• Half-Life modin Black Mesan virallinen soundtrack on julkaistu. Pelin ensimmäinen versio on tulossa ulos neljästoista päivä tätä kuuta. Wooo… (02/09/12 - 0  # )
  • Portal 2 soundtrack volume 1 ja vieläpä ilmaiseksi. Woop woop! (26/05/11 - 0  # )
  • Iszoloscope, yksi rhythmic noise genren isoimmista aseista, julkaisi myös ilmaisen kokoelman nimeltään Beyond Within And So On. (13/10/10 - 0  # )
  • Norjalainen kuminaama trolli Mortiis yllättää sillä hän julkaisee uuden albumin “Perfectly Defect” sunnuntaina ja vieläpä ilmaiseksi. Ennakkokuuntelua voi harrastaa täällä ja ainakin noiden kolmen raidan perusteella luvassa olisi mielenkiintoista materiaalia. Yayh! (08/10/10 - 0  # )
  • Tämä uutinen pistää kyllä sukat pyörimään meikäläisen jaloissa siihen malliin että… Mark Morgan, mies joka sävelsi alkuperäiset musiikit kahdelle ensimmäiselle Falloutille, on julkaissut ilmaisen albumin nimeltään Vault Archives joka tietenkin sisältää näiden pelien soundtrackit uudelleen masteroituna. Itse albumin voi imuroida täältä (mp3 320 kbps zip). Suositeltava tutustuminen myös dark ambientin ystäville. (13/05/10 - 0  # )

Addiktioni: Redux 1

The Shizit: The Shizit (2009)

The Shizit: The ShizitViime vuoden lokakuussa The Shizit teki odottamattoman paluun hautuumaan hiljaisuudesta. Vuodesta 2003 lähtien virallisesti hajonneen kirjoilla levännyt orkesteri teki sen mihin juuri kukaan ei kuvitellut sen enää tekevän, eli nousi haudastaan raahaten samalla mukanaan tuoreen albumin joka yksinkertaisuudessaan kantoi omaa nimeä. Tosin tällä kertaa se pieni muutos The Shizit’n pyörityksessä oli se että ylösnousemuksen takana oli ainoastaan yksi alkuperäisjäsen eli JP Anderson joka on omalta osaltaan kerännyt pientä suosiota underground piireissä Rabbit Junk projektinsa kautta. Kaikki oli siis hyvin. Nykypäivänä pieneen kulttisuosioon kohonnut The Shizit oli jälleen vahvasti voimissaan ja JP Anderson onnistui vihdoinkin ottamaan itseään niskastaan kiinni sillä hänen omien sanojensa mukaan hän ei ollut ikinä tyytyväinen siihen miten The Shizit tuhoutui seitsemän vuotta sitten. Ilmaiseen levitykseen päästetty[1] uusi nimikkolevy antoi myös kuuntelijoille sen mitä he ovat kaivanneet jo vuosia ja muutenkin fanit riemuitsivat tästä kokonaisvaltaisesta tilaisuudesta jonka auliisti tarjosi yksi antelias mies. Kunnes… Tämän vuoden tammikuussa kaikki muuttui. The Shizit’n toinen perustajajäsen, Brian Shrader, veti asianajajan avustuksella koko hommalta maton alta[2] jonka johdosta JP Andersonilla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin nimetä tämä projekti uudestaan. Tästä lähtien tämä projekti ja itse levy siis tunnetaan nimellä The Named. Itselläni ei ole mitään muuta kommentoitavaa tästä dramatiikasta kuin se että periaatteessa on ihan sama millä nimellä tämä julkaisu kulkee. Tämä albumi kuitenkin julkaistiin alunperin The Shizit’n alaisuudessa ja itselleni tästä onkin muodostunut The Shizit’n viimeinen virallinen julkaisu. Joten, oli se nimi joko The Named tai The Shizit, fakta on kuitenkin se että tämä albumi on tällä hetkellä parasta mitä JP Anderson on tuottanut yli kymmemenen vuotisen uransa aikana.

