Johnny Cash: Hurt

Ajatuksissa se ensimmäinen kohtaaminen.

Nine Inch Nails: Right Where It Belongs (Live)

Nine Inch Nails with Gary Numan: Metal (Live)

Päräyttävää materiaalia jossa vedetään kunnon vintage mentaliteetilla. Tässä on toinen samaiselta keikalta, Cars.

Suunnitelma tulevaan taisteluun

Katselin tuossa viikko sitten työvuorolistaa ja tuli vaan todettua itselleni vähintäänkin sarkastiseen sävyyn että sen saa mitä tilaa. Kun olin merkannut nimeni sunnuntaivuoron listaan, niin eiköhän minulle ole tarjottu juuri ne vuorot jossa tod.näk. en ole parhaimmillani. Kuten esim. juhannus. Tuleva lauantai juhannuksena tietenkin menee jossain määrin vodka-drinkkien tuijottamiseen sekä siinä ohella kaatamiseen kurkusta alas ja seuraavana päivänä pitäisi raahata itseni töihin, vieläpä hymyssä suin. Tiedän. Ajatuksena jo karmea ajatus, varsinkin tuo hymyssä suin kohta. Saa vähintäänkin mielenkiinnolla nähdä missä kunnossa olen sillä en juurikaan harrasta tätä krapulassa töihin lähtemistä. Voi perse, näin suorasti sanottuna. Hieman alkaa kaduttamaan tämä vapaaehtoisuus mutta se sentään näkyy palkassa.

Tässä on myös toinen aspekti jota halusin testata. Kun itselleni on siunaantunut hurjat kaksi päivää kesälomaa, halusin puskea itseni näinä neljänä kuukautena kesällä ja suorastaan pistää mieleni rasitukselle ja nähdä kuinka rikkinäinen olen sunnuntaivuorojen eli toisin sanoen viikonloppujen tekemisellä. Kyllähän se jo tuntuu pahimmillaan maanantaissa ja erityisesti silloin jos sille päivälle on myös isketty työpäivä. Tuossa muutama viikko sitten kun heräsin yhtenä maanantaiaamuna, pitkän työviikon jälkeen minä olin niin sekaisin päivistä ja minun piti hetken aikaa miettiä tosissaan että missä päivässä ollaan. Kun ei ole sitä normaalia sunnuntai chillailua kalenterissa, rytmi menee täysin kuralle ja saatan pahimmillaan alkaa sopertamaan outoja. Sitä on ennenkin tapahtunut.

Nyt pitäisi tosiaankin alkaa pikku hiljaa miettimään että millä ihmeellä minä saan itseni herätettyä ennen varsinaista taistelua? Pitkä suihku. Kyllä. Ehdottomasti. Rasvainen ruoka. Pakko. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Kaiken varalta energiajuomaa varastoon vaikka eihän ne todellisuudessa mitään auta. Niin ja Nine Inch Nailsin “With Teeth” mp3-soittimeen. Kyllä se tästä vielä sutviintuu.

  • Oho… Trent Reznor tarjoilee uutta Nine Inch Nails albumia täysin ilmaiseksi ja toteaa siinä samalla: “thank you for your continued and loyal support over the years – this one’s on me”. (05/05/08 - 0  # )
  • Kas, Trent Reznor tarjoilee uutta Nine Inch Nails levyä, Ghosts I-IV, ja tietenkin samalla antaen eri vaihtoehtoja kuluttajalle. (03/03/08 - 0  # )

Star Trek + NIN

Kyllähän tuossa originaalisarjassa oli sitä miltei läpitunkevaa ja huokuvaa *köhm* vivahdetta mutta tämä on jo suoranaista nerokkuutta.

Toteamus

Kaikkea paskaa sitä tuleekin kirjoitettua tänne hourupäisenä.

…mutta asiasta neljänteen. Ei helvetti, pitääkö tässä nyt muuttaa myös mielipidettään? Year Zero paranee ja ei kun vain paranee jokaisen kuuntelun jälkeen. Aamun hiljaisina hetkinä ja myöhemmin kulkiessaan kotia päin väsyneenä, sitä vaan uppoaa helposti levyn tunnelmaan, kaiken tuon koneellisesti tuotetun metelin seasta löytää uusia elementtejä ja hampaiten puristaen yrittää järkeillä että tämä on sittenkin erittäin tiukka levy. Nyt meni se lopullinenkin luottamus meikäläiseltä.

