Addiktioni, 18/09

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Digital Cadaver (2009)

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Digital CadaverRanskalainen Mind Necrosis Factor sekä japanilainen sanoja toisen eteen heittelevä ja kuitenkin onnistumatta sanomaan mitään konkreettista cyberpunk-kirjailija/noise-arkkitehti Kenji Siratori tekevät yllättävän paluun yhteistyörintamalla. Tai noh, mitä yllättävää tässä oikein on? Jos on esim. eksynyt Discogs.comiin ja selannut mitä julkaisuja tämä hullu japanilainen on saanut aikaiseksi, oli varmaan ajan kysymys jolloin uusi kierros tullaan tekemään. Mutta kuten muistamme, Mind Necrosis Factor’n toinen albumi, Morphogenesis lopulta lokeroitui meikäläisen kohdalla siihen hyllyn kulmassa olevaan osastoon jossa teipin päälle mustalla tussilla kirjoitettuna lukee “kuunneltava, mutta odotin paljon enemmän”. Toisaalta taas tämän kaksikon ensimmäinen kollaboraatio ja viiden kappaleen yhtenäiseksi EP:ksi kääritty Cruel Emulator oli Entropyn jälkeen erittäin puhdistava kokemus joka tunnelmallisesti puski myös Mind Necrosis Factor’n omaa soundia rohkeasti uuteen suuntaan. Harmi vaan että se voimakkaasti kipinöivä potenttiaali jäi lopulta käyttämättä Morphogenesis albumilla. Tämän johdosta minulla ei ollut juurikaan minkäänlaisia odotuksia uuden julkaisun suhteen – Digital Cadaver saattoi olla hit tai miss. Minulla ei kuitenkaan edes tullut mieleenkään että tästä ei edes hakemalla löytyisi jäänteitä kummankaan artistin omasta normaali suorituksesta. Miten lähtisin siis tätä teosta kuvailemaan? Digital Cadaver on 25 minuuttin rajapyykkiä hipoileva ambient raita jonka kokeellisuuden astetta mittaava nuoli hyppähtää jyrkästi kovempaan ääripäähän ja pysyy siellä tappiin asti. Kappaleen monta eri layeria tekevät tästä hyvinkin staattisen oloisen järkäleen mutta kuitenkin erilaiset digitaaliset purkaukset ja matalalta luotaavat murahdukset luovat tästä hitaasti liikkuvan kokonaisuuden. Vaikka mukana tulleella 26-sivuisessa bookletissa lukee että words by Kenji Siratori, tällä kertaa julkaisusta ei löydy juurikaan ihmisyyden ääntä. Tämä on kylmän hitaasti morfautuva, alkeellisen sähköisesti virtaava matka josta lopulta kehittyy raapien raahautuva kokemus ihmismielen pimeään syvyyteen… Tämä jää kaipaamaan vain yhtä asiaa. Jos on mahdollista, niin saisinko lisää, kiitos?

Addiktioni 24/08

Mind Necrosis Factor: Morphogenesis (2008)

