Viikon anti

viikon anti

Jep. Moni tilatuista levyistä onnistui sitten tulemaan tällä viikolla. Keskellä oleva UNKLE:n “End Titles” on aussi painos. On kieltämättä taas sellainen fiilis että taasko minä maksoin itseni kipeäksi kahden bonus biisin takia. Fuck that. Olen keräilijä. “The Dark Knight” soundtrack tuli hieman viallisena joten sen suhteen minä pidän turpani kiinni tässä blogissa. Sitten kun hallussani on virheetön kopio, sen jälkeen minulta löytyy motivaatioita kirjoittaa pari sanaa tuosta levystä. Eli parisen viikkoa menee taas odottelussa. Perkele.

Addiktioni 27/08 – Part 2

UNKLE: End Titles… Stories For Film (2008)

End Titles... Stories For FilmKun mietitään viimeistä kulunutta vuotta, UNKLE on puskenut ulos hurjalla tahdilla uutta musiikkia. Ensimmäisenä ulos tuli UNKLE:n kolmas pitkäsoitto War Stories mikä uudisti James Lavellen ja Richard Filen luotsaaman orkesterin soundin täydellisesti 180 asteen käännöksellä ja toimi myös selkeänä pohjatyönä sisar-julkaisulle More Stories, joka julkaistiin tämän vuoden alussa kahtena eri painoksena. 2008 lähti myös siinä mielessä ikävänlaisessa uutisella, että kymmenen vuoden jälkeen Richard File päätti jättää yhtyeen ja keskittyä omiin projekteihin. Kauan ei kuitenkaan nokka tuhissut Lavellen pojalla, sillä mies pestasi ex-Psychonauts miehen virallisesti riveihinsä ja UNKLE jälleen porskuttaa kahden miehen voimilla kuin mikään ei olisi muuttunut. Todellisuudessa pienet värähtelevät muutokset suurentuvat isommiksi aallokoiksi ja sen ainakin tuntee tämän julkaisun myötä. On ehkäpä väärin rinnastaa End Titles… Stories For Film täysin War Storiesiin sillä tämä julkaisu toimii jälleen yhtenä isona harppauksena UNKLE:n musikaalisissa kyvyissä. Kuten Lavelle kertoo tämän julkaisun sisälehdykässä, End Titles… Stories For Film siis ei ole UNKLE:n seuraava virallinen albumi mutta silti se on koostettu täydellisyyttä hipovaksi ja editoitu virtaviivaiseksi kokonaisuudeksi jossa riittää vaihtelevuutta miltei loputtomiin asti. Ja yksi tärkeimmistä pointeista mitä Lavelle paljastaa kirjoituksessaan että tällä julkaisulla selvästi pyritään rakentamaan siltausta elokuvalliseen näkemykseen ja sitä hyödyntäviin ilmaisuihin. Toki tässä on edelleenkin mukana käsikkäin kulkeva rockin ja elektronisuuden huipentuma mutta mukaan tuotu cinemaattisuus, draamantaju sekä kerronnallisuuden täydentäminen ja miten niitä nivotaan eri kerroksiin musiikillisissa antimissa muokkaavat tästä UNKLE:n yhdeksi tärkeimmäksi julkaisuksi. Toisin sanoen War Storiesin rokkaavaan kaavaan puetut tuotokset jatkavat vakuuttavasti nautinnollista, pehmeästi viettelevää tömistelyään omilla urillaan kun taasen toiselta suunnalta lähestyvät mm. UNKLE:n säveltämän Odyssey In Rome elokuvan cuet jotka nitovat miltei irrallista palasilta koostuvat osaset saumattomaksi kokemukseksi ja yhdessä muuntautuvat sielukkaaksi, tunnelmalliseksi jännitteeksi. Jo ensimmäisestä albumista lähtien, UNKLE tunnetusti käyttää vierailevia vokaaleita ja samanlainen hyväksi todettu työllistäminen jatkuu siis tälläkin julkaisulla mutta on tässäkin asiassa myös pientä muutoksen tuulia havaittavissa. Myös War Stories albumilla pikaisesti vieraillut Gavin Clark ottaa suurempaa roolia ja isompaa osavastuuta viidella eri kappaleella jonka johdosta End Titles… Stories For Film saa myös lisää päämäärää UNKLE:n omassa visiossa. Visioista puheenollen – End Titles… Stories For Film suorastaan aukaisi silmäni kun kuuntelin tätä jatkuvalla repeatilla ja eräs väistämätön asia UNKLE:n historiasta sai miltei kieltävän reaktion itseltäni. Tajusin nimittäin että UNKLE ei tarvitse Psyence Fictionia enää. Toisin sanoen “fuck Psyence Fiction” – eihän se ole muuta kuin DJ Shadow albumi jos todella halutaan yksinkertaistaa tämäkin dilemma. Kyseistä albumia ei voi edes käyttää vertailukohteena bändin nykyisessä tilassa jossa James Lavelle on iso osa luomisprosessia ja ne jotka vieläkin tarrautuvat Psyence Fictioniin kuin yhdeksi ja ainoaksi referaattipisteeksi, he eivät selvästikin ymmärrä sitä että James Lavelle ei ollut mitenkään mukana tuon albumin kirjoitussessiossa. DJ Shadow teki kaikki työt ja sen kuulee. UNKLE:n toisesta albumista Never, Never, Land lähtien sekä sitä edeltäneillä miksausjulkaisulla James Lavelle vei tämän projektin täysin eri sfääreihin, antoi mahdollisuuden kasvaa uusiin mittoihin ja nyt niitä kovan työn hedelmiä jälleen poimitaan. End Titles… Stories For Film tuntuu siis vielä ainakin kirjoitushetkellä UNKLE:n parhaimmalta työltä ja kuitenkin siinä aistii että Lavelle ja hänen apurinsa aikovat tulevaisuudessa kuljettaa tai suorastaan puskea UNKLE:n kohti ennenkuulumattomia alueita joita orkesteri ei ole vielä ehtinyt purkaa mielensä syvyyksistä.