Addiktioni, 31/2007 (Pt.1)

Nine Inch Nails: Year Zero (2007)

Nine Inch Nails: Year ZeroJos Nine Inch Nailsin nokkamieheltä Trent Reznorilta kysytään, tulevaisuus ei ole mikään mukava paikka elää. Jatkuvasti muiden maiden asioihin puuttumisen myötä USA:ssa on vuonna 2022 suoranainen maanpäällinen helvetti valloillaan bioterrorismin ansiosta ja hallituksen oma suunnitelma uhan torjumiseen tuottaa kyseenalaisia kysymyksiä moraalista. Kansalaisten oikeuksia on poljettu alas ja mm. hanaveteen on lisätty ainetta joka sumentaa pitkän ajan käytön jälkeen mielen ja näin ollen altistaa helpommin hallituksen saneleman politiikan ilman mitään vastakritiikkiä, mutta vastaliike elää valvonnasta huolimatta… Ja unohtamatta tietenkään selittämättömän The Presencen vahvaa läsnäoloa eli taivaasta kurkottava aavemainen käsi jotka monet ovat nähneet, huumeiden ja ilman huumeiden vaikutuksen alaisena. Year Zero albumilla Trent Reznor päätti siis painiskella Orwellin peruspainajaisen kanssa vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa. Noh, eipähän tässä tarvitse suurempia ennustajan lahjoja nähdäkseen miten nykyelämämmme täällä maapallolla etenee pikkuhiljaa tuohon synkempään suuntaan ja mahdolliseen päämäärään. Vaikkakin Year Zeron taustatarina on fiktiota, Trent Reznor ei tyytynyt jättämään sitä pelkästään konseptialbumin pohjaksi. Hän käynnisti samalla massiivisen mainoskampanjan albumin ylle tai paremminkin kissa ja hiirimäisen monimedia-pohjaisen reality pelin. T-paitoja joihin oli piilotettuja viestejä ja mm. musiikkia tulevalta albumilta sisältäviä USB-tikkuja jätettiin keikkapaikkojen vessoista löydettäväksi jotka sitten yhdessä johdattelivat eri webbisivustoihin joista taustatarinan valottamisen lisäksi löytyi lisää vihjeitä muihin sivustoihin sekä hämäriä puhelinnumeroita. Itse julkaisu osallistui tähän leikkiin CD:llä joka vaihtaa kamelionttimaisesti väriä kuuntelun jälkeen. En siis edelleenkään ole kyltymätön NIN-fani mutta täytyy myöntää että Year Zeron promootiota tuli aika tiiviisti seurattua sivusta ihan vaan ennenkokemattoman konseptin takia.

Itse innostuin Nine Inch Nailsin musiikista viime levyn aikoihin ja erityisesti With Teethin analogisesti pörisevä mutta kuitenkin edelleenkin industrialmainen vibe joka vallitsi albumin lävitse sai osaaksen myös minunkin huomioni. Niinkin tehokkaasti että nykyään jos minulla on pahempi krapula päällä ja pitäisi lähteä naapurikaupungissa käymään, yleensä With Teeth lähtee soimaan mp3-soittimessa jotta se hikoileminen ja maksan pumppaaminen olisi tehokkaampaa. Mutta siirrytäänpäs itse Year Zeron pariin. Selkeän sotamaiseen puetun intron myötä herra Reznor alkaa kaivertamaan ja kuljettamaan kuuntelijansa vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen jossa vainoharhaisuus, väkivalta, todellisen totuuden etsintä luovat sellaisen raakavedoksen kouraan jossa riittää tonkimista ainakin moneksi hetkeksi. Year Zeron myötä hän on myös päivittänyt musiikillista pakettiaansa modernimpaan soundiin mutta ratsastaen sopivasti futuristisuuden aallonharjalla. Itse asiassa nyt ei voi kun hymähtää kun epätasaisesti nytkähtelevät iDM-henkiset biittipatteristot alkavat kolisemaan albumin jälkimmäisellä puoliskolla ja tämän johdosta voi vaan todeta että hänkin on myös hypännyt tämän kelkan kyytiin. Noh onneksi se on vain pieni mauste kokonaisuudessa. Year Zero on myös selvästi edellistä äänekkäämpi teos jota kompressoivat terävät ja piikikkäät noisemaiset taustahälinät eri tietokone/tv lähteistä jotka luovat omintakaisen mutta toimivan häiriötekijän kappaleiden ympärille. Huolimatta äänekkäämmästä ulosannista, albumilta löytyvät myös raflaavampia kappaleita kuten esim. “Capital G” joka on aika selkeä sormella syyttävä teos nykyisin maata johtavan henkilön suuntaan tai myös tarinankerronnallisesti särmää tuova “In This Twilight” joka saattaa kuvastaa juuri tuon edellisen kappaleen napin painamista jossa musta taivaanranta muuttuu hetkessä valkoiseksi. Mutta mutta… Ikävä kyllä, mielenkiintoisen ja idea rikkaan muhinoinnin jälkeen pientä epätasaisuutta on aistittavissa Year Zerolla joka nakertaa tätä hienoa konseptia ja jos Trent Reznor olisi vaivautunut yhdistelemään pisteet vielä tiukemmin yhteen, tämä olisi ollut vähintään yhtä hyvä kuin hänen edellinen albuminsa With Teeth. Mutta kelpaahan se myös näinkin varsinkin jos hän todellakin aikoo tuoda toisen osan tähän saagaan.