Mind Necrosis Factor: MorphogenesisRanskalainen Mind Necrosis Factor (a.k.a. Pierrick Coupé) on tuntunut pidemmän ajan sellaiselta omalta pieneltä salaisuudelta jota moni ei ole vielä löytänyt ja sen johdosta on miltei pitänyt kiinni kynsin ja hampain jotta tämä tiukasti varjeltu tieto ei pääsisi leviämään. Miltei… mutta täällä taas ollaan uuden julkaisun kynnyksellä. Selkein syy tälle melkein uhrialttari-asteelle venytetylle palvomiselle löytyy kolmen vuoden takaisesta debyytistä Entropy joka edelleenkin on omalla kohdallani yksi vaikuttavimmista teoksista tässä post-industrial-ambient-whatnot genressä mitä olen kohdannut viimeisen viiden vuoden aikana joten ymmärrettävistä syistä tämä miehen kakkos-albumi keräsi aikamoiset odotukset ylleensä. Mind Necrosis Factoryn yksi vahvimmista ominaisuuksista Entropylla on erilaisten vokaalien käyttö muodostaakseen tunnelmasta entistä tiiviimmän kokonaisuuden. Entropy on samanaikaisesti hyvinkin mystinen, ritualistisen kolkon oloinen johon äänimaisemallisesti kaiverrettiin karheasti 30-luvun vaihtoehtoinen steampunk-maailma jossa erityisesti propagandamaisesti esitetyt palopuheet ottivat ensimmäisiä askelia kohti ihmiskunnan atomiaikaa. Morphogenesis sen sijaan ottaa hyvinkin suuren pesäeron mitä tulee edelliseen työhön verrattuna ja sen johdosta tästä uudesta albumista ei löydy juuri minkäänlaista synkkyyttä edes nimeksikään. Varjoja on siellä täällä mutta ne eivät kerää minkäänlaista huomioita. Morphogenesis tuntuukin jo heti alusta lähtien huomattavasti hallitummalta työltä jossa on suoraviivaista ymmärrystä miten musiikkia lähdetään rakentamaan täysin vokaalien kautta ja tämän johdosta albumin luoma tunnelma hakeutuukin enemmälti tuonne henkisen maailman puolelle. Pääasiassa itämaiset vaikuttimet vokaaleissa luovat siis tällä albumilla vahvan tukirangan ja akustimet soittimet rakentavat varsinaisen kehyksen minkä sisällä Mind Necrosis Factor pyrkii tällä kertaa liikkumaan elektronisessa äänivirrassaan. Tämä myös välittyy albumin akilleen kantapäänä. Ensinnäkin osa näistä vokaaleista vaikuttavat jossain määrin siltä että nämä sopisivat paremmin tuonne mielensä jumiuttavaan psychill-ambient osastoon eivätkä näin ollen istu tähän kokeeellisempaan kokonaisuuteen täysin saumattomasti. Tämä luo ehkäpä liiankin herkästi odottavan tunnelman jossa pariinkin otteeseen valmistaudutaan iskemään seuraava isompi vaihde silmään joka ei tietenkään tule missään vaiheessa vastaan ja näin ollen pelkästään vokaalien varaan perustettu tuotanto alkaa selvästi kadottamaan pitkällä juoksulla myös kaaottisuuden, sattumanvaraisesti etenevän levottoman tunteen. Kun tähän vielä lisätään se että osa tällä albumilla käytetyistä hektisistä rumpu-ohjelmoinnista ja muista äänellisistä säädöistä tehtiin jo debyytillä varsin näyttävästi (kuten esim. yksi muistorikkaimmista hetkistä jossa sähkökitara alkaa yhtäkkiä kampeamaan kaiken elektronisuuden keskelle) jonka johdosta on pakko alkaa myöntämään raskain ja pettyvin mielin myös itselleni että Morphogenesiksen yritys lähentyä kohti laajaa universumia ja henkilökohtaisen henkisyyden tavoitteleminen ei pääse millään tasolla edes lähellekään debyytin synkän kerronnallisuuden muodostamaa, tiivistunnelmaista näkemyksistä tieteen, uskomuksen ja koneiden pyhässä kolminaisuudessa jossa ollaan taas ylittämässä yhtä ihmiskunnan suurimmista rajoista.

Ehkäpä kuulostin tällä kertaa liian negatiiviselta. Morphogenesis on lopullisen punnituksen jälkeen hyvä albumi jossa erityisesti “Immanencen” kiihkeästi palava tunteenpurku ja julkaisun parhaimmat hetket yhteen biisiin summaava “Senescence” antavat kuitenkin toivoa Morphogenesiksen läpikahluamiseen myös tulevaisuudessa mutta itse odotin paljon enemmän. Ja sitä paitsi, onko pelkkä “hyvä” ollut koskaan sen mitta että siihen pitäisi tyytyä täysin positiivisin mielin kun vieressä makaa edellinen mestariteos. Vieritetään tällä kertaa kaikki syyt tuon kuuluisan vaikean kakkos-albumin piikkiin joka ei onnistunut lunastamaan kaikkea mihin ensimmäinen osa pystyi.

Addiktioni, 11/2007

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Cruel Emulator EP (2007)

