Addiktioni, 13/09

Anhedonia: Ontology (2009)

Anhedonia: OntologyValehtelisin jos en väittäisi etteikö Anhedonian (a.k.a. Vojtech Smetana) toinen julkaisu olisi yksi odotetuimmista julkaisuista tänä vuonna. Omalla kohdallani tämän tsekkiläisen kaverin päänavauksena toiminut eli kolmisen vuotta sitten ulos tullut Destructive Forces oli yksi näistä julkaisuista jotka valoivat uudelleenherätettyä uskoa iDM:n nykypäiväisessä hitaasti loppuunpalavassa kehityskaaressa ja ennenkaikkea jatkoi onnistuneesti Gridlockin luomalla päällystetyllä tiellä jossa iDM, ambient ja industrial sulautuvat yhdeksi saumattomasti aaltoilevaksi massaksi. Musiikki itsessään ja vihjailevasti kylmän sodan raameihin sovitettu tunnelma sämplien kautta edesauttoivat puskemaan julkaisun siihen pisteeseen että se on edelleenkin omalla ranking listalla erittäin korkealla. Musiikillisesti Ontology sisältää siis samat elementit mitä käytettiin hyvin edukseen debyytillä ja yrittää nokittaa tällä toisella albumillaan tarjoamalla vierailevien artistien kanssa tehtyä neljä erilaista kollaboraatio tuotosta. Ontology albumilla kuulee heti että paljon yritystä on pistetty peliin ja ehkäpä siinä on pohjimmillaan se ongelma miksi albumi alkaa erittämään pettymyksen karvaista makua hiljakseen. Ensimmäisenä hankaa vastaan melodiat joiden koostumukset ovat liialti kaikumaisia jäänteitä verrattuna debyytin paikoitellen ankarankin kuuloisen ytimeen istutettujen synteettisten kauneuksien purkauksiin jotka onnistuivat luomaan montakin unohtumatonta hetkeä Destructive Forces albumilla ja muutenkin tämän jatko-albumin biittipolitiikkasta puuttuu täysin sellainen kaksin käsin rinnuksista kaappaava yllättävyys. Se pään sisällä vieläkin muistuttava tuntunoloinen hektisyys on myös kääntynyt itseään vastaan sillä nyt tuodaan esiin liian paljon vaisua kalastelua jolla kurkotetaan moneen eri suuntaa, Autechren abstraktimaisuudesta jopa kurkottaen syvemmälle EBM:n puskevasti toteutettuun tunnelmointiin että tässä alkaa herkeämättä miettimään pohjimmaista syytä albumin todellisesta luonteesta. Tämä passiivinen tunne alkaa myös näkymään vierailevat artistien panostuksissa sillä hekään eivät myöskään onnistu langettamaan toivottua tuoreutta tämän julkaisun ylle. Ontology ei suinkaan ole täysin tuhoon tuomittu yritys – albumin puolessa välissä nousevat esiin mm. “Empty Visions” sekä “Iinstincts” jotka muistuttavat ja onnistuvat herättämään jossain määrin ne fiilikset jota kohtasin debyytin aikana kun todistin ensimmäistä kertaa miten vaikuttavasti pienet, yhteensopivat komponentit voivat yhdessä nostattaa tunnelman todella korkealle. Hmmm… En tiedä mitä yritän edes sanoa. Ja niin siis kuinka paljon odotinkaan tältä julkaisulta? Niin paljon että tämä karvas pettymyksen tunne on lopulta sen verran sietämätön että kun luin levy-yhtiön kirjoittaman promotekstin, tästä hetkestä lähtien minä alan kyseenalaistamaan heidän jokaista sanaa. Tämä ei ole seuraava askel. Tämä on se epätoivottu askel taaksepäin. Kaikissa suhteissa. Nyt tämä on vain tyypillinen genren julkaisu josta tuntuisi puuttuvan se yhteen sitova elementti eli toisin sanoen kädessä on vain kasa irrallisia palasia joilla ei saa mitenkään luotua jatkuvuutta albumin keskuudessa. Joillekin se saattaa kelvata mutta minä odotin niin paljon enemmän tältä.