Musiikkia, viikko 48/2006. Part 2

Frank Klepacki And Jarrid Mendelson: Command & Conquer Tiberian Sun (Original Soundtrack) (1999)

Frank Klepacki And Jarrid Mendelson: Command & Conquer Tiberian Sun OSTKolmannella Command & Conquer soundtrackilla koko musiikkikonsepti on puhallettu ja heitetty avoimesta ikkunasta ulos. Itseasiassa olihan itse pelikin saanut uusia elementtejä hiiren klikkauksen ohessa tapahtuvaan tiberiumin keräilyn ja ammuskelun lisäksi. Tiberiumista tehtyjä aseita, ufo-teknologiaa, mutantteja ja ties mitä muita örkkimörkkejä jotka piti kai olla kehityskelpoisia ja toimivia uudistuksia mutta todellisuudessa vesittivät pelisarjan kolmannen osan pään ylitse kipuavaksi tv-sarjaksi jossa pääkäsikirjoittajat käyttivät kaikki makaaberit raapustukset nenäliinoista ja muutenkin huonotkin ideat samaan kauteen. But let’s get back to the music. Aikaisempien soundtrackien kitara ja pääasiassa tehdashallimainen industrial-asenne on muuttunut C&C Tiberian Sunilla syntsataustojen sävyttäviin ambient-kerroksiin ja muutenkin kokonaisuus on mennyt enemmän kokeellisempaan ja teknosävytteisempään suuntaan. Eittämättä tuleen mieleen 70- ja 80-luvun vaihteen hengenheimolaisuus jonka aikana esim. Tangerine Dream kokeili ja puski kaikenlaisia ideoitaansa syntikkatekniikoiden lävitse. Nyt nämä samat ideat heijastuvat ja kääntyvät 90-luvun lopussa samanlaiseen kokeiluun ja uutuuden hakuisuuteen. Ei sinänsä mitenkään huono liike jos minulta kysytään. Täytyyhän sitä jollakin tavalla piristää ja uudistaa pelisarjan äänimaailmaa mutta nyt jälkikäteen on aina helpompi olla viisaampi. Nimittäin tämä ei suinkaan ole huono soundtrack mutta täytyy muistaa että kyseessä on legendaarinen RTS-naksuttelu jonka musiikki suorastaan imaisee ruudinkatkuiseen tunnelmaan kahdella edellisellä soundtrackilla. Tosin Command & Conquer Tiberian Sunilla reaktio jää selvästi alhaisemmalle tasolle. Esim. en mahda sille mitään että kuunnellessani tätä levyä läpi ties kuinka monetta kertaa, vaistomaisesti ensimmäisenä ajatuksena pulpahtaa mieleen että tästä puuttuu se jokin iso tärkeä palanen. Ja ehkäpä pari muutakin asiaa. Mutta nyt keskityn enemmän tähän tärkeämpään palaseeen eli yhdestä biisistä joka kohoaisi muiden keskeltä ja herättäisi samanlaista fiilista kuin aikaisempien tuotoksien “Hellmarch” tai “Act On Instinct”. Tästä tasaisemmasta ääniaallosta ei vaan löydy sitä rimankohottajaa ja sen on yksi syy miksi tämä soundtrack kallistuu enemmän epäonnistumisen piikkiin. Soundtrackin viimeinen kappale, “Score” tuo tätä tutumpaa C&C tunnelmaa esiin mutta tässä vaiheessa se on jo liian myöhäistä.