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Cruel Emulator EPTyöskentelytapa ja miten ne jaetaan, eivät jätä mitään arvailujen varaan tällä Cruel Emulator EP:llä. Ranskalainen Mind Necrosis Factor (a.k.a. Pierrick C.) hoitaa oman osuutensa laitteiston puolella ja japanilainen cyberpunk-kirjailija Kenji Siratori viimeistelee musiikin mantramaisella puhumisella, luonnollisesti omaa äidinkieltä hyödyntäen joka lisää omanlaisen ‘jump to the unknown’ viehätyksen julkaisun ympärille. Cruel Emulator EP lähtee käyntiin enemmänkin intron kaltaisella “Vital Junk” ambient-kappaleella josta välittyy heti selkeästi se tapa miten roolijakoa hyödynnetään kaiuttimien kautta. Kenji Siratorin eri linjojen kautta kiertävä, miltei turmeltunut ja vääristynyt puhe nivoutuu yhteen syvään ja aavemaisesti värähteleviin signaaleihin sekä taustakohinaa täyteen pulppuavaan konetaustaan jota lisääntyy “Child Meatin” aikana huomattavia määriä mutta kuitenkin ylläpitäen jopa epä-Mind Necrosis Factormaisesti suoramaisesti kulkevan linjan. Nämä kaksi ensimmäistä ambient osaa liki tuudittavat kuuntelijan varomattomaan tilaan kunnes kolmannessa kappaleessa julkaisu suorastaan hypähtää hereille. “Ritual Machine” tuo viimeinkin mukanaan rytmin eloisan liikkeen joka pääasiallisesti tuodaan esiin tribal-rumputyöskentelyn avulla. Rummut sekä eritoten juuri tässä kyseisessä kappaleessa käytetyt etniset puhallinsoittimet ja taustavokaalit kuljettavat julkaisua enemmän tuonne nousevan auringon maan suuntaan ja tämä itämainen soitantatyyli tuo siinä määrin mieleen Kenji Kawain työskentelyn kahdella Ghost In The Shell soundtrackilla. EP:n nimikkokappale, “Cruel Emulator” jatkaa rytmistä liikehdintää mutta huomattavasti raskaammalla ja hitaammalla etenemisellä jossa Kenji Siratorin vokaali hukkuu ensimmäisen kerran taustan sekaan. EP:n viides ja viimeinen väripaletin osanen, “Cyber Incantation” tuo mukanaan sen tutunoloisen, kahden vuoden takaisen melodisen Entropy soundin josta pidän erityisesti. Ja tässä se sitten oli. Short but sweet, kuten tuolla rapakon takana sanotaan. Miehen Entropyn jälkeinen materiaali, erityisesti Noxious Art Will Never Die!!! kokoelmalta löytyvä “Song Of Dunes”, ehti alkushokin aikana pelästyttää allekirjoittaneen huomattavasti erilaisemmalla tuotannolla tuossa viime vuoden loppupuolella. Myös miehen omien sanojen mukaan Mind Necrosis Factoryn vielä julkaisematon materiaali tulee eroamaan debyyttialbumin tyylistä siirtymällä enemmän etniseen maailmaan mutta se muutama lause mitä olen vaihdellut itse artistin kanssa, tämä juuri julkaistu EP sekä viime kuussa Caustic Recordsin julkaiseman Electronic Manifesto kokoelmalta löytyvä uusi kappale “Senescence” ovat yhdessä onnistuneet palauttamaan tämän projektin luottamuksen takaisin tuonne sadan prosentin leveydelle ja nyt voin huokaista helpottuneena sillä näiden tämän vuoden aikana julkaistujen uusien kappaleiden välityksellä tapahtuvien lupauksien perusteella tiedän että tuleva albumi tulee tarjoamaan paljon hyvää.

Tulevaa Mind Necrosis Factoria

Jos minä nyt oikein tulkitsin tuota Babelfish käännöstä, itse pääjehun mukaan Mind Necrosis Factorilta on tulossa tänä vuonna kaksi julkaisua. Syys-lokakuussa ilmestyy odotetty toinen kokopitkä ja jo tässä kuussa pitäisi tulla japanilaisen Hypermodern levymerkin kautta, cyberpunk-kirjailijan Kenji Siratorin kanssa tehty kollaboraatio projekti. Yhteistyön tuloksena on syntynyt 25 minuuttinen EP nimeltään “Cruel Emulator”. Nice.

Musiikkia, viikko 03/2006

Mind Necrosis Factor: Entropy (2005)

