Leftfield and Afrika Bambaataa: Afrika Shox

Kaivoin tänään hyllystäni esiin näiden kaverusten kokoelman ja kuuntelin heidän musiikkia taas pitkästä aikaa. So good, so good… Ainoa harmi tässä on että hekin vain katosivat yhtäkkiä kahden albumin jälkeen. Niin ja videon on ohjannut Chris Cunningham.

Pari huutoa (part 2)

huuto.net

Voitte kuvitella tällä hetkellä sellaisen kaverin jonka leveä hymy kulkee korvasta korvaan. The Chemical Brothersin Loops Of Fury EP oli niitä harvoja julkaisuja heidän diskografiasta joka uupui kokoelmastani sekä nyt parin vuoden etsinnän jälkeen, yksi peli soundtrackien helmistä löysi lopultakin tiensä minun käsiini (Hitman Contracts OST).

Ja näinhän siinä yleensä käy. Kun levyjen ostamisessa tulee parin-kolmen viikon tauko, seuraavassa hankinnassa on sellaisia levyjä joista maksetaan melkein järjettömiä summia – oli kyse sitten limited edition tai muuten vain kiven takana olevista julkaisuista. Nytkin kun katselen tilitietojani, ei voi kun nauraa kuinka paljon olen pistänyt rahaa palamaan vähän yli viikossa. Nimittäin ulkomailta olisi vielä tulossa neljä Bad Sector julkaisua. Nyt oikein jännittää sillä pidän edelleenkin Kosmodromia ambient-genren parhaimpana teema-levynä sekä tietenkin Bad Sectorin parhaana työnä ja nyt tuosta julkaisusta olisi tulossa vielä pienemmän painoksen omaavan kahden CD:n spessujulkaisun. Uih. Mainitsinko että minua jännittää?

Viikko 46:n musiikki hankinnat

Leftfield: A Final Hit – Greatest Hits (Ltd.Ed.) (2005)

Leftfield: A Final Hit - Greatest Hits (Ltd.Ed.)Edesmennyt Leftfield on niitä pumppuja joiden musiikki on vaikuttanut elektronisen musiikin kehityksessä eikä sitä voi kieltää. 90-luvun alusta ponnistanut brittiläinen kaksikko (Paul Dailey ja Neil Barnes) levytti vain kaksi albumia mutta he ehtivät jättää jälkensä selvästi näkyviin. Ensimmäinen albumi, vuonna 1995 julkaistu Leftism käsitti valtavan määrän eri genreitä. Mukana oli dubbia, progressiivista housea sekä trip-hoppia ja tämä oli vain pieni raapaisu pinnalla. Toinen levy, Rhythm And Stealth ilmestyi vuonna 2000 ja se oli minulle hieman vaikeampi tapaus. Levy oli paljon synkempi kuin edeltäjänsä mutta kokonaisuutena se oli parempi ja vasta parina viime vuotena olen ymmärtänyt kuinka hyvä levy se itse asiassa on. Mm. hip-hop rytmit yhdistyivät Leftfieldin taitavasti muokattuun elektroniseen rymistelyyn/dubiin ja hetkittäin levy huipentuu minimalistiseen/chillaavaan kauneuteen. Levyjen vierailevat artistit olivat aina kirjavaa ja vähän erikoisempia staroja, kuten esim. Afrika Bambaataa tai Sex Pistolsin riveistä tuttu John Lydon jonka kanssa Leftfield teki ehkäpä suurimman hitinsä Open Up. Ja tähän pisteeseen on sitten tultu. Best Of-albumi joka kerää kaikki tärkeimmät hitit, kaksi ei-albumi biisiä alkuajoista sekä eri leffoissa käytetyt biisit samaan kansiin. Tämä on tosiaankin sitä elektronista musiikkia jota ei pidä unohtaa.