Kuten tuli todettua aiemmin, se on aina hieno hetki todistaa kun orkesteri tekee paluun hautausmaalta raahaten mukanaan raskaan ja uuden asenteen omaavan albumin joka ensityökseen lyö häpäilemättä suoraan kasvoihin. Kyllähän se on yleensä hyvän albumin merkki jos heti ensimmäisen biisin jälkeen sylkee hampaitaan lattialle. Kuuntelijan ollessaan nelinkontin lattialla keräten omaisuuttaan ja samalla kääntäessään katsettaan ylöspäin; ei voi muuta kuin todeta että seuraava hampaita irroittava isku on jo tulollaan. Vaikka The Shizit edelleenkin tunnetaan 2000-luvun vaihteen digital hardcore orkesterina ja nyt siirryttäessämme seuraavalla vuosikymmennelle jossa digital hardcore on ainoastaan kullattu muisto hyvistä ajoista vaikka viime aikoina ollaan myös todistettavasti nähty toinen odottamaton paluu. Nimittäin genren kiistattoman ykkösnimen, Alec Empiren luotsaaman Atari Teenage Riotin uudelleenaktivointi. Muutenkin The Shizit’n debyytti Soundtrack For The Revolution kuulostaa tänä päivänä erittäin raa’alta kokemukselta eikä niinkään hiotulta työltä mutta joskus musiikin täytyy olla karhea reunoiltaan ja hampaita särkevän kova jotta sen pystyy edes nielemään oikein. Tämä oli yhdeksän vuotta sitten. The Shizitin toinen albumi onkin sitten täysin eri hirviö. JP Anderson tekee tällä orkesterin toisella tulemisellaan juuri sen oikean suunnanmuutoksen kokonaisuuteen jättäessään dominoivan gabber-basson miltei kokonaan – nyt vedetään enemmälti orgaanisesti tuotetun kitaran, sitä siivittävän vihaisen asenteen omaavan vokaalien sekä huomattavasti aggressiivisemman breakbeat/tuplabasari rumpupatteriston avustuksella muuttaen kokonaisvaltaista soundiaan enemmän tuonne päätä edestakaisin takovan hardcore industrial-metallin alaisuuteen. Lyrikaallisesti ollaan kuitenkin taas siinä tutussa politiikallisessa tematiikkassa eli maailmassa on edelleenkin paljon kritisoitavaa ja korjattavaa. Albumin aloittavat “Civilization Extermination” ja “Break Out” ovat jälleen malliesimerkit siitä miten kuuntelija otetaan täydellisesti haltuun ensimmäisen viiden minuutin aikana. Rumpupatteristojen juokseva marssi ja vertikaalisesti hukuttavan kitaraseinämän kautta tapahtuva vyörytys tuntuu pyyhkäisevän massiivisella voimalla ylitse mutta kuitenkin tarrautuen tíukasti kiinni ja vieden tehokkaasti mukanaan levyn loppuun asti. Albumi alkaa kuitenkin pikkuhiljaa vaimeta räjähtävän alun jälkeen, “Seeing Is Destroying” pyrkii jatkamaan miltei samalla ärhäkkäällä volyymilla ja siirryttäessämme julkaisun ainoaan interludeen eli minuutin pituiseen “Levels” jonka ainoana tehtävänä on rauhallisen puheen ja industrial-koneiston muodostaman kollaasiin kautta luoda terminator-universumiin iskostuvan epämiellyttävän heräämisen. “Bloodlust Blues” toimii selkeänä albumin ensimmäisen puoliskon jammailevana hengitysreikänä kunnes albumin puolessa välissä hanskoja riisutaan jälleeen ja rystysien muotoja esittelevä “The Shape Of Living Resistance” lataa uudestaan hard-as-fuck asenteen ja tällä kertaa napsauttaen lukeman seuraavaan pykälään – kiitos jälleen intensiivisesti ja värisyttävästi etenevän tuplabasarien tykityksellä, rosoisesti kirkuvan vokaalin sekä kitaroiden päämäärällisen tiukalla soitolla. “Fuck The Noise” menee jo enemmälti tuonne ennalta-arvatun hekumoinnin piikkiin jo pelkän ulkollisen antin perusteella mutta kuitenkin tehden tehtävänsä albumin nopeasti etenevässä kehityksessä. “Young Broke Pissed” on jo suoranainen teemalaulu nuoren vihaisen miehen elämästä ja hänen räjähdysherkästä luonteesta. Kuitenkin biisin vuorovetoisuuden myötä teos asettunee tuonne irrallisesti hölkkäävämpään ääripäähän kunnes “Empire” aloittaa taas uuden tiukan kirimisen. “Empire” tuo siis mukanaan Rabbit Junkin kautta tutuksi tullutta synkän black metallin verhoutumista ja hip-hopin kokeellista yhteennaittamista, tosin tällä kertaa se on huomattavasti seesteisempi näkemys miehen totutusta rönsyilevyydestä mutta loppujen lopuksi ‘god save the empire’ kertosäe jää kaikumaan tehokkaasti korvien väliin samalla kun soitinten pommittava olemus nostaa teoksen albumin ehdottomaan kärkikastiin. Kyllähän se rankaiseva gabber-bassokin tulee esiin parin biisin aikana mutta varsinaisesti se pistetään etualalla Nailbomb coverin “Wasting Away” kautta. Näin ollen saadaan yksinkertainen mutta tehokas digital hardcore rymistely albumin loppupäähän ja jättäessään sen vain yhden kappaleen ajaksi valtaan se luo sellaisen nostalgisen maun albumin ytimeen. “Fat Slave” viimeistelee albumin jo tutuksi tulleiden elementtien kera vieden teosta enemmän tuonne hardcore tyyliseen soitantaan jossa tahtia rummuttaa taas raskaammalla kämmenellä takova breakbeat komppi ja muutenkin kappaleeseen onnistutaan tuomaan taas sitä vähemmälle jäänyttä syntikoiden ääntä.

