Se siitä sitten

Palanen tämänkin domainin historiasta on kadonnut lopullisesti nollaykkösten aave-maailmaan. No more MC Taakibörsta. Ihan vaan tietoturvasyistä poistin ne sivut koska minulla ei ole edellenkään minkäänlaista motivaatioita rakentaa sivut uudestaan. Ja miksi vaivautua, eihän kaverit ole saanut juurikaan mitään aikaiseksi levyrintamalla ja jos jotain kuitenkin saadaan ulos, se kuulostaa pahimmillaan krapulaisen huokosista valuvalta kuona-aineelta.

Addiktioni, 23/2007 (Pt.2)

Reilukerho: Kyseenalaisia Totuuksia (2007)

Reilukerho: Kyseenalaisia TotuuksiaSetä Koposta, Tuomiota ja Konetta voi ainakin kiittää siitä että he ovat alusta asti selkeästi tehneet omanlaista juttua eivätkä ole lähteneet apinoimaan tusinaläppiä ja kopioimaan jopa naurettavuuksiin menevää tuotantoa sekä muotia tuolta amerikan suunnalta. Kolmikon yhteiseltä meriittilistalta löytyvät mm. legendaarinen Kehäketun ja Koposen EP, niinkin hämäriä projekteja kuin Melaveikot sekä Tuomion ja Koneen omakustanne EP joka on tänäpäivänä sen verran haluttu out-of-print julkaisu jonka arvo kuulemma pyörii siinä 30 euron toisella puolella. Unohtamatta tietenkään muinaista super-ryhmää nimeltään MC Taakibörsta joka ehkäpä hivenen ironisesti hajosi jonkinmoisen paineen alaisuudessa mutta kuitenkin lyhyen elinaikansa ehti jättää likaiset jälkensä suomalaiseen musiikkihistoriaan. MC Taakibörstan jälkeistä elämää tässähän edelleenkin eletään jolloin sooloprojektit ovat olleet enemmissä määrin pettymyksia jonka takia sitä on alkanut toivomaan että itse emoprojekti aktivoituisi uudestaan. Se ei ainakaan vielä toteutunut mutta jonkinlaista elämää pelastavaa tekohengitystä saadaan uuden ryhmän myötä joka sai nimekseen Reilukerho.

En tiedä teistä muista mutta nykyään nämä suomiräppijulkaisut enää harvemmin jaksavat innostaa allekirjoittanutta. Sama ilmiö tuli ikävä kyllä myös koettua uunituoreen Reilukerhon kanssa vaikka odotinkin tätä julkaisua jonkinlaisella sisuksista kumpuavalla innolla. Kolmikon läpät ovat paikoitellen edelleenkin “mehukkaita ja kingejä” mutta pelkästä äänenpainosta saa sellaisen käsityksen että dokausläppiä ei jaksa enää jauhaa samalla palavalla tunteella koska ne kaikki on jo käsitelty aiemmilla levyillä. Ainakin lyriikoista voi selkeästi kuulla että ennen kaikki oli selkeätä, helppoa ja jopa värikästä mutta nyt aikuistumisen myötä elämä tarjoilee tasapaksua puurtamista jossa viikonlopun kohottaa kalliimpi import-kalja. Alkaakohan kavereiden elämä saada jonkinlaista pysyvyyttä jonka tähden heidän tuoma sanoma ei saa toivottua tuulta taakseen. Ehkäpä se vika löytyy myös itse julkaisun nimestä. Jos levyn kannessa komeilee Kyseenalaisia Totuuksia, luulisi että sieltä löytyisi myös niitä päivänvalolta karkaavia totuuksia mutta albumi itseasiassa toistaa sen mitä nykypäivän Suomessa ihmiset tekevät vapaa-ajallaan tai miten elämä saattaa olla yhtä helvetin kyykyttämistä vuodesta toiseen. Mjeh, ei siis mitään uutta tällä rintamalla. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut täysin haudata tätä julkaisua sillä onhan tällä albumilla myös kappaleita jotka tuotannon ansiosta saavat pään nyökkäämään positiivisesti (kuten esim. “Melkein mukava” ja “Oy Reilukerho Ab”) mutta loppupeleissä albumi alkaa saada puuduttavia vaiheita. Ja jos levyn biisimäärä nousee tuon maagisen viidentoistan rajan ylitse, se on yleensä sen merkki että levylle on myös tungettu sitä turhaa täytettä. Tai sitten se väsyttävä turtuminen saattaa johtua siitä että näiden kavereiden läpät eivät yksinkertaisesti jaksa kannatella tunnin pituista kokopitkää. Aiemmat EP:t ovat keskittyneet olennaiseen ilman mitään turhia osuuksia mutta heille on unohdettu kertoa että kokopitkä albumi on tyystin erilainen peli jota pelataan kovemmilla säännöillä.

Viikko 49:n musiikki hankinnat (part 3)

Edu Kehäkettunen: Lentäjän Koira (2005)

Edu Kehäkettunen: Lentäjän KoiraMm. legendaarisen MC Taakibörstan riveistä tuttu Kehäkettu tai siis nykyään taiteilijanimeä Edu Kehäkettunen käyttävä sai viimeinkin julkaistua CD-version tästä plätystä. Vinyyliversio julkaistiin aika tasantarkkaan puoli vuotta sitten ja siitä lähtien tätä ollaankin odoteltu kärsivällisesti. Sanoituksen muodossa tämä on sitä tuttua Kehäkettua – härskiä läppää vastakkaiden sukupuolen kanssakäymisestä, yrttien polttamista ja muutenkin sitä yleistä sekoilua. Vierailevat artistit, kuten Petos, tukevat sekä nostavat hyvin näitä läppiä toiselle tasolle mutta silti tätä levyä kuunnellessa tulee pettymyksen tunne pintaan. Don’t get me wrong… Tämä levy sisältää aivan järkyttävän loistavia biisejä kuten Moottoriturvat joka nousi taustabiitin ansiosta yhdeksi lempikappaleeksi kaverin tuotannossa ja joku kertokoon minulla että mikä sämple tuossa kappaleessa oikein on? Se on ihan kielenpäässä mutta en vaan saa hahmotettua sitä sämplättyä biisiä. Noh anyway… Sen sijaan MC Taakibörstan jäämistöstä kaivettu Koiratarha radalla biisin alkuperäinen versio paljastuu väsyneeksi pyöritykseksi kun sitä vertaa leikkisämpään muotoon remiksattuun tykitykseen (löytyy Tuomio ja Koneen omakustanneelta). Ja sama vaisu, väsynyt olotila vaivaa myös Davon feateissa. Missä on se mies joka Taakibörstän aikoihin pudotti sellaista henkeäsalpavaa lyriikkaa? Jos totta puhutaan, Davon nykyinen Tundra 24-projekti ei ole myöskään jaksanut kiinnostaa minua. Kokonaisuutena katsottuna tämä levy tarjoaa 11 biisiä joista viisi oli minulle täysin uutta ja hyvää materiaalia. Vanhojen biisien lämmittelyt, haudankaivuut ja yhden feattaajan poissaoleva mielenlaatu eivät jaksa innostaa. Taidettiin jäädä niukasti tappiolle tällä levyllä.