Veljekset on saatettu yhteen

UNKLE: More Stories

Vasemmalla Japani painos ja oikealle Australian.

Addiktioni, 04/08

UNKLE: More Stories (Selected UNKLE Works) (JAP Import) (2008)

UNKLE: More Stories (Selected UNKLE Works) (JAP Import)UNKLE:n jykevästi takoma rauta on edelleenkin erittäin kuuma ja taipuisa. Viime vuoden heinäkuussa jonkin sortin paluu-albumina ja uudelleensyntymisena toiminut War Stories sai tässä kuussa jatkoa kahden eri painoksen omaavalla More Stories julkaisulla jotka on myös ainoastaan saatavilla kahdella eri mantereella eli toisin sanoen Australian sekä Japanin markkinoilla. Hieman erilaiset kappale valinnat kyseisilla painoksilla pitävät huolen siitä että hc-faneilla riittää taas tekemistä kun he yrittävät saada kummatkin versiot levykokoelmaansa. Aussi-versio sisältää vielä toisenkin CD:n, War Stories Instrumentals joka tosin oli jo alunperin Limited Edition painoksen mukana. Ensimmäinen versio More Stories levystä joka kolahti postilaatikkooni oli tämä nousevan auringon maassa myytävä painos. Sinänsä mukava yllätys kun en edes tilannut tätä itse vaan eräs hyvä ystäväni halusi välttämättä ostaa tämän minulle ja selitykseksi sain vain että “I’ll feel better about myself”. Fair enough kun kielteinen vastaus ehdittiin tyrmätä aiemmin. Kun ensimmäisen kerran katselin ja vertailin näiden kahden eri painoksen biisilistoja, täytyy myöntää että minulla tuntui taas jonkinlaista pelkoa perseen alapuolella joka ennenkaikkea huipentui yhteen kysymykseen. Olisiko tämä sellainen tyypillinen kokoelma johon on dumpattu kaikki mahdolliset singlen b-puolet, epämääräiset remiksaukset ja sun muut War Stories levytys-sessioista jääneet ylimääräiset teokset saman kansien alle ilman minkään sen kummempaa panostusta? Eli varsinainen markkinamiesten luoma peruspainajainen jossa oletetaan että kaikki paska saadaan myytyä hymyssäsuin kuluttajalle kunhan sille vaan profiloidaan sopiva myyntitapa. Mutta ei hätää, itselläni pahin pelko hälveni ensimmäisen kuuntelun jälkeen ja nyt monen kuuntelukerran myötä voin sanoa rehellisin mielin että More Stories on hyvin koostettu julkaisu jossa on ennenkaikkea hyvä, alusta loppuun asti selkeästi etenevä flow sekä ilmiömäinen tapa edetä kolmella eri rintamalla kuitenkin muodostaen kokonaisuuden.

