Musiikin visualisointi

Tässä viime aikoina olen taas noteerannut ostamieni levyjen kansia ja vaikkakin välillä kädessäni on ollut todella oudon näköinen kehitelmä julkaisun sisällöstä, kuitenkin albumin kuuntelun jälkeen sitä ymmärtää miten hyvin se sopii musiikin kanssa yhteen. Jotenkin tästä sain ajatuksen plärätä levyhyllyäni, skannailla pari kuvaa ja kirjoittaa muutama sananen esimerkillisistä julkaisuista kansitaiteen saralla jotka ovat jossain vaiheessa olleet sellainen tärkeä levy itselleni tai muuten vain naurattanut/hämmentänyt olemassaolollaan.

Read the rest of this entry »

Viikko 42:n musiikki hankinnat

Venetian Snares: Meathole (2005)

Venetian Snares: MeatholeLeikkaavana kirurgina on tänään herra Aaron Funk, joka suorittaa lobotomialeikkauksen ilman mitään puudutuksia ja nukutusaineita. Täällä työvälineitä ei ole kliinisesti puhdistettu eivätkä ne leikkausvälineetkään ole niitä tavallisia sairaalatyökaluja. Käsipora, rautasaha ja ruosteinen lusikka. Ne riittävät tähän hommaan. Työympäristönä on likainen varasto jossa on pääasiassa pimeää ja ainoa valo mikä on päällä, sekin vilkkuu epämääräisesti. Valon keskellä näkyy punaiseksi värjäytynyt musta ja kulunut hammaslääkärin tuoli. Potilas on sidottuna tähän tuoliin ja hän on täysin valveilla. Vaikka potilas on nyt ennen leikkausta suukapuloitu, leikkauksen aikana hänellä ei ole mitään mikä estäisi häntä huutamasta. Potilas saa meluta mielinmäärin sillä kukaan ei kuule häntä kun herra Funk suorittaa hitaan ja kivuliaan operaation. Korvia vihlova ääni kajahtaa pimeässä varastossa. Käsipora on käynnistetty ja tohtori Funk aloittaa leikkauksen. Tuntien uurastuksen jälkeen, tohtori kysyy potilaaltaan: “Who is your daddy?” Vaahtoa suustaan vuotava potilas onnistuu mongertaa seuraavat sanat: “Venetian Snares is my daddy now…”

Itse kun kuuntelin Venetian Snaresia ensimmäisen kerran, hänen musiikkinsa tuntui todella aggressiiviselta, liian kaaottiselta ja pahimmassa tapauksessa korvarumpujen raiskausmusiikilta. Mutta kuten näissä tapauksessa yleensä käy, tarvitaan yksi helpompi levy jotta muukin tuotanto aukeasi helposti. Rossz Csillag Alatt Született oli minulle se avain ja nyt minäkin fanitan täysillä Aaron Funkin musiikkia. Ylläoleva teksti kuvastaa kuinka synkkää Meatholen materiaali on. Jos luulit että edellinen levy oli synkkä, tämä levy on pikimusta matka psykopaattiseen murhaajan mieleen joka paljastaa samalla sairaimmat perverssiot.