodaan pitkästä aikaa vangitsevasti haltuunottava albumi jota voi rinnastaa uran alkupään klassikoiden viereen (Amber ja Tri Repetae tulevat ensimmäisenä mieleen) ja samalla toimittaen uniikin Autechre kokemuksen jota selkeästi värittää ‘vähemmän on enemmän’ mentaliteetti. Vaikka tämä aluksi tuntuukin helpolta levyltä, Overstepsista kuitenkin löytyy niin paljon uria ja syvyyksiä jotka tekevät tästä jälleen Autechren omalla tavalla haasteellisen kokemuksen tarjoten sielukkuutta, tunteisuutta ja jopa vanhantyylistä funk-henkisyyttä lähtiessään vapautuvalle jammailu-linjalle. Yksinkertaisesti sanottuna, Autechre on onnistunut luomaan uransa yhden tärkeimmistä albumeista.