Addiktioni 37/13

Lustmord: Metavoid (Remastered) (2013)

Lustmord: Metavoid (Remastered)Kolmas pyörähdys akselin ympäri lähti käyntiin Lustmordin uudelleen remasteroitujen julkaisujen suhteen ja tällä kertaa Ant-Zen levy-yhtiön tarjoilemalta lautaselta löytyy hänen discografiassaan kahta eri ääripäätä esittelevät ja kummassakin tapauksessa positiivisella tavalla kokeellisempaan suuntaan levittäytyvät työt. Zoetrope on originaali, mustanpuhuvasti maalaileva score samannimiseen lyhytelokuvaan jossa Lustmord a.k.a. Brian Williams panostaa 110% extraa ympäristön ääriviivoja hahmottavaan tunnelmointiin sekä Metavoid, joka valitettavasti tunnetaan enemmälti siitä että suurin osa faneista reagoivat tähän julkaisuun negatiivisella tavalla koska julkaisu ei edes yritä lähteä tarjoamaan sitä miltei kaavamaisesti etenevää dronemaista kelluntaa josta mies kuitenkin loppupeleistä tunnetaan. Mikä on sinänsä sääli että julkaisu saa niinkin ankarasti paskaa niskaansa sillä Metavoidin pinnan alta kuitenkin paljastuu yksi hänen kunnianhimoisimmista töistään urallaan jossa vaikutteina ovat toimineet mm. elokuvamaiset alkuasetelmat sekä alunperin Planescape: Torment PC-roolipelille sävelletyt mutta myöhemmin hylätyt aihiot jotka käytetään uudelleen tällä albumilla. Toki Metavoid on epä-Lustmordimaiseen enemmän pommittavan karheasti iskostuva, kiitos vähäeleisten ja paikoitellen vaitonaisesti kumpuvien perkussioiden jotka parhaimmillaan nostattavat eloisasti kytevän kuoron kanssa goottimaista virtausta ja muutenkin rohkealla tavalla uudistettu äänimaailma onnistuu saavuttamaan kertalaakilla painostavaa ja pelokkaasti ilmentävää tunnelmointia toisenlaisessa potenssissa kuin myös loppua kohden kaihomielistä irtautumista. Metavoid on siis hyvin epätavallinen julkaisu mieheltä joka loi ja vuosien varrella täydensi dark ambientia puhtaasti genrenä mutta toisaalta Metavoid oli ensimmäinen ja erinomainen osoitus siitä että häneltä löytyy myös tarvittaessa rahkeita viemään kyseistä genreä kohti kartoittamattomia väyliä perinteisen instrumentoinnin kautta. Metavoid on myös mielenkiintoinen esimerkki siitä miten hän onnistui tässä oman soundipolitiikan paloittelussa ja uudelleenkokoamisessa mutta myöhemmin jäi kyynärpään mitan verran toistuvuuden karsimisesta sekä kunnialla konseptin loppuun viemisestä esim. [OTHER] albumin parissa.

Viikko 31:n musiikki hankinnat (part 2)

SlowHill: Finndisc (2002)

SlowHill: FinndiscRiski tuli otettua kun ostin tämän. Tiesin ainoastaan tästä projektista sen että tässä on kaksi alan veteraania yhteistyössä eli ex-Pepe Deluxén DJ Slow ja RinneRadion Tapani Rinne. DJ Slow oli aiemmin tehnyt RinneRadiolle hieman DJ Shadowmaisen mutta silti loistavan remixin ja ennen tämän levyn kuuntelua toivoin että tämä levy olisi hieman ensimmäisen Pepe Deluxén levyn ja Tapani Rinteen saksofoni työskentelyn yhdistelmä. Onneksi toiveeni meni kankkulan kaivoon, sillä Finndisc on toteutettu letkeämmillä hip-hop beateilla joiden päälle Rinne on levittänyt saksofoni taikaansa. Ja yksi iso kiitos kuuluu EMI:n jazz-arkistolle josta nämä kaverit saivat paljon sämpläys materiaalia. Näiden ansiosta levy pysyy omilla jaloillaan ja tämä projekti kuulostaa itseltään. Sämpläyksestä se verran että DJ Shadow sämpläsi Pekka Pohjolaa legendaarisessa Midnight In A Perfect World kappaleessa ja SlowHill kaksikko tekivät saman tällä levyllä ja onnistuivat tekemään oman erilaisen tulkinnan tätä samaista sämpleä käyttäen.

Lustmord: Metavoid (2001)

Lustmord: MetavoidTällä kertaa luolien ja bunkkereiden sijaan herra Brian Williams aka dark ambient genren legenda Lustmord on siirtynyt täysin studion syövereihin ja samalla tehnyt parhaimmansa työnsä. Se mikä tässä albumissa minuun vetoaa on se että tämä levy ei ole sellainen tyypillinen dark ambient albumi joka toistaa itseään vaan tällä Metavoid albumilla on hyvin yhdistelty scoremaista tunnelmaa synkkään ambientiin. Levyn ensimmäinen puolituntinen eli levyn kolme ensimmäistä biisiä ottaa tästä yhdistelmästä kaiken irti. Puolessa välissä tätä ensimmäistä puolituntista tämä levy nousee huippuunsa upealla Blood Deep In Dread biisillä jossa kuoro laulaa ja rummut iskevät tahtia. Ei tämä levyn toinen puoliskokaan huono ole. Päinvastoin. Levyn loput viisi biisiä tarjoavat samanlaista linjaa ja lisäksi tuovat myös aavemaisia tunnelmia Oblivion biisin myötä sekä The Outer Shadow:ssa kaikuaa salaista rituaalimaista äänimaailmaa. Levyn lopettaa viululla tuettu haikea ja synkkä Insignificance. Onneksi jotain hyötyä on ollut Hollywoodista kun näin loistavan levyn Brian Williams on saanut aikaiseksi seitsemän vuoden tauon jälkeen. Ja kun tätä kuuntelee pimeässä kuulokkeilla, niskaan nousee mukavasti karvat pystyyn. Vielä pitää mainita että jo heti ensimmäisen kuuntelun jälkeen tämä Metavoid albumi nousi minun lempi dark ambient levyksi ja yli vuosi kului että sain tämänkin albumin levyhyllyyni. I’m a very happy man now…