Musiikin visualisointi

Tässä viime aikoina olen taas noteerannut ostamieni levyjen kansia ja vaikkakin välillä kädessäni on ollut todella oudon näköinen kehitelmä julkaisun sisällöstä, kuitenkin albumin kuuntelun jälkeen sitä ymmärtää miten hyvin se sopii musiikin kanssa yhteen. Jotenkin tästä sain ajatuksen plärätä levyhyllyäni, skannailla pari kuvaa ja kirjoittaa muutama sananen esimerkillisistä julkaisuista kansitaiteen saralla jotka ovat jossain vaiheessa olleet sellainen tärkeä levy itselleni tai muuten vain naurattanut/hämmentänyt olemassaolollaan.

Read the rest of this entry »

Musiikkia, viikko 52/2006

UNKLE: Self Defence (Never, Never, Land Reconstructed And Bonus Beats) (2006)

UNKLE: Self Defence (Never, Never, Land Reconstructed And Bonus Beats)James Lavellen ylläpitämä UNKLE piti julkaista jo viime syksyn aikoihin kolmannen studio-albuminsa mutta jostakin syystä julkaisupäivää lykättiin ensi vuoden puolelle. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun musiikkimaailmassa tapahtuu näin. Mutta ennen varsinaista studio-albumia, UNKLE ehti kuitenkin julkaista massiivisen neljän CD:n kokoelma-boxin sisältäen pääasiassa remiksejä sekä b-puolia edelliseltä Never, Never, Land albumin ympäriltä sekä uusimman singlen “Burn My Shadow” heidän tulevalta levyltään. Neljä CD:tä ja neljäkymmentä kappaletta yksissä kansissa pitäisi miellyttää HC-fania ja tai muuten vain UNKLE:n musiikista pitävää jollakin tasolla. Näin siis teoriassa ja paperille rustattuna. Mutta biisilistaa tarkkaillessani, minunlaiseni HC-fani tuntee pientä puristusta rinnan alla. Ei. Tällä kertaa kyse ei ole närästyksestä tai jälkioireilua krapulasta. Enemmänkin se johtuu siitä että suurin osa tältä Self Defence kokoelmalta löytyvät kappaleet on jo julkaistu erinäisten singleiden kautta sekä Never, Never, Land albumin kahden eri limited edition painosten bonus CD/DVD:n kylkiäisinä. Vaikka suurin osa biiseistä ovatkin tuttua kauraa, löytyy tästä kuitenkin pari mielenkiintoa herättävää biisiä. Yksi niistä on tietenkin uusin single, “Burn My Shadow” jossa on mukana The Cultin Ian Astbury vokaalien muodossa. Vaikka kyseinen kappale löytyy vain ja ainoastaan remiksattuna, kiitos herra Astburyn ammattimaisesta panostuksesta, se osaa kuitenkin herättää sopivan verran mielenkiintoa tulevaa albumia kohtaan. Kolmesta eri remiksauksesta, Junkie XL:n tuotos oli se puhuttelevin mutta se myös kuulostaa aika pitkälti vuoden 2006 JXL:ltä eli että tämän kappaleen voisi suoraan niputtaa hänen uusimman Today albumin biisilistan perään. Ei mitenkään pahankuuloinen miksaus, jos minulta kysytään. Bassot pumppaavat, päämelodia tuodaan jälleen kitaran kautta mutta musiikkityyli kuitenkin pysyy uskollisesti progressiiven housen tyylirajoissa. Tosin myös pitkäaikaisena Junkie XL-fanina odotin että Tom Holkenborg olisi pistänyt paljon enemmän peliin eikä tyytyä näinkin turvalliseen ratkaisuun. Mutta mutta… Tästä ylipursuavasta tarjonnasta olisi saanut helposti sen hyvän yhden CD:n paketinkin. Mutta hetkinen… Mitä minä nyt oikein selostan? Tuollainen bonus remix-CD tuli Never, Never, Landin amerikan editionissa. Joten mikä tämän julkaisun tarkoitus on? Uuden singlen promoaminen? Aika laiha yritys noiden kahden muun remiksauksen osalta. HC-fanin miellyttäminen? Tuskin. Todelliset fanit ovat jo ostaneet singlet ja erikoispainokset. Tämä taitaa olla kannattavampi ja suositeltava ostos niille henkilöille joilta löytyy vain Never, Never, Land albumi ja haluaisivat kuulla miten albumin biisit taipuvat remiksauksien muodossa.