Addiktioni, 48/2007

The Future Sound Of London: Lifeforms EP (1994)

The Future Sound Of London: Lifeforms EPBrian Dougansin ja Garry Cobainin muodostama The Future Sound Of London on siinä mielessä hieno ja rajoja puskeva kahden ihmisen luoma konemusiikkia tuottava orkesteri koska osa heidän single julkaisuista yrittävät jossain määrin poiketa liiankin tutunomaisesta kaavasta eivätkä näin ollen perustu siihen tavanomaiseen kaupalliseen formaattiin eli yksi biisi albumilta radiosoittoon ja muuhun tylsään promoamiseen sekä kolmesta viiteen ulkopuolista remiksaajaa tekevät oman näkemyksensä kyseisestä palasesta klubeihin yms. Nämä erikoisemmat ja kuuntelijaa rohkaisevalla tavalla johdattelevat teokset ovat jossain määrin enemmänkin jatkoa itse albumille mutta kuitenkin levittäytyen uusille, tuntemattomille urille täysin yhden kappaleen näkökulmasta. Yksi oma suosikeistani yhtyeen discografiassa ja vieläpä heidän parhaimpansa työnsä ääreltä, Dead Cities albumilta julkaistiin aikoinaan “My Kingdom” joka on yhä tänäkin päivänä psykoottisesti luotaava ja miltei neuroottisia piirteitä saava eeppisesti etenevä 30 minuutin matka kohti fyysisyyden ja henkisyyden rajaa. Accelerator, heidän debyyttijulkaisusta seuraava eli FSOL:n kahden CD:n mammuttimaiselta Lifeforms albumilta näitä harvinaisia pidennyksiä julkaistiin peräti kaksi kappaletta. Ensimmäisenä oli “Cascade” joka loppupeleissä ei ehkäpä ihan tuonut sitä toivomaa avartavaa reaktioita allekirjoittaneelle mutta myöhemmin sen seuraksi ilmestyi myös itse nimikkokappale joka tuli nyt viimeinkin hankittua täydentämään FSOL-kokoelmaani. Yhä tänäkin päivänä, Lifeforms albumi on minulle sen verran vaikea tapaus heidän discografiassa että se ei ole vieläkään täysin auennut minulle. Olen yrittänyt aina silloin tällöin päästä lähemmäksi ymmärrystä mutta jokin tuossa kokonaisuudessa pistää yhä tehokkaasti ns. kapulaa rattaisiin estäen kulkemisen toivottuun määränpäähän. En tiedä johtuuko se pääasiassa futuristisen utopian oloisesta elävästä ympäristöstä johon ihminen ei ole enää astunut moneen sataan vuoteen ja paikoitellen tiheän painostavasta musiikillisesta tilasta, tosin täytyy myöntää olihan ISDN myös samanlainen vaikeasti hallittava kokonaisuus pitkänkin aikaa itselleni mutta ajan kanssa sain sen murrettua viimeinkin. Mut kuitenkin… Kuten “My Kingdomin” kanssa, tässä mini-albumissa on toinen erinomainen esimerkki siitä miten FSOL osaa pysyä jatkuvasti liikkeessä – kuin saisi todistaa ties kuinka monetta kertaa sitä että itse ambient genrenä saisi uuden selkärangan jonka kautta The Future Sound Of London rakentavat tyystin oman tiiviin sekä värikkään palettinsa lisäten aineksia dubista, trip-hopista, jopa alkeita iDM:stä ja pitemmällä juoksulla fuck-who-knows-what tarjontaa jonka äänimaailmaan lisätään tasaisella tahdilla mm. intialaisia soittimia jotka tuovat omat syvät psykedeeliset vaikuttimensa jo muutenkin intensiivisesti ja rikkaasti tarjoiltuun etenemiseen. Jälleen kerran tästä muodostuu sen verran aisteja kallelleen kääntävä teos ja maatessaani sängyn pohjalla tuijottaen tyhjää kohtaa katonrajassa, sitä voi vaan yhtyä siihen toteamukseen että he perhana tekivät tai paremminkin onnistuivat tässä vaikeassa pelityypissä taas. Näin ollen tämä neljänkymmenen minuutin alaisuuteen venytetty kokonaisuus alkaa jo miltei hahmottumaan tiivistelmänä itse albumista jonka myötä tämä juuri luotu yhteys muodostuu tärkeäksi ja puuttuvaksi linkiksi jolla toivottavasti saan viimeisetkin lukot avattua. Täytyy taas jossain vaiheessa ottaa itse emoteos jälleen tarkempaan analyysiin jos siitä saisi näiden juuri saatujen tärkeiden vihjeiden avulla viimeinkin paremman käsityksen.