James Devane: Rhubarb (Aphex Twin cover on classical guitar)



Rhubarb, Selected Ambient Works Volume II:n yksi hienoimmista teoksista taipuu myös erinomaisesti akustiseen muotoon. Löytyy myös tekijän kotisivulta mp3-muodossa.

UNKLE: Follow Me Down (NSFW)

Directed by Warren du Preez and Nick Thornton Jones and featuring super model Liberty Ross, the video is an extension of the artwork from "Where Did The Night Fall".

The Named: Fuck The Noise

Olhon: Helium


Olhon is an organic ambient project consisting of Massimo Magrini (Bad Sector) and Zairo (Where). The sound mainly revolves around field recordings, recorded by Zairo and processed by both members, after which Massimo Magrini handles the final stages of mixing. The goal is producing a "listenable" musical product keeping a strong relation with the original, conceptual field recording. No artificial sound sources (HW or SW synthesizers) are used in the final mixing.

Fuck, i miss the 90′s



Tämä 'grumby old fuck' sai taas jonkun helvetin nostalgia vaiheen päällensä. Ministryn "N.W.O." hoitakoot homman kotiin.

Galactica: Sabotage



Vertailun vuoksi: Originaali vs. Galactica samassa ikkunassa.

KMFDM: Megalomaniac



Look what i found in meikätuubi! Nostalgista tunnelmaa by KMFDM!

Kotiteollisuus: Jos sanon



Niin... Heräsin tänään aamuyöstä siihen kun kovalevy äänelehti kuolonkorinaansa vieden samalla kaikki datat mennessään. Epätoivoisen pelastusyrityksen aikana päässä alkoi soimaan Hynysen lyriikka: "kuolemalla on luja ote, sen kynnet pitävät minusta kiinni jo...". Perkele ja töihinkin pitäisi lähteä tällä univajeella.

Atrium Carceri: Faces Of War



Tässä on heti perään toinen. Uuden Phrenitis albumin aloittava "Faces Of War". Boom. Sodan hulluus on päästetty irti ilmakehäämme.

Atrium Carceri: Hidden Crimes



Eristäytyminen. Hiljaisuus. Rappeutuminen. Unohdus.

Mezzanine arvostus

Vuonna 1998 julkaistiin trip-hop pioneeri Massive Attackin kolmas albumi, Mezzanine, joka keräsi hyviä arvosteluja ympäri maailmaa ja IMHO on yhä edelleenkin heidän paras työ. Jo ensimmäiset vajottavasti takertuvat nuotit kertovat että levyn pääasiallinen tunnelma tulee olemaan synkkä, melankolinen, syvästi riipaiseva ja parhaimmillaan kuitenkin räiskyvästi maalaileva jossa levittäydytään trippimäisesti monelle eri tasolle. Albumin aloittava "Angel" ottaa siis kuuntelijan tehokkaasti haltuunsa ja tätä biisiä voi tänäkin päivänä kutsua mullistavaksi. Hitaasti etenevä mutta erittäin raskaasti painotettu työ jossa sähkökitaran särisevästi elehtivä ominaisuus pistää aivot raksuttamaan sen merkiksi ettei tällaista mahdotonta kombinaatioita elektronisessa musiikissa pystytä luomaan. Mutta Massive Attack onnistui siinä sata prosenttisesti ja tuossa edessäni se nyt väreilee. "Risingson" luikertelee edelleenkin paranoidisen epämiellyttävillä alueilla ja videosta palkittu "Teardrop" toimii yhä vaikkakin se on vuosien varrella kulutettu tehokkaasti loppuun. "Inertia Creeps" asentelee jo hivenen psykedeelisesti verhoutuvan vivahteen ylleensä ja muutenkin albumi onnistuu tarjoilemaan erilaisia vivahteita tämän mustan paletin alaisuudessa.

Niin... Yritän siis sanoa että kuuntelin tällä viikolla taas pitkästä aikaa tätä albumia työmatkoillani ja yksinkertainen "whauh" reaktio on yhä edelleen se ensimmäinen toteamus tästä julkaisusta ja tässä on vasta nämä singlenä julkaistua kappaletta. Yksi 90-luvun hienoimmista albumeista. Ehdottomasti.


Angel




Risingson




Teardrop




Inertia Creeps

Aphex Twin: On



Mielenkiintoinen fakta. Tiesitkö että tämän videon on ohjannut Jarvis Cocker?