Addiktioni 05/12

Karjalan Sissit: Karjalan Sissit (10th Anniversary Edition) / Miserere (10th Anniversary Edition) (2012)

Karjalan SissitMarkus Pesosen luoma Karjalan Sissit kuuluu kovaa ääntä ylläpitävässä industrial-genressä ehdottomasti siihen persoonallisempaan kastiin, kiitos perisuomalaisuudesta ammentavan mentaliteetin ja “vaikka läpi harmaan kiven” omaavan asenteen. Genren sisällä ja etenkin klassisia soittimia ja paukahtelevaa industriaalia yhdistelevissä teoksissa romantisoidaan vähän liiankin paljon ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoja yms. sotaan rinnastettavaan arvoja mutta onneksi herra Pesonen on ymmärtänyt heti ensimmäisestä julkaisusta lähtien viedä omaa näkemystäänsä poispäin tuosta kliseisyyden piikistä jättäen sodan runteleman tunnelmoinnin minimaalisempaan rooliin vaikka sitä meidänkin historiasta pystyisi kauhoamaan ihan liiaksikin asti. Minkä johdosta Karjalan Sissien musiikista löytyy syvä, peilimäinen heijastus suomalaiseen melankoliaan jossa myös samanaikaisesti lainataan vähintäänkin mielenkiintoisesti hetkeksi aikaa suomalaisia musikaalisia arvoja jota tarjoillaan vanhan ajan iskelmän, humpan kuin myös perinteisen Säkkijärven polkan kautta jotka vedetään miksteristä läpi ihan puhtaasti sellaisenaan että ensimmäisen kerran ottaessaan askelta Karjalan Sissien mahtipontisesti pommittavan industrialin ja dark ambientin sävyttämään äänimuhennokseen, sitä pakostakin alkaa kyselemään mihin helvetin mielisairaanloisesti vääristettävään maailmaan kuuntelija on todellisuudessa vapaaehtoisesti astunut sisään. Ensimmäisestä julkaisusta lähtien Karjalan Sisseissä on siis ollut sellainen hivenen kierohko musta huumori vahvasti läsnä ja tässä vaiheessa pitäisi olla selvää se että tosikoiden kannattaa pysyä kaukana näistä levyistä sillä jos pääkoppaan ei ole missään vaiheessa elämänsä aikana asennettu tuikitärkeää huumoripiiriä, kuuntelijalta jää moni piilotettu huumorinsiemen täysin pimentoon sillä TV:stä napattujen sämplien tai rääkyvien vokaalien kautta tämä sykähtelevästi etenevä huumorinlaatu tulee jatkumaan julkaisusta toiseen maalaten vieläkin synkempiä sävyjä ylleensä.

Nämä kanadalaisen Cyclic Law’n uudelleenjulkaisemaa ja uudelleenpaketoitua kaksi albumia (omaa nimeää kantava debyytti sekä Miserere) edustavat pääasiassa vielä selkeämmin sellaisia tärkeitä päänavauksia mieheltä ennenkuin hän löysi oman todellisen “nichen” ja kolmannesta albumista (vuonna 2004 samaisella levymerkille julkaistu Karjalasta Kajahtaa) lähtien miehen musiikki alkoi saada ylleensä huomattavasti mielenkiintoisempia, omaperäisempiä vivahteita ja itseään enemmän rankaisevia muotoja alkoholihuuruisten, anteeksipyytelemättömien lasien läpi tuijottavien katseiden kautta nihilistiseen arvomaailmaan kuin myös raahaten väkivaltaisesti mukanaan naisia vihaavan asenteen. Toisin sanoen raskaammat ja isommilla kaliibereilla vavahduttavat julkaisut ovat edessäpäin mutta jo näistäkin kahdesta alkupään julkaisusta kuulee ja aistii sen yhden tärkeimmistä kiintopisteistä eli Karjalan Sissit osaa tarjoilla musiikkia jota vain suomalainen ihminen voi todellisuudessa ymmärtää ja omalla itsetuhoisella tavallaan myös arvostaa täydet sata prosenttia.