Mind Necrosis Factor: EntropyItse olen pikkuisen puutunut dark ambient genren tarjontaan. Tuntuu että suurin osa tekee sitä samalla kaavalla tehty musiikkia ja liian harvoin luodaan sellainen levy joka todella puskee rajoja täysin uusiin ulottuvuuksiin eikä takerru genren kliseisiin niin helposti. Ranskalaisen Mind Necrosis Factorin debyyttijulkaisu Entropy iski jo heti ensikuuntelulla jättimäisen sähköiskun selkäytimeen ja atropiinipiikin rinnan läpi. Heräsi kysymys että onko tämän ranskalaismiehen käsissä dark ambient noussut uudelle tasolle? En nyt ihan sanoisi noin, sillä Entropy sisältää on niin paljon muutakin mitä ei löydy tyypilliseltä dark ambient albumilta. Mind Necrosis Factor käyttääkin raskasmielistä dark ambientia vain yhtenä tummana elementtinä tällä albumilla. Kun tätä albumin tarjoamaa kirjoa tarkemmin kuuntelee, hän on joko kehittelemässä uutta tai parantelee jo ennestään olevaa tuoretta tyylisuuntaa. Dark iDM? Niin… tästä päästiinkin toiseen albumilta löytyvään päärakennusmateriaaliin. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, dark ambient toimii albumin pohjavaluna ja synkkä, painostava tunnelma jatkuu mieltä syövistä biiteissä jotka muuntautuvat hetkittäin minimalistiseen suuntaan. Entropyn atmosfääriä nostelee tietenkin melodiat joihin on saatu myös orgaanisuutta käyttämällä pianoa ja kitaraa (akustista sekä sähköistä) jota ei uskoisi löytävän tällaiselta levyltä mutta se on saatu puristettua sinne sekaan hyvin. Pääpaino pysyy edelleenkin elektronisesti tuotetuissa ja hitaasti soljuvissa melodioissa johon kuitenkin välillä salakavalasti sujautetaan esim. nopeampaa acid rymistelyä. Vielä yksi tärkeä asia mikä tällä levyllä ponnahtaa heti esiin on ihmisvokaalien käyttö. Entropy sisältää kourallisen erilaisia vokaaleja – munkkien kuorolaulua, oopperamaisen tyylin omaava naislaulaja ja levyltä taitaa löytyä jopa keskiaasialaista kurkkulaulua. Kaikki nämä sekä latinaa lausuva mieshenkilö antavat rituaalisen säväyksen näille kappaleille ja luovat albumin ympärille keskiaikaisesta menneisyydestä kaikuavan pahuuden. Lumoutuneena kuuntelen Entropyn soundtrackmaisesti hiottua, monimutkaista elektronista kokonaisuutta ja sitä miten kaikki palaset ovat löytäneet paikkansa niin upeasti. Tällaisten levyjen ostamista varten minä olen syntynyt.

VA: The Remixes Vol. 06 – The Chemical Brothers (2005)

VA: The Remixes Vol. 06 - The Chemical BrothersThe Remixes kokoelma on siirtynyt kuudenteen osaan ja nyt ensimmäistä kertaa se sai minunkin huomioni. Onhan nyt sentään kyseessä yksi britannian suurimmista electronic yhtyeistä eli the mighty Chemical Brothers. Tässä on taas erinomainen poikkileikkaus Tom Rowlandsin ja Ed Simonsin remix-tuotantoon. Alkuaikojen helmistä, kun he vielä käyttivät ensimmäistä aliastaan The Dust Brothers, nykypäivän tuhteihin soundeihin. Eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun heidän tuotoksia julkaistaan erillisellä CD:llä. Chemical Reaction kokoelma keräsi myös hyvin yhteen tämän kaksikon remixejä samalle CD:lle ja fanin kannalta onneksi vain yksi sama remix-kipale löytyy kummaltakin CD:ltä. Tosin se onkin ehkäpä se kuuluisin remix ja näin ollen ei haittaa vaikka se löytyy kummaltakin levyltä. Kyseinen kappalehan on Primal Screamin Jailbird joka ilmestyessään sai pienoisen nosteen heidän nimelleen ja heidän kyvyistään. Ja nyt vuosia myöhemmin tiedämme mihin se johti heidän urallaan. Vaikka heidän albuminsa ovat olleet paha pettymys viime vuosina, remix tuotantopuolella onneksi pyyhkii paremmin ja miksaukset viedään tyylikkäästi loppuun asti. Näitä kappaleita kuunnellessaani, tajusin kuinka hyviä tuottajia he todellisudessa ovat. He eivät takerru yhteen oljenkorteeseen, he osaavat uudistaa soundinsa tarpeeksi usein ja silti ylläpitää se chemical touch miksaus toisensa jälkeen. Hyvänä esimerkkinä toimivat The Charlatansille ja Primal Screamille tuotetut remiksaukset. Kokoelmalta löytyy kaksi miksausta näiden bändien kahteen eri biisiin ja ne edustavat erinomaisesti eri ääripäitä The Chemical Brothersin tuotannossa. Esim. tämä Primal Screamin legendaarinen Jailbird on se julmetun iso, hidas monster rumpurymistely ja saman bändin Swastika Eyes sen sijaan on 4/4 biittiin pohjautuva nopea valopulssi joka kiitää sivustajakatsojan ohitse silmänräpäyksessä. Remiksaus on myös oma taiteenlajinsa ja Chemical Brothersit hallitsevat sen suvereenisti.