Jos julkaisulla mukana olevia remiksejä ei lasketa mukaan, More Stories myös sisältää enemmissä määrin sellaista materiaalia jota ei ole rakennettu Chris Gossin valvovan silmän alaisuudessa joka tunnetusti oli vahvasti mukana UNKLE:n uuden soundin löytämisessä. Se selittynee sillä että tälle kokoelmalle päätyneet viisi kappaletta ovat tulevalle “Odyssey In Rome” dokumentille tehtyä musiikkia joista osa onnistuvat taas rikkomaan UNKLE:n itsensä luomat rajat. Nimittäin UNKLE on siirtynyt jälleen yhdelle uudelle osa-alueelle tuotannossaan ja tällä kertaa ollaan adoptoitu selkeästi elokuvamusiikissa käytettyä tyypillistä modernia klassista toistotapaa. Tosin kolme näistä dokumentissa käytettyä teosta ovat vain minuutin mittaisia jonka takia siinä saa juuri ja juuri sellaisen kahden sormen näppituntuman heidän uuteen aluevaltaukseen ja siihen se pahimmassa tapauksessa ikävä kyllä jääkin. Mutta ei se mitään. Ne eivät heikennä julkaisun kokonaisuutta mitenkään ja toimivatkin enemmälti välisoittona muiden kappaleiden rinnalla – tosin levyn aloittava “Serene” on jo sen verran mielenkiintoinen ja vakuuttava että sitä on pakko hehkuhtaa. Kuten jo vihjaisin, “Serene” on vain vähän päälle minuutin pituinen ja se toimii enemmänkin vokaalipainoitteisena introna tällä julkaisulla joka lyhyydestään huolimatta myös tuo jossain määrin mieleen Blade Runnerissa käytetyt itämaiset vaikutteet ja tämän myötä herättää onnistuneesti mielenkiintoa UNKLE:n luoman soundtrackin suhteen. Vaikka sanoinkin että osassa kappaleissa Chris Goss ei ole mitenkään mukana, mutta silti ne kuulostavat kuin ne olisi lähtenyt suoraan hänen studioltaan. Herkästi tulkittu “Heaven” sekä erityisesti “Blade In The Back” slidekitaran liutuksineen välittävät tätä viime levyn tunnelmaa vahvasti. Tuossa jälkimmäisessä kappaleessa on myös helvetin vahva 90-luvun alun Depeche Mode vivahde mukana joka sinänsä tuo jo jonkinlaista perverssimäistä hymyä naamalle. En tiedä miksi mutta meikäläinen ainakin tykkää. Yli yhdeksän minuutin “A Wash Of Black” kappaleen myötä aletaan siirtymään enemmän tuonne täysin konemaisempaan vetosuuntaan jossa tasainen klubibiitti ja analogiset laitteet alkavat valtaamaan alaa. More Stories on siunattu neljällä remiksillä joista kolme erityisesti antavat levyn loppupuolella sellaisen enemmän teknisesti painottavan elektronisen ilmapiirin ja pyrkivät sen myötä samalla huipentumaan mitä lähemmäksi loppua edetään. Radio Slaven tekemä remix “Burn My Shadow” kappaleesta on hyvin minimalistinen ja monotoninen näkemys jossa ainoastaan Ian Astburyn vokaali on pysynyt samana ilman minkäänlaista muutosta. Yllättävän hyvin se kuitenkin pitää pintansa vaikka basson ja hi-hatin symbioosissa ei tapahdu juurikaan mitään mullistavaa. Buckley Bolandin progressive houseen kalleellaan oleva tulkinta “Hold My Handista” on taasen minun makuuni vähän liiankin kuivan oloinen josta puuttuu selkäytimestä kumpuava intohimo omaa työtään kohtaa mutta täytyy myöntää että tämä kuitenkin sopii tähän levyn lopussa hallitsevaan ympäristöön. Julkaisun viimeistely toteutuu UNKLE:n itsensä uudelleen muokkaaman “Burn My Shadow” kautta joka on myös siitä erinomainen versio että siitä puuttuu täysin alkuperäisestä teoksesta dominoiva Ian Astburyn vokaali. Onko se sitten mukamas hyvä asia? On jos puuttuva tekijää kompensoidaan tyystiin muulla tavalla. Kun muutenkin nopeassa temmossa iskostuva teos käännetään tyystin tech housen naputtavaan muotoon jossa ainoastaan päämelodia on se yhteinen tekijä joka muistuttaa kuuntelijalle alkuperäisestä muodostaan, tulos on varsin yllättävä ja vähintäänkin silmäkulmia kohottava kokemus. Pelkästään neljä-viisi ensimmäistä minuuttia tässä kappaleessa pyrkii jatkuvasti pienten elementtien lisäyksien myötä valmistamaan kuuntelija seuraavaan vaiheeseen jossa aletaan sitten hammeroimaan “Burn My Shadow’n” melodiakuviota, tosin yksinkertaisemmalla kuviolla mutta vieläkin tehokkaammalla tavalla kuuntelijan tajuntaan. Eihän tätä voi kuin täsmentää sillä toteamuksella että tämä on se tapa jolla jyvät erotetaan akanoista remiksauksen jalossa taidossa.

