Musiikkia, viikko 03/2006. Part 2

Diablo: Mimic47 (2006)

Diablo: Mimic47Hieman yli viikko ennen tämän albumin julkaisua, luin yhdestä musiikkialan lehdestä haastattelun jossa bändin vokalisti Rainer Nygård selitti Mimic47:n teosta. Hän kertoi että biisien sanoituksissa lähteenä pulppusi suomalaisten häpeällinen Lahden hiihto-skandaali ja sen jälkipuinnit sekä yllättäen yhdestä TV-historian katsotuimmasta sarjasta ja sen hahmosta, Dallasin JR Ewing. Näiden kahden aiheet eivät kauaksi putoa toisistaan. Huijausta, juonittelua ja kiinnijäämisen jälkeen alkaa se ikävä pyykinpesu ja totuuden esiin kaivaminen. Kun tämä tieto on saatu istutettua päähän, biisien lyriikoita ymmärtää paljon paremmin ja siitä minkälaisesta vihan tunteesta kaverit saavat voimansa soitantaan. Kuunnellessani Mimic47 ensimmäisiä kertoja tuli pieni pettymyksen tunne pintaan, koska Diablon edelliset albumit ovat olleet kynnyksiä jotka bändi on ylittänyt jokaisella levyllä. Mutta ties kuinka monetta kertaa tämä uusi albumi soi stereoissani kunnes tajusin etten minä tarvitse tätä pettymyksen tunnetta takaraivooni. Olin kohottanut ennakko-odotukseni liian korkealle tälle levylle. Kun ottaa peilimäiset hiihtolasit pois silmiltä, voi aistia että Mimic47 on huomattavasti tasaisempi, terävämpi kuin edellinen julkaisu Eternium, vaikka ei sekään mikään huono albumi ollut. Periksi antamattomuus ja kiven kova asenne pysyy ja voi edelleenkin hyvin Diablon soundissa. Hiihtomiehet kulkevat ladulla eteenpäin naama jäässä/parta räässä ja Diablon miehet sahaavat suomalaisen metallin kärjessä.