Addiktioni 24/15

Atrium Carceri: Metropolis (2015)

Atrium Carceri: MetropolisTässä sitä taas ollaan. 2015 on ehtinyt pyörähtämään vasta puoleen väliin kun Simon Heath on pykäämässä jo kolmatta soolo-julkaisuaan ulos omalta Cryo Chamber levymerkiltään. Ja kun kyseessä on Atrium Carceri julkaisu, sitä on jo ennakkoon pahimmillaan varautunut siihen että tulossa on vähintään semi-tyypillinen matka kyseiseen universumiin. Muinainen. Unohdettu. Unenomainen. Kalvava. Korruptoitunut. Tuhoutunut. Autio. Metropolis on äänimaailmallisesti tuttuun tyyliin täynnä vastaavanlaisia synonyymeja kuin myös tavaramerkiksi löytyvää työskentelyä joita luodaan teollisuuden taustametelistä sekä kaupungin ääriviivoihin omat jälkensä korroosion kautta kaivertaneen luonnonvoimien kautta ja musiikillisesti synkkää peruspalettia profiloidaan tunnelmallisen ambientin, humisevien koneiden ja cinemaattisesti eteenpäin kuljettavan pianon kautta. Metropolis on siis parhaimmillaan hyvin fyysisen tuntuinen joka onnistuu jollain tasolla luomaan illuusion kaupungin olemassaolosta mutta loppupeleissä musiikki ei kuitenkaan osaa puhutella juuri sillä oikealla tavalla joka antaisi sen viimeisen tarvittavan sykäyksen nostattamaan kuuntelijan ruokahalua mielikuvien parissa. Näin ollen kokonaisuus ei onnistu luonnostelemaan tarinankerronnallisesti mitä siellä kaupungin sydämessä on tapahtunut. Toisaalta ehkäpä se johtuu myös siitä että nämä kaikki on jo kuultu jossain muodossa aiemmilla levyillä ja toisto alkaa vaan puskemaan liian voimakkaasti lävitse. Muutenkin sitä huomasi tämän albumin kautta miten uudemmat Atrium Carceri tuotokset ovat alkaneet hämärtymään toisiinsa limittäin mikä myös jättää osittain kylmäksi tällä kliinisellä etenemisellään. Käsissä on siis erinomainen dark ambient julkaisu yksittäistapauksena mutta Atrium Carceri tuotoksena Metropolis on sitä samaa mitä ennenkin, niin hyvässä kuin pahassa. Valitettavasti.