Jos War Stories on pyörinyt playlistilla tiuhaan tahtiin, More Stories (Selected UNKLE Works) on vähintäänkin erittäin suositeltava ostos. Tämä ei ole niin energinen ja raa’an oloinen kuin War Stories on parhaimmillaan, mutta tässä on huomattavasti syvempi ja pehmeämpi tunnelma johon uppoutuu pelkästään päätä kallistaen ja silmiä ummistaen. James Lavelle on pyrkinyt tekemään tästä sekä DJ-miksaukseen soveltuvan kuin albumimaisen tapaan koostetun kokonaisuuden. Soiko se sitten klubissa tai kotona kuulokkeiden kautta, vaikutus on kuitenkin parhaimmillaan euforista oloa välittävä. Tällä hetkellä pystyn ainoastaan tätä Japanin painosta suosittelemaan sillä Australiassa myytävän kahden CD:n version virallista julkaisupäivää joutuu vielä odottamaan seuraavaan viikkoon.

Paketti saapui…

Se hemmetin hullu australialainen piti sanansa.

More Stories

Miten se sananlasku menikään? Se ei ole tyhmä joka myy, vaan… Noh kummiskin. James Lavelle ainakin näyttää hallitsevan suvereenisti tuon kaupanteon alkeet ja tämän myötä uutta versiota War Stories levystä pukkaa ulos. Tosin vain kahdella eri mantereella. Yksi on jo ennakkotilattu ja nyt jännittää miten yhden kaverin sana pitää tuon toisen levyn suhteen.

Japan and Australia are set to see a new release of War Stories entitled More Stories-Selected UNKLE works. More Stories is scheduled for release in Japan on 16th Jan 08 and 28th Jan 08 in Australia. The tracklisting and album artwork for the Japan release and the Australian release are different so be sure to pre-order your copy from Japan and from Australia.

» UNKLE @ Myspace