Year Zero

(16:00:48) (c) http://en.wikipedia.org/wiki/Year_Zero_%28album%29
(16:00:51) (c) http://symphonyofnoise.com/nails/yearzero/
(16:10:08) (h) the promotion of this new album is kinda cool
(16:11:23) (c) very cool
(16:11:39) (c) the tracks are pretty good
(16:12:04) (c) With Teeth sucked balls, IMO
(16:12:13) (h) With Teeth was a good album
(16:12:24) (h) and only NIN album that i liked
(16:12:25) (c) you’re dead to me
(16:12:32) (h) hah
(16:13:29) (h) oh wait, i also liked that perfect drug single
(16:14:11) (c) i oughta smack you, boy

Herkkiä nämä todelliset NIN-fanit…

Musiikkia, viikko 27/2006

David Bowie: Earthling (Special Ltd.Ed.) (2004)

David Bowie: Earthling (Special Ltd.Ed.)David Bowie on tehnyt pitkän uran, luonut vuosien varrella nahkansa monituista kertaa ja mies on omalta osaltaan onnistuneesti haistellut uusia tyyliä. Mainitaan jo heti suoraan etten ole Bowie-fani. Obviously his music is not my cup of tea noin hienovaraisesti sanottuna mutta kuka muistaa miehen vuoden 1997 albumin, Earthling? David Bowien kokeilunhaluisuus järjesti hänet pienelle matkalle elektroniseen musiikkin ja varsinkin noihin aikoihin jo pinnalla kelluneeseen drum and bassiin. Earthlingin luomistyö ei synnyttänyt mitään hirveän mullistavaa musiikkia ja kriitikotkin jakaantuivat kahteen leiriin. Monet kyselivät että oliko tämä vain Bowien yritys cool-and-hip kun hyppäsi koko ajan enemmän suosiota keräävään elektronisen genren kelkkaan, varsinkin kun edellisen levytys epäonnistui kaupallisesti. Who knows? Historia osoitti että herra Bowie teki vain yhden levyllisen tätä omaa sekoitustaan joten hänen motivaatiotaan ei pysty kuin arvailemaan. Nyt yhdeksän vuoden jälkeen uudelleen kuunneltuani tätä materiaalia ja miehen yritystä tehdä yhdistelmän rockia ja elektronisten biittien sämpläystä, voin ainakin omalta osaltani sanoa sen että ei tämä levy niin huono ole. Tällä on omat hyvät hetkensä, tosin itseäni ainakin häiritsee parin biisin tökerösti hoidettujen sämplien käyttö. Ne tulevat esiin enemmänkin häiriötekijöinä kuin biisien tukipilareina eivätkä näin ollen liimattuna mausteena palvele kokonaisuutta juuri mitenkään. Ainakin nämä biisit jotka käyttävät drum and bass looppeja biiseissään sortuvat helpommin tähän ylilyöntiin. Kuten jo mainitsin, tämä kokeilu jäi vain yhden levyn mittaiseksi. Harmi sinänsä, ensimmäinen julkaisu uudella soundilla saattaa joskus olla se vaikeampi pala tuottaa joten olisin ihan mielenkiinnosta halunnut kuulla toisenkin levytyksen tätä kokeilua. Ja kun kyseessä on remasteroitu uusintajulkaisu, mukana on tietenkin täyteen ahdettu bonus-CD sen ajan remiksauksista ja muita harvinaisuuksista. Vaikka on yleisesti tiedossa että suurin osa maailmalle päästetyistä remikseistä kadottavat sen tärkeimmän osan jonka artisti on kaivertanut syvälle biisiin (hyvänä esimerkkinä on levyltä löytyvä Mobyn uudelleenmiksaukset jotka kuulostavat enemmänkin hänen omilta tuotoksiltaan samalta kaudelta jossa perusvokaalien tilalle oli saatu Bowien yhden lauseen hokema). Näin ollen kuunnellessani julkaisun bonus-levyä olinkin jo henkisesti valmistautunut näihin remikseihin jotka palvelevat ainoastaan klubi-yleisöä mutta nyt täytyy oikein erikseen kehua Nine Inch Nailsin tekemää uudelleenmiksausta “I’m Afraid Of Americans” kappaleesta. David Bowien lyriikat yhdistettynä Trent Reznorin nihilistiseen näkemykseen ja hänen tukevan puristuksen ansiosta kappaleesta pursuaa sitä hitaasti palavaa pelkoa jota syntyy noista välinpitämättömistä ihmisistä. Hassua sinänsä että tämä taisi olla jopa pienoinen hitti tuon isomman lätäkön toisella puolella.