Addiktioni, 18/09

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Digital Cadaver (2009)

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Digital CadaverRanskalainen Mind Necrosis Factor sekä japanilainen sanoja toisen eteen heittelevä ja kuitenkin onnistumatta sanomaan mitään konkreettista cyberpunk-kirjailija/noise-arkkitehti Kenji Siratori tekevät yllättävän paluun yhteistyörintamalla. Tai noh, mitä yllättävää tässä oikein on? Jos on esim. eksynyt Discogs.comiin ja selannut mitä julkaisuja tämä hullu japanilainen on saanut aikaiseksi, oli varmaan ajan kysymys jolloin uusi kierros tullaan tekemään. Mutta kuten muistamme, Mind Necrosis Factor'n toinen albumi, Morphogenesis lopulta lokeroitui meikäläisen kohdalla siihen hyllyn kulmassa olevaan osastoon jossa teipin päälle mustalla tussilla kirjoitettuna lukee "kuunneltava, mutta odotin paljon enemmän". Toisaalta taas tämän kaksikon ensimmäinen kollaboraatio ja viiden kappaleen yhtenäiseksi EP:ksi kääritty Cruel Emulator oli Entropyn jälkeen erittäin puhdistava kokemus joka tunnelmallisesti puski myös Mind Necrosis Factor'n omaa soundia rohkeasti uuteen suuntaan. Harmi vaan että se voimakkaasti kipinöivä potenttiaali jäi lopulta käyttämättä Morphogenesis albumilla. Tämän johdosta minulla ei ollut juurikaan minkäänlaisia odotuksia uuden julkaisun suhteen - Digital Cadaver saattoi olla hit tai miss. Minulla ei kuitenkaan edes tullut mieleenkään että tästä ei edes hakemalla löytyisi jäänteitä kummankaan artistin omasta normaali suorituksesta. Miten lähtisin siis tätä teosta kuvailemaan? Digital Cadaver on 25 minuuttin rajapyykkiä hipoileva ambient raita jonka kokeellisuuden astetta mittaava nuoli hyppähtää jyrkästi kovempaan ääripäähän ja pysyy siellä tappiin asti. Kappaleen monta eri layeria tekevät tästä hyvinkin staattisen oloisen järkäleen mutta kuitenkin erilaiset digitaaliset purkaukset ja matalalta luotaavat murahdukset luovat tästä hitaasti liikkuvan kokonaisuuden. Vaikka mukana tulleella 26-sivuisessa bookletissa lukee että words by Kenji Siratori, tällä kertaa julkaisusta ei löydy juurikaan ihmisyyden ääntä. Tämä on kylmän hitaasti morfautuva, alkeellisen sähköisesti virtaava matka josta lopulta kehittyy raapien raahautuva kokemus ihmismielen pimeään syvyyteen... Tämä jää kaipaamaan vain yhtä asiaa. Jos on mahdollista, niin saisinko lisää, kiitos?

Addiktioni, 11/2007

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Cruel Emulator EP (2007)

Mind Necrosis Factor vs. Kenji Siratori: Cruel Emulator EPTyöskentelytapa ja miten ne jaetaan, eivät jätä mitään arvailujen varaan tällä Cruel Emulator EP:llä. Ranskalainen Mind Necrosis Factor (a.k.a. Pierrick C.) hoitaa oman osuutensa laitteiston puolella ja japanilainen cyberpunk-kirjailija Kenji Siratori viimeistelee musiikin mantramaisella puhumisella, luonnollisesti omaa äidinkieltä hyödyntäen joka lisää omanlaisen 'jump to the unknown' viehätyksen julkaisun ympärille. Cruel Emulator EP lähtee käyntiin enemmänkin intron kaltaisella "Vital Junk" ambient-kappaleella josta välittyy heti selkeästi se tapa miten roolijakoa hyödynnetään kaiuttimien kautta. Kenji Siratorin eri linjojen kautta kiertävä, miltei turmeltunut ja vääristynyt puhe nivoutuu yhteen syvään ja aavemaisesti värähteleviin signaaleihin sekä taustakohinaa täyteen pulppuavaan konetaustaan jota lisääntyy "Child Meatin" aikana huomattavia määriä mutta kuitenkin ylläpitäen jopa epä-Mind Necrosis Factormaisesti suoramaisesti kulkevan linjan. Nämä kaksi ensimmäistä ambient osaa liki tuudittavat kuuntelijan varomattomaan tilaan kunnes kolmannessa kappaleessa julkaisu suorastaan hypähtää hereille. "Ritual Machine" tuo viimeinkin mukanaan rytmin eloisan liikkeen joka pääasiallisesti tuodaan esiin tribal-rumputyöskentelyn avulla. Rummut sekä eritoten juuri tässä kyseisessä kappaleessa käytetyt etniset puhallinsoittimet ja taustavokaalit kuljettavat julkaisua enemmän tuonne nousevan auringon maan suuntaan ja tämä itämainen soitantatyyli tuo siinä määrin mieleen Kenji Kawain työskentelyn kahdella Ghost In The Shell soundtrackilla. EP:n nimikkokappale, "Cruel Emulator" jatkaa rytmistä liikehdintää mutta huomattavasti raskaammalla ja hitaammalla etenemisellä jossa Kenji Siratorin vokaali hukkuu ensimmäisen kerran taustan sekaan. EP:n viides ja viimeinen väripaletin osanen, "Cyber Incantation" tuo mukanaan sen tutunoloisen, kahden vuoden takaisen melodisen Entropy soundin josta pidän erityisesti. Ja tässä se sitten oli. Short but sweet, kuten tuolla rapakon takana sanotaan. Miehen Entropyn jälkeinen materiaali, erityisesti Noxious Art Will Never Die!!! kokoelmalta löytyvä "Song Of Dunes", ehti alkushokin aikana pelästyttää allekirjoittaneen huomattavasti erilaisemmalla tuotannolla tuossa viime vuoden loppupuolella. Myös miehen omien sanojen mukaan Mind Necrosis Factoryn vielä julkaisematon materiaali tulee eroamaan debyyttialbumin tyylistä siirtymällä enemmän etniseen maailmaan mutta se muutama lause mitä olen vaihdellut itse artistin kanssa, tämä juuri julkaistu EP sekä viime kuussa Caustic Recordsin julkaiseman Electronic Manifesto kokoelmalta löytyvä uusi kappale "Senescence" ovat yhdessä onnistuneet palauttamaan tämän projektin luottamuksen takaisin tuonne sadan prosentin leveydelle ja nyt voin huokaista helpottuneena sillä näiden tämän vuoden aikana julkaistujen uusien kappaleiden välityksellä tapahtuvien lupauksien perusteella tiedän että tuleva albumi tulee tarjoamaan paljon hyvää.