Addiktioni, 38/2007

CMX: Talvikuningas (2007)

CMX: Talvikuningas

Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa
kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten.
Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet,
niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeiseen.

Näillä sanoilla alkaa CMX:n tuorein teos, Talvikuningas. Mutta ennenkuin mennään syvemmälle itse tarinaan, kallistellaanpa tätä itse julkaisua kätösissä ja lähdetään eteenpäin siitä toteamuksestä että tällainen teos on harvinainen tapaus täällä kotosuomessa. Nimittäin tällä hetkellä Talvikuningas on fyysisesti olemassa vain 8000 kappaleen rajoitettuna sekä numeroituna painoksena (numero 6199 ilmoittautuu paikalle) ja yksi isompi kynnys albumin ostamiseen oli järkälemäinen 40 euron hintalappu. Tosin hyvinhän se näyttää myyvän sillä minunlaisella matti myöhäsellä oli tämän viikon maanantaina jopa pieniä vaikeuksia löytää albumista edes yksi kopio Tampereen keskustasta. Julkaisu itsessään herättää onnistuneesti sen kysymyksen että kuinka moni suomalaisista artisteista tai yhtyeistä pystyisi tekemään samaan myymällä painos hetkessä loppuun ja vieläpä tuollaisella överihinnalla. Lukumäärä nolla ja ei hirveän moni orkesteri on meikäläisen lopullinen asteikko kun tarkemmin ajattelee. Toinen seikka mikä tekee tästä harvinaisen tapauksen täällä kylmässä pohjoisessa on se että Talvikuningas on proge soitannasta itseään ilmentävä yhtenäinen teemalevy joka on vieläpä scifiin vahvasti nojaava suomeksi laulettu teos. Näin me päästäänkin salakavalasti yhden askeleen lähemmäksi albumilla vallitsevaan tarinaan jossa keskeisessä osassa on hämärässä ja kaukana tulevaisuudessa maailmoja valloittava Talvikuningas mutta kuinka kaukana nämä tapahtumat todellisuudessa ovat? Merkintöjä löytyy pääasiassa vuodelta 2481 jossa selvästi koettiin viimeiset ja ratkaisevat hetket imperiumin sortumisessa kuin myös pari sataa vuotta aikaisemmin jossa ensimmäiset matkat muihin maailmoihin alkoivat.

Perinteisempi rock-musiikki on joskus vaikeahko niin-ja-näin kynnys itselleni ja minulle varsinkin tämä progressiivinen alamuoto on ollutkin pääasiassa kuolevien dinosauruksien soidin musiikkia eli pahimmillaan liiankin hikistä nitkutusta ja 10 minuuttien ähkymäistä vedättämistä josta ei pahemmin ole saanut juuri minkäänlaista tyydyttynyttä olotilaa. Mutta nyt ehkäpä täytyy viilata tuota miltei järkkymätöntä mielipidettäni sillä Talvikuningas osoittaa selvästi minulle että asiat voi myös toteuttaa niinkin että mielenkiinto pysyy alusta loppuun asti. Talvikuningas ammentaa ja tasapainottelee aineksia monesta eri lähteistä käyden laajan skaalan erilaista soitantaa – hitaista tunnelman luojista liukuen kohti raskaampaan soitantaan (mm. “Punaisen komentajan” tupla-basarit, yayh!) sekä yllättäen tuoden lisää tunnelman kohotusta heidän uran alkuajoista jossa palloiltiin enemmän tuolla HC-mätön parissa – ja näin ollen pitäen erittäin tiiviin mutta kuitenkin paikoitellen monimutkaisesti kehittyvän kokonaisuuden jossa saatetaan myös vaihtaa tahtia tyystin toisenlaiseen kappaleen keskellä. Mutta albumin ehdoton suola on A.W. Yrjänän kirjoittamat lyriikat. Siis yksinkertaisesti sanottuna Talvikuninkaan lyyrinen ansio ja taso on aivan huikea.

Antaraksen tunneleista tähtipölyyn Laerteen,
kapinoista Plejadien Orionin kansannousuun,
kvasitaivaan mandaateista hyperavaruuden nieluun,
kaikkialla vieretysten kunnes on kuin yhtä.

Nyt ensimmäisen kerran tuli koettua sellainen asia että meidän rakas suomen kieli tosiaankin taipuu mystisen technobabblen ja scifistisen terminologian sekoitukseen näinkin fantastisesti. Noita yllä olevia sekä monia muitakin albumilla ponnahtavia kohtauksia voi mielin määrin mauskutella suussa ja pompotella kielen päällä vaikka välillä aivot yrittävät saada epätoivoisesti selkoa sen seikkaperäisestä todellisuudesta. Blah, väliäkös tuolla. Pääasia että se kuulostaa mahtipontisen upealta ja tuo universumia lähemmäksi pientä ihmistä. Toinen asia mihin itse kiinnitin huomioni Talvikuninkaan lyriikoissa on myös sen vahva militaristinen läsnäolo jossa käydään läpi tykistön ruokana toimivista rivisotilaista napin painamisesta päättäviin komentajiin joiden loputon taistelu tuo taas julki sen asian että sota on loppupeleissä mielipuolisten epätoivoista hommaa. Samanhenkistä terminologiaa siis viljellään runsaasti tälläkin puolella ja ainakin “Quantan” Warhammer 40k:n kaltainen aloitus tuo herkeämättä hymyn huulilleni jokaisella kuuntelukerralla:

Thanatos-6, soinen maasto,
pudotuslaivue seitsemänviisi ilmoittautuu,
vahvuus kahdeksan, tehtäväparametrit selvät.
Myrsky on nousussa, kolme on kateissa,
moottorit käyvät jo varavirtaa,
rotkoon jätetty haavoittuneet
ja kaarti ei antaudu milloinkaan!

Talvikuningasta joko rakastaa tai vihaa. Joillekin tämä scifistinen hölynpöly maailmankaikkeuden valloittajista kyborgiarmeijoineen saattaa olla liikaa pienelle mielelle mutta itse rakastan tätä täydestä sydämestäni (sekin kertoo jo paljon julkaisun erikoislaatuisesta tapauksesta ja uniikista tunnelmasta että normaalisti en juurikaan kuuntele CMX:ää ja tämä onkin todennäköisesti ensimmäinen ja samalla se ainoa julkaisu jonka ostin heidän tuotannosta). Mut joo… CMX teki siis uhkarohkean valinnan lähtiessään tekemään mammuttimaista ja yhtenäisesti soljuvaa scifi-eeposta. Varsinkin valitsemalla näinkin harvinaisen aiheen johon suurin osa nykyajan muusikoista ei edes kusisi siihen suuntaan sekä varmistamalla etenemistavan johon ei ole tehty oikoreittejä, kuuluisia kulkemista helpottavia matalia aitoja tai edes lähdetty aliarvioimaan kuuntelijaa. He tekivät selkeän pesäeron kaavoihin kangistuneisiin kumppaneihin sekä samalla yhden tämän vuoden kohokohdista kotimaisella levyrintamalla.