Kaikesta kuulee että tämä on kuin hyvin öljytty koneisto. Soitto kulkee suoraan etenevän raiteen kaltaisesti, hyökkäävyyttä löytyy, albumi herättelee ajatuksia tuolta takaraivosta ja selkeästi JP Anderson on tehnyt uransa raskaimman albumin joka ottaa erilaisia vaikutteita ja ideoita omasta menneisyydestään tehden tästä 36 minuuttisen työn joka hoitaa hommansa tyylikkäästi loppuun asti ilman yhtäkään riippakiveä. Kuten sanoin, albumi siis yksinkertaisuudessaan tempaisee päin näköä eikä pyytele anteeksi. Tämä on juuri se tapa tehdä kunnon bisnestä ja minä tykkään.

  • “Just a few days from now and Cyanotic vs Rabbit Junk will be hitting the road with our buddies in 16 Volt for the “Precursor Tour” west coast edition. As a gift to fans and friends who won’t be able to witness this epic pairing, Bit Riot Records has made the new Cyanotic vs Rabbit Junk: Drek Kick EP available for free download.” – Se mikä tästä tekee mukavan yllätyksen on se että EP:ltä löytyy myös mukana uudelleenlämmitetty The Shizit raita, “Gak Bitch”. Nice. (05/07/09 - 0  # )
  • Nordvargr, tuo Ruotsin mustan elektronisen musiikin kruunaamaton prinssi, on julkaisut “jatko-osan” loppuunmyydylle ja tähtienväliseen ambientiin keskittyvälle “Interstellar” albumilleen. Julkaisu tarjotaan vieläpä ilmaiseksi The Piratebayssa MP3 formaatissa ja mikä tekee tästä vieläkin erinomaisemman on se että ensimmäinen osa on myös niputettu tähän kokonaisuuteen. Yeayh! (17/06/09 - 0  # )
  • Vuosi 2009 tarjoaa heti alkuunsa uutta tavaraa itävaltalaiselta Photophobilta, tällä kertaa julkaisu nimeltään Memplex. (04/01/09 - 1  # )

About the living things

Nyt pariin viikkoon ei ole tullut mitään hankittua levyhyllyyn (nou hätä, tilauksessa/tulossa on yksi elektronista genreä ravisuttava julkaisu). Mutta onneksi Photophob piristää näin raskaan työpäivän sekä viikon päätteeksi newsletterilla jossa hän mainitsee uudesta mp3-julkaisustaan.

photophob
about the living things

the wonder of life. the coincidence of being. photophob celebrates the origins of organic life by dedicating eight tracks to eight different microorganisms, floating lazily through the waters of a primeval ocean or crawling nosily around the crusty surface of the earth’s first landmasses. eight tracks, neglecting nearly every form of freaky beat programming or spacy sound effects, making them more digestible than most of photophob’s breakbeat oriented works. “about the living things” is calmed down, oldschool flavoured electronica, simple and atmospheric, another photophobian soundtrack for an inexistent movie.

» Laridae.at

The fragmentary i ep

iDM-genren nouseva tähti, Photophob (Herwig Holzmann), julkaisi vuoden vaihteessa uuden ja päräyttävän neljän biisin EP:n jonka voi ladata vapaasti netistä. Short but sweet. Suosittelen tutustumaan.

a new photophobian release for the new year, let’s call that a good omen. camomille just released “the fragmentary i ep”, a cooperation between me and bengal, a highly talented french designer/comicker (www.angle-b.net), who especially created the artwork for this release. with 4 abstract idm tracks i tried to create an atmosphere between uncertainty and beauty. a short tale about the fact that we can neither know who we really are, nor what is going on in the world around us. and about accepting that.

» Photophob.net

Photophob täräyttää uutta matskua

Ohhoh… Itävallan iDM-guru Photophob (Herwig Holzmann) on ollut tuottelias parin viime kuukauden aikana. Viime lokakuun alussa Music For Spaceports EP sai jatko-osan ja tällä kertaa täyspitkän muodossa. Albumin nimenä kantaa Music For Spaceports LP. Sen lisäksi yli viikko sitten ilmestyi pienempi, viiden biisin julkaisu nimeltään Five Odes To Lem EP. Ilmaista ja tuoretta musiikkia. Yayh! Tämä pelasti viikon.